Timo Heinonen | Kansanedustaja, kunnanvaltuuston puheenjohtaja

Sivu: Enemmistöltä kiitettävä arvosana tasavallan presidentti Alexander Stubbille – Yli puolelta hyvä arvosana myös ulkoministeri Elina Valtoselle

Tasavallan presidentti Alexander Stubb kerää kiitosta työstään. Tämä ilmenee tuoreesta Taloustutkimuksen Ilta-Sanomille teettämästä kyselystä. Stubbin arvostus on lähellä samaa luokkaa kuin edeltäjänsä presidentti Sauli Niinistön. Kautensa lopulla Niinistö keräsi toki ennätyskorkeita lukuja, kun HS:n kyselyssä heinäkuussa 2022 peräti 92 prosenttia vastaajista arvioi Niinistön onnistuneen hyvin tai jopa erittäin hyvin tehtävässään.

Nyt tasavallan presidentti Alexander Stubb kerää kiitettävän arvosanan joka toiselta vastaajalta. Täyden kympin antaa 17 prosenttia kyselyyn osallistuneista ja ja toiseksi korkeimman arvosanan eli yhdeksikön 33 prosenttia. Keskiarvoksi koko kyselyssä tulee hyvä eli 8,19. Ajallisesti noin samassa vaiheessa presidenttiuraansa eli vuonna 2013 Niinistö tulos oli 8,21.

Ukrainan rauhasta käytävät keskustelut Berliinissä 15.12.2025. Berliinin-keskusteluihin osallistuneet ryhmäkuvassa. Kuva: Bernhard Ludewig / Tasavallan presidentin kanslia

Ulkoministeri Elina Valtonen (kok) kerää myös hyviä arvosanoja vaikeassa maailmanpoliittisessa tilanteessa hyvin. Joka neljäs (25%) antaa ulkoministerillekin kiitettävän arvosanan. Ja kun mukaan otetaan hyvän arvosanan eli kahdeksikon antaneet, niin kokonaisuudessa mennään yli puolen. Arvosana 9-10 ulkoministeri Elina Valtosella antaa siis 57 prosenttia vastaajista.

Ulkoministerimme on katsottu onnistuneen työssään hyvin myös aiemmissa kyselyissä. Joulukuun Ilta-Sanomien ns. ministeripörssissä Valtonen keräsi parhaat arvosanat yhdessä puolustusministeri Antti Häkkäsen (kok) kanssa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoitoon siis luotetaan.

Mutta kaiken kaikkiaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme hoitamiseen kerää arvostusta vaikeina ja haastavina aikoina. Onhan se kiistatonta, että nykyinen presidenttimme Alexander Stubb on nostanut piskuisen maan taas aivan uudenlaisella tavalla esille ja arvostukseen myös ratkaisijana isoissakin pöydissä. Suomi ja ennen muuta presidentti Stubb on saanut kutsuja sellaisiin pöytiin ja neuvotteluihin joihin moni muu meidänkaltainen maa ei ole mahtunut tai heidän johtajalla ei ole ole ollut niissä keskusteluissa tarvetta. Stubbiin näyttää luottavan ja häntä ennen muuta kuuntelevan niin Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kuin laajasti Euroopankin keskeiset valtioiden päämiehetkin. Ja vaikka tuossa IS:n kyselyssä ei pääministeri Petteri Orpon ulkopolitiikan hoidon arvosanaan kysyttykään, niin se täytyy nostaa myös tähän. Maamme ulkopolitiikkaa hoitaa kuitenkin presidentti yhteistoiminnassa pääministerin johtaman valtioneuvoston kanssa. Orpon työ ulkopolitiikassa sai jälleen kansainvälistäkin kiitosta, kun Ukraina kiitti Orpoa poikkeuksellisen arvokkaalla valtiollisella kunniamerkillä tällä viikolla.

Nyt tänään julkaistun tutkimuksen IS:lle teki Taloustutkimus tammikuun 21.-22. päivänä haastatellen yhteensä 1 036 ihmistä ulkopolitiikkakyselyyn internetpaneelissa. Kyselyn virhemarginaali on 3,2 prosenttiyksikköä suuntaansa.

Mielenkiintoinen tulos ja vaikeaan ja myrskyisään ulkopolitiikan ja turvallisuuspolitiikan aikaan hyvä. Onkin tärkeää, että maamme asioita hoidetaan hyvin ja vakaasti ja myös vahvaan kansan tukeen nojaten. Se on myös pienen maan ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvuus ja perusta.

Ukrainan rauhasta käytävät keskustelut Berliinissä 15.12.2025 Presidentti Stubb tapasi Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin Berliinissä 15. joulukuuta 2025. Kuva: Ukrainan presidentin kanslia

Maailmalla tapahtuukin nyt ehkä enemmän kuin ainakaan vuosiin. Tai ainakin useamassa eri polttopisteessä. Venezuelan tilanne on ollut nyt muutaman hetken pienemmällä huomiolla, mutta onkohan sekään nytkään ns. hoidossa? Samaan aikaan Syyriassa näyttää kipinöivän jälleen uudelleen ja epävakauden siemen voi saada kasvualustaa? Iranin tilanne onkin sitten jo ruutitynnyri, mikä ei odota kuin sitä lopullista kipinää jne. Grönlannin akuutein kriisi saatiin viikolla laukaistua, mutta ei senkään juurisyyt taida olla mihinkään kadonneet? Yhdysvaltain alkaneen vuoden kansallisessa turvallisuuden strategiassa kuitenkin alleviivataan vanhaa 1800-luvun Monroen doktriinia, jonka mukaan USA tavoittelee läntisen pallonpuoliskon suvereenia herruutta. Strategiassa luvataan Trumpille kaupallisen pääsyn lisäksi myös sotilaallinen pääsy Grönlantiin ja laajemminkin Arktiselle jne. Ja tietenkin Ukrainan tilanne jatkuu kriittisenä ja vaikeana Venäjän jatkaessa laajamittaista hyökkäys- ja tuhoamissotaa maassa. Kuten olen täällä viime aikoina useammankin kerran kirjoittanut, niin en usko Putinin ja Kremlin taipuvan nykytilanteessa – siis sodan nykyasetelmissa – minkäänlaiseen kompromissiin. Painetta Putin tarvitsisi lisää ja siihen tarvittaisiin nyt myös Trumpia, mutta ennen muuta Euroopan päättäväisyyttä.

On esimerkiksi käsittämätöntä miten Euroopassa ja maailmalla laajemminkin suvaitaan edelleen se, että monet länsimaiden toimijata jatkavat busineksiään Venäjällä. Voisi hyvin kysyä, että miksi ei esimerkiksi S-ryhmä ja Kesko aseta boikottiin sellaisten toimijoiden tuotteita kuin Nestle, Unilever, PepsiCo ja Mondelez/Marabou? En ihan tuoretta päivitystä Venäjän sotakassaa edelleen rahoittavista länsiyrityksistä löytänyt, mutta en myöskään tietoa siitä, että joku edellä mainituista olisi busineksensä Venäjällä lopettanut? Venäjä näyttää siis olevan edelleen monelle länsimaiselle yritykselle kannattava kauppakumppani.

Tässä mielenkiintoinen päivittyvä tieto Venäjällä liiketoimintaansa jatkavista yrityksistä ja aika monelle näyttää kelpaavan siis Putinin politiikkakin:

Yhdysvaltalaisen Yale-yliopiston Chief Executive Leadership -insituutin (CALE) vuonna 2022 perustama ja edelleen ylläpitämä: Russian Retreat -tietokanta kansainvälisten yhtiöiden Venäjä kytköksistä.

Jokainen voi siis kuitenkin itse päättää minkä yrityksen liiketoimintaa haluaa tukea.

….

Kello 21.43 ja mukava päivä takana. Flunssa helpottaa ja tänään päästiin vielä rakkaan kummitytön ja Paulin tupaantuliaisiin. Ihania nuoria ja ensimmäisen oman kodin onnea! Paljon siis rakkautta heille!

Huomenna aamusta kotikirkon remonttijälkeiseen käyttöönottomessuun ja illalla sitten salibandya Lastikassa. Hyvää päivää siis pukkaa.

Tagit: ilta-sanomat, IS, Marabou, Monroen doktriini, Nestle, Pepsi, Puolustusministeri Antti Häkkänen, Tasavallan presidentti Alexander Stubb, turpo, ulkoministeri Elina Valtonen, Ulkopolitiikka, Ulpo, Unilever,

Sivu: Lopullinen tulitauko ja rauha tarvitsee myös Venäjän – Turvatakuita ajankohtaisempaa olisi nyt tiukentaa Venäjä-pakotteita ja vahvistaa Ukrainan ilmapuolustusta

Rauhaa ei ole tulossa, jos aluevaatimuksiin ei suostuta.

