”Yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää.”
Sanonta on ikiaikainen. Ja hoidetaan nyt alta pois tämä ryssä-sanan käyttö, ettei tule turhaa kohua. Sanonta siis syntyi aikaan, jolloin kyseinen sana oli neutraali. Sitä itseasiassa käytettiin Suomen suuriruhtinaskunnan alkuaikoina jopa Aleksanteri I:n hallitsijanvakuutuksen suomenkielisessä käännöksessä. Tekstissä mainittu Ryssänmaa tarkoitti siis silloista Venäjän keisarikuntaa. Mutta se siis tästä sanasta ja käytän sitä tässä nyt…
Raatteen tie SA-kuva
Muistan jostain lukeneeni, että tuon sotilaidenvertailun historia juontaisi aina jopa vuosisatojen taakse? Suojeluskuntien opetuksessa viitattiin aikanaan Joutselän taisteluun vuonna 1555, kun silloisen Ruotsin joukkojen komentaja Henrik Klaunpoika Horn oli kirjoittanut kuningas Kustaa Vaasalle, että taisteluissa sata suomalaista oli vastannut tuhatta venäläistä.
Toinen tarina nostaa saman suomalaissotilaiden erinomaisuuden esille 1880-1890-luvun taitteessa Lappeenrannan varuskunnassa, missä venäläissotilaat harjoittelivat Suomen kaartin sotilaiden kanssa. Tuolloin suomalaissotilas oli kehuskellut lyövänsä vaikka kymmenen ryssää. Hän saikin sitten eteensä kymmenen venäläistä ja hän todentotta löi ne. Sotilas oli pyytänyt kymmentä lisää, mutta enempää ei tuotu, mutta venäläiskenraali palkitsi miehen erityisellä tupakka-annoksella. Totta vai tarua, mutta näin se legenda vaan vahvistui…
Suojeluskuntien opit menivät sitten myös rintamalle talvisodassa ja jatkosodassa. Ja sieltä ne sitten löysivät paikkansa myös Väinö Linnan Tuntemattomaan sotilaaseen. Linnan värikkäässä kerronnassa yksi velikullista, sotamies Vanhala, totesi, että ”Suomen sotilas vastaa kymmentä ryssää”, mutta sai heti nopean vastanäpäytyksen alikersantti Lahtiselta: ”Kyllä kai. Mutta mitäs sitten tehdään, kun tulee se yhdestoista?”
Nyt Ukrainasta kantautuu samanlaisia tarinoita ja jopa tietojakin. The Times kertoi nimittäin, että Kupjanskin suunnan taisteluissa olisi kuollut nyt 27 venäläistä yhtä kuollutta ukrainalaista kohden. Lehden arvio perustuu Iso-Britannian asevoimien tiedustelutietoon ja Venäjän kokonaistappioiden arvioidaan olevan yksin Kupjanskin suunnalla viime vuonna tuhansia sotilaita.
Tällä hetkellähän arvioidaan, että Venäjä menettää joka päivä hyökkäyssodassaan kuolleina tai vähintäänkin haavoittuneina tuhat miestään. Pahimpina päivinä jopa kaksikin tuhatta. Naton vuodenvaihteen tietojen mukaan venäläisten kuolleiden ja haavoittuneiden kokonaismäärä sodassa olisikin jo noin 1,1 miljoonaan sotilasta. Heistä eri lähteissä kuolleiden määräksi on kerrottu 243 000–352 000 sotilasta.
Ja jokainen on kuollut turhaan ja vain diktaattori Vladimir Putinin mielivaltaisuuden takia.
Mutta miettikääpä sitä, että niistä meitä vastaan hyökänneistä neuvostosotilaista jatkosodassa iso osa oli juurikin ukrainalaisia. Raatteentiellä tuhottu Neuvostoliiton 44. divisioona koostui nimittäin pääasiassa Ukrainan neuvostovaltiosta tulleista miehistä. Tuo tappio oli Neuvostoliitolle valtava. Se myös symboloikin meidän menestystä suurempaa vihollista vastaan. Jäinkin tässä pohtimaan, että jos kerran yksi ukrainalainen siis vastaa 27 venäläistä, niin miettikääpä mitä Kannaksella olisikaan tapahtunut, jos Stalin olisi sinne lähettänyt ihan venäläisiä ukrainalaisten sijaan?
Historia on historiaa ja sitä on hyvä tuntea.
Mutta tärkeää on elää myös ajassa ja ymmärtää mitä tapahtuu. Ja toisaalta toivoa, että Venäjän hyökkäyssota ja tuhoamissota Ukrainassa saataisiin päättymään, sillä siinä taistelussa kuolee myös paljon ukrainalaisia sotilaita, nuoria, mutta myös siviilejä, lapsia ja naisia. Ja jokainen venäläinenkin kuolee aivan turhaan.
Tänään päivä menikin turvallisuusasioiden parissa. Aamusta yhden Teamsin jälkeen monttuun ja eduskunnan turvatiloissa puolustusvaliokunnan ylimääräinen kokous. Parituntinen puolustusministeri Antti Häkkäsen (kok) johdolla niin Ukrainan tilanteen kuin myös Grönlannin, Itämeren, Naton ja Suomi-Yhdysvallat -puolustusyhteistyönkin aiheiden parissa. Erinomainen luottamuksellinen kuuleminen ja tärkeä tsekkaus tähän paikkaan.
Tänään aamusta oli ylimääräinen Puolustusvaliokunnan kokous ja siellä kuultavana Puolustusministeri Häkkänen. Heti sen perään kollegojen Timo Heinonen ja Mika Kari kanssa Ylelle politiikkaradioon puhumaan Ulko-ja turvallisuuspolitiikan käänteistä.
Eduskunnasta sitten Ylelle Politiikkaradioon ja samojen aiheiden parissa sielläkin, mutta tällä kertaa vain julkisten tietojen osalta. Hyvä keskustelu kahden muun hämäläisedustajan kanssa ja meillä muuten alkaa kolmistaan olla yhdessä kasassa lähes 40 vuotta puolustusvaliokuntakokemusta. Me aloitimme Mika Karin (sd) kanssa puv:ssa 2011 ja sitten Ronkaisen Jallu (ps) tuli pöytään 2015. Paljon on näiden vuosien aikana ehtinyt tapahtua ja näyttää jälleen tapahtuvan. On toki joskus nähty onneksi vähän rauhallisempiakin aikoja.
Toivottavasti rauhallisempia ja rauhan aikoja taas tulevaisuudessakin saadaan. Sen eteen tehdään nyt työtä monessa paikassa ja monilla rintamilla. Kello nyt 23.08 ja aika kääntää katsetta uuteen päivään yön kautta.