Lukulauatain vieraana Itäkeskuksen koulussa.
Tänään oli jotenkin aivan erityinen päivä. Entinen kollegani ja hyvä ystäväni Jutta-Riina Karhunen oli kutsunut minut vieraaksi kouluunsa. Jutta-Riina toimii Itäkeskuksen koulun rehtorina ja tänään koululla vietettiin perinteistä ja supersuosituksi muodostunutta lukulauantaita.
Itäkeskuksen peruskoulussa siis tiedetään, että lukeminen on todellakin supervoima. Ja tiedetään myös se, että oikeastaan kaikki 
oppiminen, mutta moni muukin nojaa hyvään luku- ja kirjoitustaitoon. Nyt jo siis perinteeksi tullut tammikuinen lukulauantai sai alkunsa Helsingin kaupungin strategiakärjistä ja tavoitteesta tehdä Helsingistä lukemisen pääkaupunki. Tavoitteeksi oli asetettu lasten ja nuorten lukutaidon vahvistaminen. Tämän eteen tehdäänkin nyt määrätietoisesti työtä monissa Helsingin päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa. Itäkeskuksen koululla oli pohdittu yhdessä, miten he voisivat aloittaa uuden kalenterivuoden lukemisen äärellä. Koululla haluttiin varmistaa, etteivät strategian tavoitteet jää vain kauniiksi lauseiksi ja näin kouluun perustettiin kahdeksan opettajan Luen-tiimi, joka suunnitteli lukustrategian. Se kertoo, miten koulussa testataan milläkin vuosiluokalla muun muassa lukemisen sujuvuutta ja oikeakielisyyttä. Koulussa on oma kirjasto eli lukuluola, jossa järjestetään lukuvälitunteja ja rentouduttiin ilman älypuhelimia, jo ennen kuin kännykät nyt koulupäivän ajaksi lailla kielsimme.
Näin siis syntyi Lukulauantait, jossa koululaisia ja heidän huoltajiaan kannustetaan lukemaan ja liikkumaan yhdessä. Tapahtumaan on perinteisesti kutsuttu mukaan myös lukijavieraita, kuten helsinkiläisten liigajalkapallojoukkueiden pelaajia, artisteja ja myös tänään minut. Me kaikki esittelimme omia suosikkikirjojamme ja puhuimme lukemisen ilosta. Päivä oli samalla osa koulun avoimien ovien päivää, tavoitteena innostaa lapsia lukemisen pariin.
Itse sain pitää kolme lukutuokiota. Pohdin pitkään, että mitä kirjoja massiivisesta ja kirjoja pursuavasta kirjahyllystämme mukaan ottaisin. Kasassa oli Nalle Puhista Kimi Räikköseen ja Sotaromaanista Olivier Norekin Talven sotureihin. Lopulta päädyin ottamaan pääkirjaksi Oskari Saaren kirjoittaman loistavan teoksen Aki Hintsasta. Aki Hintsan Voittamisen anatomia on äärimmäinen hyvä kirja. Se on taitavasti kirjoitettu ja tietyllä tavalla nyt jo edesmenneen Hintsan elämänkerta, mutta myös tietokirja ja opas. Ja halusin tänään kirjan ottaa esille en niinkään Kimi Räikkösen tai Sebastien Vettelin tai muidenkaan Hintsan valmentamien tähtien takia, vaan etiopialaisen olympiavoittaja ja pitkämatkanjuoksija Haile Gebreselassien takia. Juoksijalegendaa elämää ja eloa Etiopiassa aikanaan seuranneena nimittäin Hintsa itse oivalsi sen tärkeimmän ja sitä hän sitten hyödynsi tehdessään monesta uusia legendoja.
Puhuin myös valmentajista jotka ovat vähän samaa oivallusta käyttäen tehneet mestarijoukkueita. Mainitsin kaikkien aikojen menestyneimmän jääkiekkovalmentajamme Jukka Jalosen, joka kerta toisensa jälkeen rakensi joukkueita ja sai valitsemansa pelaajat rikkomaan rajoja ja yllättämään ja sen kautta menestymään ja voittamaan. Iso juttu oli monesti muu tekeminen kuin se mitä itse kaukalossa tehtiin. Jalonen kasvatti joukkueita ja joukkueet voittamaan.