Tämä on ollut Venäjän keskeinen viesti jo pitkään. Venäjä myös toisti alueluovutuksia vaativan kantansa tämän viikon neuvotteluiden jälkeen ja onkin ennen aikaista puhua rauhasta tai edes tulitauosta ennen kuin Venäjä siihen saadaan mukaan pakotettuna tai muuten. Tällä hetkellä minusta rintamatilanne ja myöskään drone- ja ilmahyökkäysasetelma ei lupaile nopeaa rauhaa. Siksi minusta nyt ainakin yksi – ehkä se tärkein – raide pitäisikin olla Venäjän vastaisten pakotteiden vahvistaminen ja lisääminen ja samaan aikaan Ukrainan ilmapuolustuksen kehittäminen. Ja en pitäisi yhtään huonona sitäkään, että Ukrainan vastaiskukykyäkin samaan aikaan vähintäänkin tuettaisiin, jos ei jopa vahvistettaisi. Valitettavasti en usko kuin siihen, että vain pakotettuna Venäjä tulitaukoon ja rauhaan suostuisi.

Neuvottelut tulitauosta ja rauhasta jatkuvat siis tänään Yhdistyneiden arabiemiirikuntien pääkaupungissa Abu Dhabissa, kun Venäjän, Yhdysvaltojen ja Ukrainan edustajat. Tarkkaa tietoa ei ole siitä millaisessa pöydässä ja millä kokoonpanolla neuvotteluja käydään, mutta toisaalta pääasia, että edes käydään. On nimittäin aina parempi vaikka vain vaimea dialogi kuin vain äänekäs monologi.

Maailman talousfoorumi Sveitsin Davosissa päättyy myös tänään. Siellä isoimpana tai näkyvimpänä pöydällä oli Grönlannin tilanne. Siihen näyttäisi nyt löytyneen jonkinlainen ratkaisu vanhan vuoden 1951 Yhdysvaltain ja Tanskan välisen puolustusyhteistyösopimuksen pohjalta. Kehikoista ei nimittäin tässä yhteistyössä ole puutetta. Tanskan ja USA:n välillä on nimittäin ainakin kuusi erilaista puolustukseen liittyvää sopimusta. Näistä viimeisimpänä kahdenvälinen DCA-sopimus vuodelta 2023. Grönlannin ratkaisuun liittyy myös ns. arktinen A7-maaryhmä ja alueelle luotava vahvempi ilma- ja ohjuspuolustuksen ns. kupoli. Aa-seiskaan siis kuuluvat seitsemän arktista maata eli Kanada ja Yhdysvallat sekä viisi Pohjoismaata. Mitä muuta paketti sisältää ei aivan tarkasti ole julkisuuteen kerrottu ja kaikkea ei edes vielä ole sovittukaan, mutta selvää on, että Yhdysvaltojen läsnäolo tulee kasvamaan jälleen Grönlannissa ja se tullee alueelle myös uusia tukikohtia tai vastaaviakin rakentamaan. Mallia on verrattu mm. Britannian tukikohtiin Kyproksella. Ja sopimukseen sisältyneen myös Ukrainan tapaan joitain oikeuksia Grönlannin mineraaleihinkin? Mutta katsotaan tätä ja palataan, kun palaset alkavat loksahdella paremmin kasaan.

Davosin kokous siis päättyy tänään. Yksi keskeinen ratkaisu tai osaratkaisu sieltä oli Yhdysvalloille lupaamien turvatakuuehtojen viimeistely. Kokonaisuuden pitäisi olla nyt valmis maiden parlamenttien hyväksyttäväksi ja presidenttien allekirjoitettavaksi. Iso kysymys onkin se, että riittääkö lopulta kuitenkaan se, että USA ja Ukraina tämän ratkaisu vahvistaisi, sillä pahaa pelkään, että Kreml käyttää lopulta tähän vielä jonkinlaista vetoaan, jos joskus aidosti rauhanneuvotteluissa edettäisiin.

Samaan aikaan Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Yhdysvaltojen erityislähettiläs Steve Witkoff tapasivat eilen Moskovassa. Nelituntiseksi kerrottu neuvottelu toivottavasti osaltaan vei asioita eteenpäin, vaikka Kremlin viesti olikin tuttu, että Venäjä ei ole luopumassa aluevaatimuksistaan. Venäjä siis vaatii edelleen itselleen Krimin lisäksi myös Donetskin, Luhanskin, Hersonin ja Zaporižžjan alueita. Tämä kysymys lienee keskeisin ja edelleen täysin avoinna?

Sveitsin Davosissa Ukrainan presidentti Volodymyr Zeleskeyn mukaan päästiin kuitenkin ratkaisuun jonkinlaisesta uudesta lupauksesta Ukrainan ilmapuolustuksen vahvistamiseksi. Tämän yksityiskohtia ei julkisuuteen kerrottu, mutta toteutuessaan se olisi nyt paljon ajankohtaisempi ja siksi juuri nyt tärkeämpikin päätös kuin ehkä joskus tarvittavat turvatakuut.

Itse siis pitäisin nyt aivan olennaisimpina sitä, että Ukrainan mahdollisuutta puolustautua ja myös iskeä syvemmälle Venäjän maaperälle vahvistettaisiin ja toisaalta pakoteruuvia Venäjälle kiristettäisiin. Venäjä pärjää nyt rintamalla liian hyvin taipuakseen tulitaukoon tai rauhaan.

Ukrainan asevoimien ylipäällikkö kenraali Oleksandr Syrsky totesikin LB Liven haastattelussa, että viime vuoden aikana Ukrainan onnistui iskemään 719 viholliskohteeseen Venäjän maaperällä aiheuttaen yli 15 miljardin dollarin tappiot. Iskuilla Ukraina onnistui siis vähentämään Venäjän öljyntuotantokykyä ja tätä kautta sotakassaan virtaavaa rahaa. Syrsky muistuttukin, että öljy on Venäjän tärkein vientipotentiaali ja periaatteessa sen sotilasbudjetin tärkein lähde. Öljyntuotannon tuloiksi asevoimien ylipäällikkö arvioi noin 130 miljardia dollaria, kun samaan aikaan päättyneen vuoden Venäjän sotilasbudjetti oli 175 miljardia dollaria. ”Itse asiassa vähennämme sodan rahoituksen lähdettä. Siksi syväiskuilla on ratkaiseva rooli.”

Ukrainan asevoimien ylipäällikkö muistuttaa pitkästä haastattelussaan, että kaikki elektroniikkaan liittyvä tulee Venäjälle Kiinasta. Ja lisäksi ammuksia ja ohjuksia Pohjois-Koreasta ja myös Iranista. Haastattelussa mainittiin että uksin Iran olisi toimittanut Venäjälle ohjuksia kolmen miljardin arvosta. Nämä pitävät Venäjän kapasiteettiä korkealla. Siksi juuri niitä pakotteita tarvitaan lisää ja lisää myös jo olemassa olevien pakotteiden valvontaa.

Ja muistaa se, että oikeasti Putin haluaa koko Ukrainan.

…

Pientä talviflunssaa nyt pukannut kiusaksi pari päivää. Tänään pakko ottaa rauhallisemmin ja hoidella asioita vain täältä kotityöpöydän äärestä.

….

Kello 22.51 ja oli hyvä ottaa tämä päivä vähän rauhallisemmin ja tuntuu siltä, että se köhä selätettiin sinkkisuihkeella, kuten kaikki monen viime vuoden aikana. Kannattaa ostaa kotiin FluAcute Zinc+. Pitää olla siis käytössä silloin, kun se ensimmäinen kutina kurkussa tai nielussa tuntuu. Varhainen suihkaisu pitää siis flunssahan poissa. Aivan huikea aine ja vahva suosittelu aniksen maulle, mikä peittää parhaiten pahan sinkin maun.

Mutta nyt suihkautan pari kertaa ja siirryn lepoon.

Sivu: Ennen kaikki halusivat yhdysvaltalaisjoukkoja maahaan – Ansalanka olikin viritetty silloin vihollisille ei omille

Muistan vuosien takaa, kun vierailin Virossa ja tapasin heidän puolustushallinnon johtoa, miten he vannoivat jenkkisotilaiden nimeen. Aika oli siis ennen meidän Nato-jäsenyyttä. Taisin joskus hieman toista tämän viikkoista blogiani mukaillen silloin todeta, että yksi jenkkisotilas vastasi heidän ajatuksissa ainakin kymmentä vai olikohan se peräti sataa muuta Nato-sotilasta. Ansalankaan siis luotettiin turvantuojana ja oltiin vakuuttuneita, että vihollisen toimesta kuollut yksikin amerikkalaissotilas olisi laukaissut sellaisen vastahyökkäyksen Yhdysvaltain toimesta, että ansalankaa ei kukaan edes olisi halunnut lähestyä. Vähän samanlaista keskustelua kävimme silloin, kun meidän Nato-liittymisprosessi eteni. Me olimme niin kovin innokkaasti tulossa ja menossa turvaamaan Viroa ja naapurimaita, mutta heidän äänessä oli se sama rakkaus tai ainakin ihastus jenkkejä kohtaan. Meidän kosio ei oikein ollut ykkösenä jonossa.

