Tullipolitiikka osana turvallisuuspolitiikkaa on vaarallinen tie
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump uhkasi Suomea ja seitsemää muuta Euroopan maata kymmenen prosentin tulleilla. Tullit astuisivat voimaan helmikuun ensimmäisestä päivästä lähtien ja nousisivat 25 prosenttiin ensi kesäkuun alussa. Trumpin yksipuolinen päätös rikkoisi EU:n ja Yhdysvaltojen elokuussa solmiman kahdenvälisen sopimuksen, missä määritettiin tullimaksujen ylärajaksi 15 prosenttia. Tuo sopimus on tuonut kauppasuhteisiin vakautta.
Uudet korotetut tullit poistettaisiin vasta, kun Yhdysvallat saa Grönlannin haltuunsa. Ja juuri tämä tekee tästä Trumpin uhkauksesta poikkeuksellisen. Nyt Trump nimittäin yhdistää tulleissaan kauppa- sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa vähintäänkin huolestuttavalla tavalla.
Toiminta on osoitus maailmasta, missä liittolaisia painostetaan voimalla. Tällaiseen emme ole tottuneet läntisessä maailmassa. Ne ovat olleet tuttuja entisen suurvallan Venäjän pelikirjasta. Kyse ei siis ole vain Trumpin heitosta, vaan laajemminkin osoitus maailmasta, missä myös liittolaisia painostetaan voimalla.
Tilanne on siis toisaalta yllättävä ja toisaalta ei, mutta joka tapauksessa huolestuttava. Tasavallan presidentti Alexander Stubb totesikin, että tällaiset ”tariffit olisivat vahingoksi transatlanttiselle suhteelle ja voivat johtaa haitalliseen kierteeseen”. Myös pääministeri Petteri Orpo (kok) viesti samansuuntaisesti muistuttaen, että tullit olisivat vahingollisia myös Yhdysvalloille.
Donald Trumpin hallinto on siis kertonut tarvitsevansa Grönlannin Yhdysvaltain turvallisuuden takia ja väittänyt Kiinan ja Venäjän tavoittelevan sitä. Yhden ehkä huolestuttavimman vastauksensa Trump lausuikin 10.1. antaessa ymmärtää, ettei Yhdysvallat puolustaisi Grönlantia, ellei se omistaisi sitä. Tämä toteamus kyseenalaistaan nimittäin vakavalla tavalla koko Naton tärkeimmän, artikla 5. pitävyyden. Tämä Naton perusperiaate, kollektiivinen puolustus, minkä mukaan hyökkäys yhtä jäsenvaltiota vastaan on hyökkäys kaikkia vastaan, velvoittaa jäsenvaltiot ryhtymään toimiin puolustuksen tukemiseksi. Nyt Trump tämän kyseenalaistaa?
Onko tilanne tällainen vain Trumpin valtakauden? Tai tietääkö edes kukaan enää maailmassa millainen tilanne on? Ja, kun vastaus on, että ei tiedä, niin silloin Euroopan on toimittava.
Joulukuussa 2005, myöhemmin tasavallan presidentiksi noussut, Sauli Niinistö puhui Kalevassa eurooppalaisemmasta Natosta. Seuraavana vuonna presidentinvaalikampanjassaan hän totesi “eurooppalaisemman Naton syntyvän, kun Euroopan maat vahvistavat puolustuskykyään”.
Nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin presidentti Niinistön työpöydällä on tämä. Niinistö tekee ajatushautomo CEPS:lle eli Centre for European Policy Studiesille esitystä Euroopan uudesta turvallisuusarkkitehtuurista.
Esille noussee aivan varmasti Euroopan oma puolustusneuvosto, jopa Euroopan oma ja yhteinen armeija täyttämään mahdollisesti Yhdysvaltain tyhjäksi jättämää vaetta tai sitten malli mikä rakentuisi esimerkiksi JEF:n tai Eurocorpsin ja Pescon perustaan?
Selvää on se, että Euroopan on otettava itseään niskasta kiinni ja päätettävä, että isäntä asuu Euroopassa ja on paikalla. Rahaa Eurooppa käyttää jo puolustukseen, mutta enemmän ontuukin yhteistyö ja yhdessä tekeminen.
Timo Heinonen
kansanedustaja (kok)
puolustusvaliokunnan jäsen
hallinto- ja turvallisuusjaoston jäsen
(kirjoitettu 20.1.2026)