Puhuin myös salibandyn mestarivalmentaja Esa Jussilasta. Hänen johdolla salibandymiehemme voittivat maailmanmestaruuden Ruotsin kotikentällä. Isossa roolissa oli jälleen joukkueen vahva henkinen tahtotila ja yhdessä tekeminen. Minuun vaikutuksen teki se, että valmentaja ei pitänytkään itseään ylempänä ja kaiken tietävänä, vaan antoi esimerkiksi sen tärkeimmän viimeisen puheenvuoron pukukopissa ennen peliä aina jollekin joukkueen pelaajista. Yhden pelin alla koko joukkue soitti kukin omalle isälleen. Kiittääkseen, kun muilla oli siihen vielä mahdollisuus. Tai yksi pelaajista yllätti ja veti esille kitaransa ja lauloi. Uskallettiin olla omia itseään ja uskallettiin olla yhdessä.
Nostin esille myös tällä viikolla Urheilugaalassa puhuneen Vuoden valmentajaksi valitun Lassi Tuovin. Tuovin johdolla Susijengi teki viime vuonna suomalaista korishistoriaa. Ja nyt kun kirjoitin, että ”johdolla”, niin samantien muistin, että Tuovi olisi itse sanonut, että yhdessä. Hän ehdottikin, että joukkueista ei enää valittaisi vuoden valmentajaa vaan jos valinta osuu joukkueeseen, niin silloin palkittaisiin valmennus. Veikkaus Arenalla Lassi Tuovi seisoikin itse rivissä – ei edessä – vaan osana 
porukkaa, kun Susijengi palkittiin vuoden joukkueena ja kun hänet myöhemmin palkittiin vuoden valmentajana, niin mies ei tullutkaan lavalle yksin hakemaan saamaansa, vaan odotti, että koko Susijengin porukka tuli lavalle.
Kyllä, tarvitaan hyviä pelaajia ja tarvitaan lahjakkuuksia, mutta tarvitaan myös halu ja nälkä voittaa. Aki Hintsa toteaakin kirjassaan (s.92), että ”matkasta nauttiminen ja hetkessä eläminen ovat yhtä tärkeitä kuin tavoitteiden saavuttaminen ja intohimo”. Ja toisaalta samassa luvussa, nimeltään Core, Hintsa muistuttaa, että ”On vaikea olla onnellinen, jos tavoittelee koko ajan jotain, mikä on tulevaisuudessa”.
Hintsan opein kysynkin sinulta nyt:
-Tiedätkö, kuka olet?
-Tiedätkö, mitä haluat?
-Hallitsetko omaa elämääsi?
Vaikeat kysymykset. Pohdi niitä ja lue Oskari Saaren loistava kirja Hintsan opeista.
Ja olihan minulla mukana myös Kari Hotakaisen loistava kirja Kimi Räikkösestä, yhdestä Hintsan valmennettavista. Halusin hieman siihen myös peilata Hintsan kirjaa ja nostaa esille myös sen miten median edessä pidättäytyvä ja vähäsanainen Räikkönen oli aina se, joka ei laittanut viestiä vaan soitti ja se joka ymmärsi milloin hänellekin tärkeimmillä henkilöillä oli omassa elämässä vielä häntäkin tärkeämpiä hetkiä.
Jäämiehellä oli lämpimin sydän.
Mutta sellaisia tarinoin tänään Itiksen nuorille. Itäkeskukseen mennessä tulee aina mieleen myös oma nuoruus ja nuoruuden rakkaus.
”Seuraavana Siilitie, Igelkottsvägen” – sitten ”Itäkeskus, päätepysäkki, Östra Centrum”.
Nuoruutta. Joskus kaipaan, mutta enhän minä siitä enää edes selviäisi. Siksi tänäänkin toivotin hienoille Itiksen nuorille onnea ja uteliaisuutta elämään ja lukemisen intoa. Ja haaveiluakin.
Lukeminen ja kirjoittaminen, mutta myös laskeminen, ovat kaiken osaamisen kivijalka ja siksi tähän työhön haluan itsekin antaa kaikkeni niin eduskunnassa kuin vaikka lukulauantaina.
Iso kiitos Juttis. Sä olet huippu. Ja kiitos myös päivän upeille lapsille ja nuorille.