Itse uskon edelleen, että Yhdysvaltain sotilaita Nato-maat mielellään vastaanottavat ja myös Yhdysvaltain investointeja puolustusinfraan. Mutta tässäkin on hyvä huomata se, myös pidempiaikainen Yhdysvaltain muutos, että Yhdysvallat investoi ulkomaille vain jos se on ehdottoman välttämätöntä tai heidän omien turvallisuusintressien mukaista. Tietynlainen ajatus, että Yhdysvallat vain jotain vanhaa kiitollisuuden velkaa tai isoisoisen muistoksi Eurooppaan investoisi tai panostaisi on mennyttä maailmaa. Se on ollut sitä jo pidempään ja myös muidenkin presidenttien kuin nykyisen Donald Trumpin aikakaudella. Viesti on siis ollut pidempään Yhdysvaltain hallinnosta se, että Euroopan tulee ottaa suurempaa roolia omasta turvallisuudestaan.

No, nyt Trump on toiminut sitten maansa tai omassa päässään syntyneiden intressien kanssa suoraviivaisemmin. On aivan selvää ja kiistatonta, että erilainen aktiivisuus, myös sotilaallinen, on arktisella alueella lisääntynyt ja lisääntyy edelleen ja tässä Yhdysvallat on jälkijunassa ainakin Venäjään nähden. Tähän vastatakseen maa havittelee nyt jäänmurtajia ja myös lisäläsnäoloa ja ehkä muutakin myös Grönlanninkin suhteen.

Pelkästään turvallisuuden näkökulmasta on nimittäin päivän selvää, että niin EU kuin Tanskakin, mutta myös Nato ovat aivan varmasti valmiita menemään juuri niin pitkälle kuin tarvitaan myös vaikka yksin Yhdysvaltain turvallisuushuolien tyydyttämiseksi.

Esimerkiksi kylmän sodan aikanahan Grönlannissa oli merkittävää Yhdysvaltain sotilaallista läsnäoloa. Grönlantiin rakennettiin erilaisia mm. lentotukikohtia ja tutkimusasemia, mutta myös mm. jäätikön alle salainen Camp Century. Tällöinkin ja tällä vastattiin samaan huoleen mikä nytkin USA:lla on eli arktinen alue oli ja on edelleen strategisesti tärkeä Venäjän ja silloin Neuvostoliiton uhkaa vastaan. Kylmän sodan aikana jenkkisotilaita oli Grönlannissa enimmillään jopa 10 000.

Tässä käynee varmasti samalla tavalla kuin Panaman kanavan kanssa kävi viime vuonna. Trumphan vaati silloinkin ensin koko Panaman kanavaa ja sen hallintaa Yhdysvalloille. Raju vaatimus ja uhkaavakin, ja sen kautta lopulta Yhdysvallat sai vapaan käyttöoikeuden kanavaan.

Nyt Trump onkin jo perääntynyt ensin sotilaallisesta uhkailusta Grönlantia kohtaan ja eilen myös tulliuhkauksista Suomea ja useampaa muuta Euroopan maata kohtaan. Tavoitteestaan ei Trump kuitenkaan ole perääntynyt eli edelleen hänen ja ehkä myös Yhdysvaltain tavoite on saada jonkinlainen hyvinkin vapaa tai täysi vapaus käyttää Grönlantia sotilaalliseen toimintaan ja varautumiseen. No, lopputulemanahan se onkin hyvä asia ja uskoisin, että kaikille Nato-maillekin, myös Tanskalle, sopiva, mutta siihen olisi toki päästy aivan varmasti myös toisenlaisellakin tiellä – neuvotellen. Sillä eihän mihinkään ole kadonnut se halua muilta Nato-mailta saada alueelleen Yhdysvaltojen sotilaskalustoa ja infraakin ja toivottavasti Trumpin mekastus ei nyt tätä halua poistakaan.

On täysin selvää, että oma vaikutus Trumpin pakitteluun oli myös sillä, että Yhdysvalloissa ei olla kovinkaan innostuneita Grönlannin ”valtaamisesta”. Reuters uutisoi viikko sitten 15.1.2026, että ”vain 17 prosenttia amerikkalaisista hyväksyy presidentti Donald Trumpin pyrkimykset hankkia Grönlanti itselleen, ja huomattava enemmistö demokraateista ja republikaaneista vastustaa sotilaallisen voiman käyttöä saaren liittämiseksi”. Reutersin ja Ipsosin tekemässä kyselyssä jopa noin 47 prosenttia vastanneista paheksui Yhdysvaltojen pyrkimyksiä. Ja ”vain 4 % amerikkalaisista – mukaan lukien vain joka kymmenes republikaani ja eikä yksikään demokraatti – sanoi, että Yhdysvaltojen olisi ”hyvä ajatus” käyttää sotilaallista voimaa Grönlannin valtaamiseksi Tanskalta. Noin 71 % piti sitä huonona ajatuksena, mukaan lukien yhdeksän kymmenestä demokraatista ja kuusi kymmenestä republikaanista. Ja kun välivaalit lähestyvät, niin Trumpkin ainakin toistaiseksi haluaa kuunnella herkälläkin korvalla mitä kansa edes jostain ajatellee.

Luottamus on kuitenkin kuin paperi. Jos sen kerran rypistää on sitä vaikea saada enää uudelleen sileäksi.

Ja tämä näkyy nyt maailmalla monessa. Kanada kertoi viime viikolla merkittävästä kauppasopimuksesta Kiinan kanssaan. Kauppasopimuksen Kanadan pääministeri Mark Carney ja Kiinan presidentti Xi Jinping alensivat toistensa tuontitullejaan. Riippuvuutta Yhdysvalloista siis halutaan vähentää. Davosin talousfoorumissa Carney totesikin, että keskisuurten maailman maiden on vain hyväksyttävä se tosiasia, että vanhaan maailmanjärjestykseen ei ole enää paluuta.

Miettikääpä sitä, että Kanadan pääministeri oli mediatietojen mukaan todennut, että Kiina vaikuttaa nyt Yhdysvaltoja luotettavammalta ja ennakoitavammalta liittolaiselta. Näyttääkin selvältä, että Trump ei saa Kanadasta haaveilemaansa 51. Yhdysvaltain osavaltiota vaan vahvemman ja itsenäisemmän kilpakumppanin ainakin talouden pelikentälle.

Ja samaan aikaan Kiinan suuntaan katselevat jo monet muutkin. Intia on jo ryhtynyt toimiin ja moni muukin katselee sinnepäin. Tässä voi hyvin vielä käydä Trumpille ja hänen syystä koko Yhdysvalloille, samalla tavalla kuin alakoulun puberteetti-ikään etunojassa tulleelle pojalle, joka pullistelemalla ja uhkailemalla, jäi lopulta kovin yksin.

Ja jotain tästä ajasta kertoo sekin, että kun tiistaina kirjoitin Itä-Hämeesen kolumnin, mikä tänään julkaistiin, niin parasta ennen päivä näytti menneen eilen illalla. Kirjoitin siis Trumpin tulliuhkauksista ja siitä miten hän tuo nyt tariffit osaksi myös ulko- ja turvallisuus-, mutta myös puolustuspolitiikkaakin. Kirjoitukseni löytyy täältäkin Kynästä sivulta: 21.1.2026: Tullipolitiikka osana turvallisuuspolitiikkaa on vaarallinen tie.

Mutta tänäänkin aurinko nousi. Ja nousi hieman korkeammalle kuin eilen. Ainakin täällä avaruuden laidalla.

….

Kello 20.05 ja näyttää siltä, että maailmalla tapahtuu sellaiseen tahtiin, että tällainen päivittäinenkin blogi näyttäytyy aika hitaana. Toivottavasti nyt kuitenkin asiat etenisivät maltillisempaan suuntaan ja ainakin turhilta väärinkäsityksiltä ja huolimattomilta puheenvuoroilta vältyttäisiin.

Ukrainan tilanteessa onneksi jotain myönteistä. Näyttää siltä, että rauhansuunnitelmassa olisi edetty, mutta kysymysmerkki on toki se, mitä Venäjä ja Putin siihen vastaavat. Itse pelkään, että vastaus on lisää ohjuksia, pommeja ja droneja Ukrainaan. En jaksa uskoa, että Venäjä olisi nykytilanteessa ja nykyisillä lännen pakotteilla valmis taipumaan mihinkään?

Yksi hieno hetki tässä päivässä oli kuitenkin se, kun Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi myönsi maamme pääministeri Petteri Orpolle (kok.) hyvin arvostetun ruhtinas Jaroslav Viisaan ritarikunnan II luokan kunniamerkin. Kyseinen tunnustus annettiin erityisesti maittemme välisen yhteistyön vahvistamisesta sekä Ukrainan tukemisesta. Myöntämisperusteluissa todettiin lisäksi mm. Orpon merkittävä henkilökohtainen panos valtioiden välisen yhteistyön vahvistamisessa, mutta myös Ukrainan suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden tukemisessa.

Hieno ja arvokas tunnustus ja se kertoo, että pienikin maa voi olla monessa suuri.

Tagit: ansalanka, Grönlanti, Ipsos, Jaroslav Viisas, luottamus, Pääministeri Petteri Orpo, petteri orpo, Reuters, ruhtinas Jaroslav Viisaan ritarikunnan II luokan kunniamerkki, Trump, tullit, Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi, Volodymyr Zelenskyi,

Sivu: Puoluekenttä blokkiutumassa? – Vain kokoomuksella valmiutta erilaiseen yhteistyöhön

Mediat kirjoittavat jo kovaa, että kaksi Anttia valmistelevat kulisseissa ensi vaalikauden hallituspohjaa. SDP:n Antti Lindtman (sd) on jo pidempään ainakin valmistautunut, mutta myös ehkä välillä hieman esiintynytkin, tulevana pääministerinä ja samaan aikaan Audin takapenkille haikailee takaisin myös ministeripestinsä jälkeen keskustan puheenjohtajana jatkanut Antti Kaikkonen (kesk). Asetelmassa on siis paljon tuttua kaudelta 2019-2023. Näin siis vallan eliitissä vihervasemmistolaista hallitusta kasaillaan takaisin, vaikka julkisuudessa ainakin keskusta yrittääkin muuta väittää. Keskustassa monella on nimittäin hyvin muistissa se, miten äänestäjät lopulta suhtautuivat keskustaan Rinteen ja Marinin hallituksen pönkäpuolueeseen. Mutta näyttää siltä, että toinen puoli, tai ainakin itse valtaa käyttävät, haikailevat samaa vaalikautta siksi, että silloin velkarahaa riitti jaettavaksi kaikkeen mahdolliseen ja kiistojakaan ei päässyt syntymään, kun ne aina siloteltiin nopeasti sadalla miljoonalla sinne ja miljardilla tänne.

Keskustelu 26.11.2025 sosialidemokraattisen, keskustan, vihreän, vasemmistoliiton ja Liike Nyt -eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjeteista. Kuvassa vasemmalla Antti Kurvinen (kesk), oikealla valtiovarainvaliokunnan pj. Markus Lohi (kesk). Kuva: Hanne Salonen / Eduskunta

Olenkin pohtinut monesti sitä, että onko valtaan pääsyn halu lopulta se voittava energia tässä? Vai mihin Kaikkonen ja kumppanit lopulta päätyvät?

Ilta-Sanomien politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala kirjoittikin joku aika sitten mielenkiintoisen kolumnin aiheesta osuvalla otsikolla: ”Punamultaa puskee nyt ovista ja ikkunoista”.

Punamultaa tai todennäköisemmin vaalien jälkeen ihka-aitoa vihervasemmistolaista hallitusta rakennetaan siis kovaa. Haapala nostaa kuitenkin kolumnissaan esille yhden mutan ja se on keskustan jälleen laskuun kääntynyt kannatus. Kaikkonen ei ole onnistunut puheenjohtajana kääntämään kepun kannatusta nousuun ja pienen kuherruskuukauden jälkeen trendi on ollut jo pidempää alaspäin, niin myös tämänaamuisessa Hesarin gallupissa. Ja jokainen keskustan vasemmistosuuntaan tekemä kosiskelu ja yhteisposeeraus näyttää aina vievän kannatuksesta pois kymmenyksen tai kaksikin.

Lueskelin tässä joku päivä sitten MTV:n tekemään selvitystä eri puolueiden piiri- ja muiden päättäjien hallituspohjatoiveista ja tavoitteista. Aika nopeasti kävi ilmi asetelma, mikä rakentaa nyt kovaa vauhtia maahamme entistä vahvempia blokkeja? Oikeastaan vain kokoomuksessa näyttäisi olevan valmiutta tasaisemminkin eri puolueiden kanssa samaan hallitukseen. Kokoomuslaisille mieluismmat hallituskumppanit ovat SDP (29%), Perussuomalaiset (27%) ja keskusta (22%).

Demarileirissä selvä ykkönen hallituskumppaniksi on vasemmistoliitto 41 prosentin kannatuksella ja kakkosena hyvin vihervasemmistohallitukseen ja punamultaan sopiva keskusta 28 prosentilla. Mutta ehkä se huomionarvoisin juttu onkin se, että perussuomalaisten kanssa demarit (1%) eivät hallitukseen haikaile eivätkä ole menossa. Kokoomuksenkin kannatus demarileirissä on vain 9 prosenttia. Mieli on siis demareilla selvästi punaisessa mullassa.

Ja tätä alleviivaa vielä edelleen se, että keskustan ehdoton suosikki hallituskumppaniksi on yllätys yllätys demarit. Keskustalaisilta demarien kanssa samaan hallitukseen kaipailee peräti 45 prosenttia vastaajista. Demarit on siis selvästi keskustalaisten suosikki eikä puoleen riveistä näytä oikein kannatusta löytyvän keskusta-oikeistolaiselle hallituspohjalle? Kokoomukseen suhtaudutaan vielä kohtuullisen myönteisesti, mutta toki huonommin kuin SDP:hen, mutta esimerkiksi perussuomalaisten kanssa tehtävää yhteistyötä kannattaa vain 5 prosenttia keskustalaisilta ja kd:tä 3 prosenttia jne. Suosikkikumppani on siis selvä ja keskustassa jo punastuttaa.

Perussuomalaisilla on vahva valmius jatkaa keskustaoikeistolaisessa hallituksessa. PS:n hallituskumppanisuosikki on kokoomus 61 prosentin kannatuksella. KD:kin kerää peräti 24 prosentin kannatuksen. Keskustakin mahtuisi persujen keskustaoikeistolaiseen hallitukseen 10 pinnan suosioluvullaan. Merkillepantavaa on se, että yksi nykyisistä PS:n hallituskumppaneista eli RKP kerää kannatustaan persuleirissä pyöreät nollaprosenttia.

Vihervasemmistoblokkia vahvistaa sitten vihreät pitäen suosikkikumppaninaan SDP:tä 51 prosentin kannatuksella ja kakkosena vasemmistoliittoa 26 prosentin kannatuksella.

Asetelma siis alkaa olla aikalailla selvä. SDP:n ja Antti Lindtmanin ykkössija eduskuntavaaleissa 2027 ainakin lähtökohtaisesti lähtisi rakentamaan vanhaa vihervasemmistolaista hallitusta. Se ainakin olisi ensimmäinen ja halutuin yritys ja siinä keskusta näyttelisi jälleen – näköjään sille myös itselleen sopivaa – pönkäpuolueen roolia. Mutta se mutta on sitten se toimittaja Timo Haapalankin esille nostama laskusuunnassa oleva keskustan kannatus.

Aamun Hesarin gallupissakin keskustan kannatus jatkaa laskua. Keskustaa kannattaa enää 14,3 prosenttia äänestäjistä. SDP jatkaa listan kärjessä, mutta senkin kannatus on laskusuunnassa. Samaan aikaan kakkospaikalla oleva kokoomus nousee hieman kuten myös kolmospaikkaa havittelevat perussuomalaiset.

Syksyllä keskusta löysi oman paikkansa monta kertaa vasemmiston keskeltä.

Hesarin aamun gallupin mukaan vihervasemmistohallitus olisi kuitenkin saamassa yhdessä riittävän kannatuksen, kun vasemmistoliitto hieman petrailee lukujaan ja uskoisin, että RKP:lle kelpaisi myös punaisempikumppanuus paremmin kuin hyvin.

Mutta trendejä tässä vaiheessa vasta kannattaa katsella ja ne kertovat nyt siitä, että SDP on kannatushuippunsa nähnyt ja laskua on tullut useammassa mittauksessa ja samaan aikaan kokoomus on saanut kannatuksensa nousuun kuten myös perussuomalaiset. Keskustan trendi on ollut jo pidempään laskeva eli paljon tässä ehtii vielä tapahtumaan.

Ja jos nyt pitäisi veikata niin kisasta on tulossa kaksinkamppailu kokoomuksen pääministeri Petteri Orpon ja SDP:n Antti Lindtmanin välillä ja se kumpi ykköspaikan nappaisi määrittelisi myös pitkälti hallituspohjankin ja politiikan suunnan.

….

Kello 21.30

Tänään aamusta ensin Hämeen kansanedustajat oli kutsuttu Nuorten Parlamentin etätapaamiseen. Hyvää keskustelua koululaisten ja nuorten kanssa mm. kännyköistä, kouluruuasta, mielenterveydestä ja monesta muusta

Mukana olivat kanssani kansanedustajat Mira Nieminen ja Päivi Räsänen!

Sitten päivä eduskunnassa ja illansuussa oli ilo päästä mukaan ystäväni kansliapäällikkö Esa Pulkkisen läksiäisjuhlaan Smolnaan.

Esa teki neljänkymmenenvuotisen uran puolustuksemme eri tehtävissä Suomessa ja ulkomaillakin. Osaava, taitava ja aikaansaava tekijä.

Puolustusministeri Antti Häkkänen piti myös hienon ja koskettavan puheen kansliapäällikkölleen. Yhteistyö oli ollut mutkatonta, tuloksekasta ja toisia arvostavaa.

Kiittäessäni itse Esaa meidänkin yli 15 vuoden yhteistyöstä totesin, että täällä Ikekin olisi halunnut olla mukana. Esa vahvisti. Ike ja Esa olivat Ystäviä, mutta myös puolustuksen ja ulkopolitiikkamme parissa työkavereita. Molempia oli helppo arvostaa.

Tänään kuitenkin hieno ja kiitollisuutta täynnä

ollut juhlatilaisuus ja mikä erityisesti kosketti oli se miten upeasti Esa puhui vaimostaan, lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Näytti selvältä, että nyt aikaa perheen kanssa halutaan enemmän.

Kiitos Esa! Isänmaallemme tekemäsi työ on arvokas ja ainutlaatuinen ja poikkeuksellisen mittava.

🇫🇮

Tagit: blokit, blokkivaalit, gallup, hallituskumppani, KD, keskusta, kokoomus, ps, SDP, yhteistyö,

Sivu: Tullipolitiikka osana turvallisuuspolitiikkaa on vaarallinen tie

Tullipolitiikka osana turvallisuuspolitiikkaa on vaarallinen tie

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump uhkasi Suomea ja seitsemää muuta Euroopan maata kymmenen prosentin tulleilla. Tullit astuisivat voimaan helmikuun ensimmäisestä päivästä lähtien ja nousisivat 25 prosenttiin ensi kesäkuun alussa. Trumpin yksipuolinen päätös rikkoisi EU:n ja Yhdysvaltojen elokuussa solmiman kahdenvälisen sopimuksen, missä määritettiin tullimaksujen ylärajaksi 15 prosenttia. Tuo sopimus on tuonut kauppasuhteisiin vakautta.

Uudet korotetut tullit poistettaisiin vasta, kun Yhdysvallat saa Grönlannin haltuunsa. Ja juuri tämä tekee tästä Trumpin uhkauksesta poikkeuksellisen. Nyt Trump nimittäin yhdistää tulleissaan kauppa- sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa vähintäänkin huolestuttavalla tavalla.

Toiminta on osoitus maailmasta, missä liittolaisia painostetaan voimalla. Tällaiseen emme ole tottuneet läntisessä maailmassa. Ne ovat olleet tuttuja entisen suurvallan Venäjän pelikirjasta. Kyse ei siis ole vain Trumpin heitosta, vaan laajemminkin osoitus maailmasta, missä myös liittolaisia painostetaan voimalla.

Tilanne on siis toisaalta yllättävä ja toisaalta ei, mutta joka tapauksessa huolestuttava. Tasavallan presidentti Alexander Stubb totesikin, että tällaiset ”tariffit olisivat vahingoksi transatlanttiselle suhteelle ja voivat johtaa haitalliseen kierteeseen”. Myös pääministeri Petteri Orpo (kok) viesti samansuuntaisesti muistuttaen, että tullit olisivat vahingollisia myös Yhdysvalloille.

Donald Trumpin hallinto on siis kertonut tarvitsevansa Grönlannin Yhdysvaltain turvallisuuden takia ja väittänyt Kiinan ja Venäjän tavoittelevan sitä. Yhden ehkä huolestuttavimman vastauksensa Trump lausuikin 10.1. antaessa ymmärtää, ettei Yhdysvallat puolustaisi Grönlantia, ellei se omistaisi sitä. Tämä toteamus kyseenalaistaan nimittäin vakavalla tavalla koko Naton tärkeimmän, artikla 5. pitävyyden. Tämä Naton perusperiaate, kollektiivinen puolustus, minkä mukaan hyökkäys yhtä jäsenvaltiota vastaan on hyökkäys kaikkia vastaan, velvoittaa jäsenvaltiot ryhtymään toimiin puolustuksen tukemiseksi. Nyt Trump tämän kyseenalaistaa?

Onko tilanne tällainen vain Trumpin valtakauden? Tai tietääkö edes kukaan enää maailmassa millainen tilanne on? Ja, kun vastaus on, että ei tiedä, niin silloin Euroopan on toimittava.

Joulukuussa 2005, myöhemmin tasavallan presidentiksi noussut, Sauli Niinistö puhui Kalevassa eurooppalaisemmasta Natosta. Seuraavana vuonna presidentinvaalikampanjassaan hän totesi “eurooppalaisemman Naton syntyvän, kun Euroopan maat vahvistavat puolustuskykyään”.

Nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin presidentti Niinistön työpöydällä on tämä. Niinistö tekee ajatushautomo CEPS:lle eli Centre for European Policy Studiesille esitystä Euroopan uudesta turvallisuusarkkitehtuurista.

Esille noussee aivan varmasti Euroopan oma puolustusneuvosto, jopa Euroopan oma ja yhteinen armeija täyttämään mahdollisesti Yhdysvaltain tyhjäksi jättämää vaetta tai sitten malli mikä rakentuisi esimerkiksi JEF:n tai Eurocorpsin ja Pescon perustaan?

Selvää on se, että Euroopan on otettava itseään niskasta kiinni ja päätettävä, että isäntä asuu Euroopassa ja on paikalla. Rahaa Eurooppa käyttää jo puolustukseen, mutta enemmän ontuukin yhteistyö ja yhdessä tekeminen.

Timo Heinonen
kansanedustaja (kok)
puolustusvaliokunnan jäsen
hallinto- ja turvallisuusjaoston jäsen

(kirjoitettu 20.1.2026)

Tagit: eu, Grönlanti, Trump, tullipolitiikka,

Sivu: Perintöverosta pitää luopua kokonaan – Ruotsin kokemukset rohkaisevia

Perintöverosta pitää luopua kokonaan – Ruotsin kokemukset rohkaisevia

Alkaneen vuoden alusta alle 30 000 euron perinnöistä ei ole tarvinnut maksaa enää perintöveroa. Jo ennen perintöveron alarajan nostoakin reilusti yli puolesta perinnöistä ei maksettu lainkaan perintöveroa. Tästä huolimatta perinnöistä oli tullut entistä useammalle, odotetun ja toivotun pienen taloudellisen helpotuksen, sijaan riesa. Perintövero piti maksaa, vaikka rahaa siihen ei tullutkaan.

Julkisuudessa on ollut erilaisia tilanteita missä esimerkiksi peritty vanha talo ja kerrostaloasunto onkin tuonut vain ongelmia. Peritty omaisuus on tuonut tukun juoksevia menoja kiinteistöveroista vastikkeisiin, lämmityksiin ja jätehuoltoon. Ja perään sitten heti se perintöverolappukin postilaatikkoon. Nopea myyntikään ei aina onnistu. Oikeudenmukainen verotus kohdistuukin aina kykyyn maksaa vero eikä esimerkiksi siihen, että joku omainen kuolee. Surun päälle on tullut lisää surua tai ainakin harmaita hiuksia.

Kokoomuksen pitkäaikainen tavoite onkin ollut poistaa perintövero kokonaan. Risto Murron työryhmä ehdottikin viime keväänä, että perintövero poistettaisiin ja verotus tapahtuisi vasta, jos omaisuus myydään. Tämä edistäisi talouskasvua ja investointeja, mutta vapauttaisi mm. yrityksissä pääomia suoraan tuottavaan käyttöön. Monessa tapauksessa myös perheyritysten jatkuvuus varmistuisi ja työpaikat säilyisivät kotimaassa. Perheyritykset nimittäin työllistävät liki puolet yksityisen sektorin työvoimasta ja perintövero uhkaa nyt niitäkin.

Sama koskee myös lukuisia sukupolvenvaihdosvaiheeseen tulevia maatiloja. Niiden jatkon varmistaminen on myös keskeinen huoltovarmuus- ja ruokaturvakysymyskin.

Ruotsissahan perintövero poistettiin jo yli 20 vuotta sitten silloisen demarihallituksen johdolla. Valtiontalous ei romahtanut vaan päinvastoin. Näin muuten tapahtuisi meilläkin. Meillähän koko perintöveron tuotto on vain noin 1% valtion kokonaisbudjetista. Haitta sen sijaan miljardiluokkaa. Ja Ruotsissakin verotulot valtion kassaan kasvoivat ja kansankunta vaurastui. Siinä ei hävinnyt kukaan, vaan jokainen ruotsalainen voitti. Kukaan Ruotsissa ei haikaile enää, meillä edelleen osan poliitikoista rakastaman, perintöveron perään.

Nyt tehdyn alarajan noston lisäksi pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitus pidensi myös perintöveron maksuaikaa kymmeneen vuoteen ja laski koron marginaalin kahteen prosenttiin. Nämä päätökset olivat tärkeitä ja oikeudenmukaisia askelia oikeaan suuntaan.

Paraikaa kaikki Suomessa miettivät miten saisimme taloutemme kasvuun, lisää työpaikkoja ja lisää investointeja. Nyt tarvitaankin rohkeita päätöksiä ja yksi sellainen olisi perintöverosta kokonaan luopuminen. Yritysten pakkomyynti, monissa tapauksissa ulkomaiselle sijoittajille, vain perintöverojen maksamisen takia tuntuu koko maamme kannalta hullulta ja sitä se onkin. Omistajuus ja pääomat valuvat ulkomaille ja sen jälkeen helpolla myös työpaikat. Uskon, Ruotsissakin nähtyyn nojaten, että julkinen taloutemme hyötyisi tästä kasvun, työllisyyden ja muiden verotulojen kautta.

Perintöverosta voisi minun puolesta luopua nopeastikin, vaikka ensi vuoden alusta. Laitetaan tämäkin raha tuottamaan hyvää ja lisää hyvinvointiyhteiskunnallemme.

Timo Heinonen
kansanedustaja (kok)
Valtiovarainvaliokunnan vastaava

Tagit: Luovutusvoittovero, Perintövero, verot, verotus,

Sivu: Yksi suomalainen vastasi kymmentä venäläistä – Ukrainan miehistömenetyksissä suhdeluku Venäjälle vielä dramaattisempi

”Yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää.”

Sanonta on ikiaikainen. Ja hoidetaan nyt alta pois tämä ryssä-sanan käyttö, ettei tule turhaa kohua. Sanonta siis syntyi aikaan, jolloin kyseinen sana oli neutraali. Sitä itseasiassa käytettiin Suomen suuriruhtinaskunnan alkuaikoina jopa Aleksanteri I:n hallitsijanvakuutuksen suomenkielisessä käännöksessä. Tekstissä mainittu Ryssänmaa tarkoitti siis silloista Venäjän keisarikuntaa. Mutta se siis tästä sanasta ja käytän sitä tässä nyt…

Raatteen tie SA-kuva

Muistan jostain lukeneeni, että tuon sotilaidenvertailun historia juontaisi aina jopa vuosisatojen taakse? Suojeluskuntien opetuksessa viitattiin aikanaan Joutselän taisteluun vuonna 1555, kun silloisen Ruotsin joukkojen komentaja Henrik Klaunpoika Horn oli kirjoittanut kuningas Kustaa Vaasalle, että taisteluissa sata suomalaista oli vastannut tuhatta venäläistä.

Toinen tarina nostaa saman suomalaissotilaiden erinomaisuuden esille 1880-1890-luvun taitteessa Lappeenrannan varuskunnassa, missä venäläissotilaat harjoittelivat Suomen kaartin sotilaiden kanssa. Tuolloin suomalaissotilas oli kehuskellut lyövänsä vaikka kymmenen ryssää. Hän saikin sitten eteensä kymmenen venäläistä ja hän todentotta löi ne. Sotilas oli pyytänyt kymmentä lisää, mutta enempää ei tuotu, mutta venäläiskenraali palkitsi miehen erityisellä tupakka-annoksella. Totta vai tarua, mutta näin se legenda vaan vahvistui…

Suojeluskuntien opit menivät sitten myös rintamalle talvisodassa ja jatkosodassa. Ja sieltä ne sitten löysivät paikkansa myös Väinö Linnan Tuntemattomaan sotilaaseen. Linnan värikkäässä kerronnassa yksi velikullista, sotamies Vanhala, totesi, että ”Suomen sotilas vastaa kymmentä ryssää”, mutta sai heti nopean vastanäpäytyksen alikersantti Lahtiselta: ”Kyllä kai. Mutta mitäs sitten tehdään, kun tulee se yhdestoista?”

Nyt Ukrainasta kantautuu samanlaisia tarinoita ja jopa tietojakin. The Times kertoi nimittäin, että Kupjanskin suunnan taisteluissa olisi kuollut nyt 27 venäläistä yhtä kuollutta ukrainalaista kohden. Lehden arvio perustuu Iso-Britannian asevoimien tiedustelutietoon ja Venäjän kokonaistappioiden arvioidaan olevan yksin Kupjanskin suunnalla viime vuonna tuhansia sotilaita.

Tällä hetkellähän arvioidaan, että Venäjä menettää joka päivä hyökkäyssodassaan kuolleina tai vähintäänkin haavoittuneina tuhat miestään. Pahimpina päivinä jopa kaksikin tuhatta. Naton vuodenvaihteen tietojen mukaan venäläisten kuolleiden ja haavoittuneiden kokonaismäärä sodassa olisikin jo noin 1,1 miljoonaan sotilasta. Heistä eri lähteissä kuolleiden määräksi on kerrottu 243 000–352 000 sotilasta.

Ja jokainen on kuollut turhaan ja vain diktaattori Vladimir Putinin mielivaltaisuuden takia.

Mutta miettikääpä sitä, että niistä meitä vastaan hyökänneistä neuvostosotilaista jatkosodassa iso osa oli juurikin ukrainalaisia. Raatteentiellä tuhottu Neuvostoliiton 44. divisioona koostui nimittäin pääasiassa Ukrainan neuvostovaltiosta tulleista miehistä. Tuo tappio oli Neuvostoliitolle valtava. Se myös symboloikin meidän menestystä suurempaa vihollista vastaan. Jäinkin tässä pohtimaan, että jos kerran yksi ukrainalainen siis vastaa 27 venäläistä, niin miettikääpä mitä Kannaksella olisikaan tapahtunut, jos Stalin olisi sinne lähettänyt ihan venäläisiä ukrainalaisten sijaan?

Historia on historiaa ja sitä on hyvä tuntea.

Mutta tärkeää on elää myös ajassa ja ymmärtää mitä tapahtuu. Ja toisaalta toivoa, että Venäjän hyökkäyssota ja tuhoamissota Ukrainassa saataisiin päättymään, sillä siinä taistelussa kuolee myös paljon ukrainalaisia sotilaita, nuoria, mutta myös siviilejä, lapsia ja naisia. Ja jokainen venäläinenkin kuolee aivan turhaan.

Tänään päivä menikin turvallisuusasioiden parissa. Aamusta yhden Teamsin jälkeen monttuun ja eduskunnan turvatiloissa puolustusvaliokunnan ylimääräinen kokous. Parituntinen puolustusministeri Antti Häkkäsen (kok) johdolla niin Ukrainan tilanteen kuin myös Grönlannin, Itämeren, Naton ja Suomi-Yhdysvallat -puolustusyhteistyönkin aiheiden parissa. Erinomainen luottamuksellinen kuuleminen ja tärkeä tsekkaus tähän paikkaan.

Tänään aamusta oli ylimääräinen Puolustusvaliokunnan kokous ja siellä kuultavana Puolustusministeri Häkkänen. Heti sen perään kollegojen Timo Heinonen ja Mika Kari kanssa Ylelle politiikkaradioon puhumaan Ulko-ja turvallisuuspolitiikan käänteistä.

Eduskunnasta sitten Ylelle Politiikkaradioon ja samojen aiheiden parissa sielläkin, mutta tällä kertaa vain julkisten tietojen osalta. Hyvä keskustelu kahden muun hämäläisedustajan kanssa ja meillä muuten alkaa kolmistaan olla yhdessä kasassa lähes 40 vuotta puolustusvaliokuntakokemusta. Me aloitimme Mika Karin (sd) kanssa puv:ssa 2011 ja sitten Ronkaisen Jallu (ps) tuli pöytään 2015. Paljon on näiden vuosien aikana ehtinyt tapahtua ja näyttää jälleen tapahtuvan. On toki joskus nähty onneksi vähän rauhallisempiakin aikoja.

Toivottavasti rauhallisempia ja rauhan aikoja taas tulevaisuudessakin saadaan. Sen eteen tehdään nyt työtä monessa paikassa ja monilla rintamilla. Kello nyt 23.08 ja aika kääntää katsetta uuteen päivään yön kautta.

Tagit: Aleksanteri I, Herik Klaunpoia Horn, Iso-Britannia, Jari Ronkainen, Joutselän taistelu, Kupjanski, Kustaa Vaasa, Mika Kari, puolustusvaliokunta, puv, Raatteentie, Ryssänmaa, The Times, Tuntematon Sotilas, Väinö Linna, Venäjän keisarikunta,

Sivu: Ruotsin kokemusten pitäisi rohkaista meilläkin – Kukaan Ruotsissa ei haikaile enää, meillä edelleen osan poliitikoista rakastaman, perintöveron perään

Sama koskee myös lukuisia sukupolvenvaihdosvaiheeseen tulevia maatiloja. Niiden jatkon varmistaminen on myös keskeinen huoltovarmuus- ja ruokaturvakysymyskin.

Kukaan Ruotsissa ei haikaile enää, meillä edelleen osan poliitikoista rakastaman, perintöveron perään.

Perintöverosta voisi minun puolesta luopua nopeastikin, vaikka ensi vuoden alusta. Laitetaan tämäkin raha tuottamaan hyvää ja lisää hyvinvointiyhteiskunnallemme.

Nyt tarvitaan rohkeita muutoksia.

Aamulla aikainen lähtö ja Lopen Nesteen parlamentin jälkeen Hämeenlinnaan. Nesteellä jo palautetta viikonloppunakin esillä pitämästäni perintöverosta luopumisesta. Kannatusta sai sielläkin ja minä aiheen parissa kannustusta. Nyt kello 8.46 ja takana jo aamun ensimmäinen Teams ja kohta sitten maakuntahallituksen kokous. Päivällä pitäisi eduskunnan kautta suunnata sitten Suomenlinnaan ja vähän kulttuurijuttuja siellä.

…

Kello 21.45

Jäinkin Helsinkiin yöksi, kun ilta venyi pitkäksi Suomenlinnassa Lapin sota -elokuvan kuvauksissa. Mielenkiintoinen iltapäivä ja ilta ja sieltä on syntymässä jälleen Aku Louhimiehen käsistä suomalainen klassikko. Malttakaa vielä syksyyn odottaa.

Päivään mahtui tänään ensin aamulla Hämeenliiton maakuntahallituksen kokous Hämeenlinnassa ja sitten nippu etäjuttuja ja siirtyminen eduskuntaan ja sieltä sitten illaksi tuonne leffajuttuihin. Huomenna aamusta aikainen lähtö ja monttukokous Grönlannin ja muiden turvallisuusaiheiden parissa ja sitten päivällä Ylen Politiikkaradio samoilla teemoilla.

Tagit: perintö, Perintövero, vaurastuminen,

Sivu: Olisiko nyt aika sen eurooppalaisemman Naton? – Sauli Niinistö puhui tästä jo 20 vuotta sitten

Tasavallan presidentiksi vuonna 2012 noussut Sauli Niinistö puhui jo ensimmäisissä presidentinvaaleissaan vuonna 2006 ”eurooppalaisemmasta Natosta”. Niinistö kertoi tuolloin kannattavansa Natoon liittymistä.

”Olen valmis eurooppalaisempaan Natoon”

Näin tasavallan presidentiksi kuusi vuotta myöhemmin noussut Niinistö totesi vaalikampanjan 2006 aikana. Niinistön mukaan tämä hänen esittämänsä “eurooppalaisempi Nato” syntyy, kun Euroopan maat vahvistavat puolustuskykyään. Niinistö myös korosti sitä, että näin Euroopan ääni vahvistuisi Naton sisällä. Jo edellisvuonna 2005 joulukuussa Kalevassa Niinistö puhui, että ”Suomelle voisi sopia eurooppalaisempi Nato”.

Samalla Niinistö pelasi taitavasti tilanteen missä vasemmistolaiset pelasivat Nato-korttia Niinistön käteen kuin Pekka-pelissä konsanaan. Silloinen tasavallan presidentti Tarja Halonen, joka myös nämä vaalit voitti, syyttikin Niinistöä toteamalla, että hän ei ole menossa Natoon, mutta Niinistö on.

Me olimme kokoomuksessa puolueena samaan aikaan myös asettuneet virallisesti kannattamaan Suomen Nato-jäsenyyttä. Puoluekokous 2006 teki historialliseksi lopulta muodostuneen päätöksen maamme Nato-jäsenyyden kannattamisesta. Puoluekokous linjasi mm., että ” jäsenyys Natossa vahvistaisi Suomen turvallisuutta ja kansainvälistä asemaa”.

Myöhemmin Suomi liittyi Natoon ja tänään näyttää entistä vahvemmin siltä, että muillekin Euroopassa voisi sopia paremmin se eurooppalaisempi Nato?

Niinistön ohje oli jo 2005, että ”meidän pitää pyrkiä sopimaan siitä, että myös Suomen turvallisuudesta huolehditaan ja apua tulee kaikissa olosuhteissa”. Tämä kysymys ja tämän varmistaminen on jälleen tänäänkin pöydällä.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kertoi asettavansa rangaistustulleja Suomelle ja seitsemälle muulle Euroopan maalle Grönlanti-kiistan vuoksi. Päätös on käsittämätön ja tyrmistyttävä. Osa on jo kysynyt ja pohtinut sitäkin, että lakkasiko Nato tässä hetkessä olemasta? Itse en näin usko eikä niin myös olekaan, mutta toki kaksi kertaa kahvia nielaisin myös sen kommentin jälkeen, kun 10.1.2026 Valkoisen talon tiedotustilaisuudessa Trump totesi, että Yhdysvallat kyllä puolustaa omistamaansa Grönlantia, mutta ei vuokraamaansa. Pohdin, että eihän Naton artikla 5. perustu omistamiseen vaan liittolaisuuteen.

Eurooppalaisempi Nato on jälleen presidentti Sauli Niinistön pöydällä. Niinistö johtaa työryhmään, minkä tehtävänä on laatia suunnitelma Euroopan puolustamiseksi ilman Yhdysvaltoja. Niinistö toisti (IL 14.1.2026) kahdenkymmen vuoden takaisen ajatuksensa:

”Vastaus siihen voi olla eurooppalaisempi Nato.”

Tavoite on siis tehdä suunnitelma ja etsiä ratkaisuja tilanteeseen missä Yhdysvaltain sitoutuminen Natoon heikentyy. Joku voi jo kysyä, että eikö se ole jo heikentynytkin ja ainakin itse ajattelen niin, että on, mutta ennen muuta Trumpin ei koko Yhdysvaltain. Mutta tosiasia on sekin, että Yhdysvalloissa presidentillä on sellaista valtaa, että hän halutessaan voi tällaistakin sitoutumista rapauttaa TruthSocial postauksiakin vakavammin.

Niinistön työskentely on jälleen kerran nopeaa. Ajatushautomo CEPS eli Centre for European Policy Studiesin julkaiseman raportin on tavoite valmistua muutamassa kuukaudessa. Julkisuudessa on kerrottu deadlinen olevan peräti jo maaliskuulla.

Esille noussee aivan varmasti Euroopan oma puolustusneuvosto, Euroopan oma ja yhteinen armeija täyttämään mahdollisesti Yhdysvaltain tyhjäksi jättämää vaetta tai sitten malli mikä rakentuu esimerkiksi JEF:n tai Eurocorpsin ja Pescon perustaan?

Trumpin puheet ja toimet edellyttävät nyt Euroopalta yhtenäisyyttä ja päättäväisyyttä. On ennennäkemätöntä, että Naton sisällä toimitaan tällaisin rangaistustullein toisia – omia – vastaan. Eilen Tasavallan presidentti Alexander Stubb ja pääministeri Petteri Orpo (kok.) totesivatkin, että tuontitullit olisivat vahingollisia ja liittolaisten kesken asiat ratkaistaan keskustelemalla ja yhteisillä pelisäännöillä, ei luomalla painetta. Presidentti ja pääministeri viestivät asiasta yhteneväisesti illalla viestipalvelu X:ssä.

”Suomi lähtee siitä, että liittolaisten kesken asiat ratkaistaan keskustelemalla ja yhteisillä pelisäännöillä, ei luomalla painetta.”

Mutta pääasia on se, että Eurooppa tietää mitä pitää tehdä ja myös tällä kertaa sitten tekee. Puheet siis Naton kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja.

Olemme kuitenkin päättäneet myös eduskunnan puolustusvaliokunnan kanssa kokoontua ylimääräiseen kokoukseen ensi viikolla tiistaina.

Tagit: Artikla 5, Centre for European Policy Studies, CEPS, Donald Trump, Eurooppalaisempi Nato, nato, Niinistö, Pääministeri Petteri Orpo, Presidentti Niinistö, Presidentti Sauli Niinistö, Tasavallan presidentti Alexander Stubb, Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö, Trump, Valkoinentalo,

Sivu: Lukulauantain vieraana Itäkeskuksen koulussa – Haile Gebreselassie auttoi Aki Hintsaa oivaltamaan olennaisen

Lukulauatain vieraana Itäkeskuksen koulussa.

Tänään oli jotenkin aivan erityinen päivä. Entinen kollegani ja hyvä ystäväni Jutta-Riina Karhunen oli kutsunut minut vieraaksi kouluunsa. Jutta-Riina toimii Itäkeskuksen koulun rehtorina ja tänään koululla vietettiin perinteistä ja supersuosituksi muodostunutta lukulauantaita.

Itäkeskuksen peruskoulussa siis tiedetään, että lukeminen on todellakin supervoima. Ja tiedetään myös se, että oikeastaan kaikki oppiminen, mutta moni muukin nojaa hyvään luku- ja kirjoitustaitoon. Nyt jo siis perinteeksi tullut tammikuinen lukulauantai sai alkunsa Helsingin kaupungin strategiakärjistä ja tavoitteesta tehdä Helsingistä lukemisen pääkaupunki. Tavoitteeksi oli asetettu lasten ja nuorten lukutaidon vahvistaminen. Tämän eteen tehdäänkin nyt määrätietoisesti työtä monissa Helsingin päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa. Itäkeskuksen koululla oli pohdittu yhdessä, miten he voisivat aloittaa uuden kalenterivuoden lukemisen äärellä. Koululla haluttiin varmistaa, etteivät strategian tavoitteet jää vain kauniiksi lauseiksi ja näin kouluun perustettiin kahdeksan opettajan Luen-tiimi, joka suunnitteli lukustrategian. Se kertoo, miten koulussa testataan milläkin vuosiluokalla muun muassa lukemisen sujuvuutta ja oikeakielisyyttä. Koulussa on oma kirjasto eli lukuluola, jossa järjestetään lukuvälitunteja ja rentouduttiin ilman älypuhelimia, jo ennen kuin kännykät nyt koulupäivän ajaksi lailla kielsimme.

Näin siis syntyi Lukulauantait, jossa koululaisia ja heidän huoltajiaan kannustetaan lukemaan ja liikkumaan yhdessä. Tapahtumaan on perinteisesti kutsuttu mukaan myös lukijavieraita, kuten helsinkiläisten liigajalkapallojoukkueiden pelaajia, artisteja ja myös tänään minut. Me kaikki esittelimme omia suosikkikirjojamme ja puhuimme lukemisen ilosta. Päivä oli samalla osa koulun avoimien ovien päivää, tavoitteena innostaa lapsia lukemisen pariin.

Itse sain pitää kolme lukutuokiota. Pohdin pitkään, että mitä kirjoja massiivisesta ja kirjoja pursuavasta kirjahyllystämme mukaan ottaisin. Kasassa oli Nalle Puhista Kimi Räikköseen ja Sotaromaanista Olivier Norekin Talven sotureihin. Lopulta päädyin ottamaan pääkirjaksi Oskari Saaren kirjoittaman loistavan teoksen Aki Hintsasta. Aki Hintsan Voittamisen anatomia on äärimmäinen hyvä kirja. Se on taitavasti kirjoitettu ja tietyllä tavalla nyt jo edesmenneen Hintsan elämänkerta, mutta myös tietokirja ja opas. Ja halusin tänään kirjan ottaa esille en niinkään Kimi Räikkösen tai Sebastien Vettelin tai muidenkaan Hintsan valmentamien tähtien takia, vaan etiopialaisen olympiavoittaja ja pitkämatkanjuoksija Haile Gebreselassien takia. Juoksijalegendaa elämää ja eloa Etiopiassa aikanaan seuranneena nimittäin Hintsa itse oivalsi sen tärkeimmän ja sitä hän sitten hyödynsi tehdessään monesta uusia legendoja.

Puhuin myös valmentajista jotka ovat vähän samaa oivallusta käyttäen tehneet mestarijoukkueita. Mainitsin kaikkien aikojen menestyneimmän jääkiekkovalmentajamme Jukka Jalosen, joka kerta toisensa jälkeen rakensi joukkueita ja sai valitsemansa pelaajat rikkomaan rajoja ja yllättämään ja sen kautta menestymään ja voittamaan. Iso juttu oli monesti muu tekeminen kuin se mitä itse kaukalossa tehtiin. Jalonen kasvatti joukkueita ja joukkueet voittamaan.

Puhuin myös salibandyn mestarivalmentaja Esa Jussilasta. Hänen johdolla salibandymiehemme voittivat maailmanmestaruuden Ruotsin kotikentällä. Isossa roolissa oli jälleen joukkueen vahva henkinen tahtotila ja yhdessä tekeminen. Minuun vaikutuksen teki se, että valmentaja ei pitänytkään itseään ylempänä ja kaiken tietävänä, vaan antoi esimerkiksi sen tärkeimmän viimeisen puheenvuoron pukukopissa ennen peliä aina jollekin joukkueen pelaajista. Yhden pelin alla koko joukkue soitti kukin omalle isälleen. Kiittääkseen, kun muilla oli siihen vielä mahdollisuus. Tai yksi pelaajista yllätti ja veti esille kitaransa ja lauloi. Uskallettiin olla omia itseään ja uskallettiin olla yhdessä.

Nostin esille myös tällä viikolla Urheilugaalassa puhuneen Vuoden valmentajaksi valitun Lassi Tuovin. Tuovin johdolla Susijengi teki viime vuonna suomalaista korishistoriaa. Ja nyt kun kirjoitin, että ”johdolla”, niin samantien muistin, että Tuovi olisi itse sanonut, että yhdessä. Hän ehdottikin, että joukkueista ei enää valittaisi vuoden valmentajaa vaan jos valinta osuu joukkueeseen, niin silloin palkittaisiin valmennus. Veikkaus Arenalla Lassi Tuovi seisoikin itse rivissä – ei edessä – vaan osana porukkaa, kun Susijengi palkittiin vuoden joukkueena ja kun hänet myöhemmin palkittiin vuoden valmentajana, niin mies ei tullutkaan lavalle yksin hakemaan saamaansa, vaan odotti, että koko Susijengin porukka tuli lavalle.

Kyllä, tarvitaan hyviä pelaajia ja tarvitaan lahjakkuuksia, mutta tarvitaan myös halu ja nälkä voittaa. Aki Hintsa toteaakin kirjassaan (s.92), että ”matkasta nauttiminen ja hetkessä eläminen ovat yhtä tärkeitä kuin tavoitteiden saavuttaminen ja intohimo”. Ja toisaalta samassa luvussa, nimeltään Core, Hintsa muistuttaa, että ”On vaikea olla onnellinen, jos tavoittelee koko ajan jotain, mikä on tulevaisuudessa”.

Hintsan opein kysynkin sinulta nyt:

-Tiedätkö, kuka olet?
-Tiedätkö, mitä haluat?
-Hallitsetko omaa elämääsi?

Vaikeat kysymykset. Pohdi niitä ja lue Oskari Saaren loistava kirja Hintsan opeista.

Ja olihan minulla mukana myös Kari Hotakaisen loistava kirja Kimi Räikkösestä, yhdestä Hintsan valmennettavista. Halusin hieman siihen myös peilata Hintsan kirjaa ja nostaa esille myös sen miten median edessä pidättäytyvä ja vähäsanainen Räikkönen oli aina se, joka ei laittanut viestiä vaan soitti ja se joka ymmärsi milloin hänellekin tärkeimmillä henkilöillä oli omassa elämässä vielä häntäkin tärkeämpiä hetkiä.

Jäämiehellä oli lämpimin sydän.

Mutta sellaisia tarinoin tänään Itiksen nuorille. Itäkeskukseen mennessä tulee aina mieleen myös oma nuoruus ja nuoruuden rakkaus.

”Seuraavana Siilitie, Igelkottsvägen” – sitten ”Itäkeskus, päätepysäkki, Östra Centrum”.

Nuoruutta. Joskus kaipaan, mutta enhän minä siitä enää edes selviäisi. Siksi tänäänkin toivotin hienoille Itiksen nuorille onnea ja uteliaisuutta elämään ja lukemisen intoa. Ja haaveiluakin.

Lukeminen ja kirjoittaminen, mutta myös laskeminen, ovat kaiken osaamisen kivijalka ja siksi tähän työhön haluan itsekin antaa kaikkeni niin eduskunnassa kuin vaikka lukulauantaina.

Iso kiitos Juttis. Sä olet huippu. Ja kiitos myös päivän upeille lapsille ja nuorille.

Tagit: Aki Hintsa, Esa Jussila, Haile Gebreselassie, huippu-urheilu, Itäkeskus, jukka jalonen, Jutta-Riina Karhunen, kirjallisuus, kirjat, laskeminen, Lassi Tuovi, lukeminen, Lukulauantai, lukutaito, Oskari Saari, Siilitie,