Tagi: Pekkala

Juhannusruusujen aikaan. Niitä katsellessa, en tiedä kuinka kauan kannattaa ja uskaltaa katsella, tulee aina mieleen vanha tarina miten juhannusruusu aikanaan syntyi. Mettäläinenhän istui suon reunassa tuijotellen päänuokkuen suonsilmää itsesäälissään. Aikaansa suosilmäkettä tuijotettuaan hän muuttui juhannusruusuksi. Tuosta kesäyöstä lähtien on sitten ruusu kukkinut mittumaarina ja nuokkunut kuin suomalainen mies juhannusyössä. Tarinassa on muuten samaa toisintoa kuin… [ Lue lisää ]

Pienet on kiukaat, mutta hyvät on löylyt. Niin tapasi sanoa yksi Lopen pojista, kun hänen hauiksen kokoa kaverit hymyillen arvioivat. Voimaa ja sitkeyttä sieltä löytyi. No, Pekkalan saunassa on pienempää ja isompaakin kiuasta. Pekka-eno aikanaan rakensi ensin itse veistäen 1959 rantaan ensimmäisen Pekkalan saunan aiemmin täällä olleen Heikkilä rantasaunan tilalle. Tuo sauna on nykyisin Luutasuon… [ Lue lisää ]

Kasva isoksi, mutta älä aikaiseksi. Eikös se jotenkin niin mennyt. Aina sellainen pikkupoika löytyy meikäläisestäkin, kun pelaamaan lähdetään tai monessa muussakin. Nyt se pojan viikari tuli esille sitten linnunpönttöjä tehdessä. Tässä kevään aikana olemme tehneet Pekkalassa ja myös Tuomolassa linnunpönttöjä taas oikein niin kuin urakalla. Nyt, kun korona estää pönttöpäivät ja muut sellaiset tapahtumat niin… [ Lue lisää ]

Rakas Pekka-enoni syntyi 2.4.1931. Tänään siis Pekkalan rakentaja ja isäntä olisi täyttänyt 90 vuotta. Niin ei kuitenkaan ollut määrätty käyvän, vaan enoni lähti jo aiemmin. Muistot kuitenkin elävät ja Pekkalassa henki elää. Sitä ja perintöä olen halunnut vaalia ja kunnioittaa. Niin tänäänkin. Pekan haudalle vein pääsiäiskukkia ja sytytin Pekkalaan kynttilän. Saunakin illalla lämpiää ja elo… [ Lue lisää ]

Koronaviikonloppuja olemme viettäneet jo varsin tiiviisti täällä Loppijärven rannassa. Pekkalassa jo kevät edennyt kivasti ja yöllä saunan kuistilta oli mukava kuunnella joutsenten torvien soittoa. Kuu valaisi pimeää järveä ja torvet soivat. Tuossa lenkillä jo katselin hetket kevätpuuhiinsa heränneitä muurahaisiakin, mutta leskenlehtiä ei vielä löytynyt. Pajunkissoja toki jo. Pekkalan metsissä on pyörinyt tänä talvena ainakin kolme… [ Lue lisää ]

Koronasulun aikana on aikaa jäänyt kyllä kaikkeen mihin ennen sitä ollut aivan liian vähän. Monia harrastuksia on vaivannut kohdallani se, että intoa on ollut huomasti enemmän kuin aikaa. Nyt tämä on hieman korjaantunut, kun kokoukset, tapahtumat ja tilaisuudet on joko peruttu kokonaan tai sitten siirretty etäyhteyksiin. Tänäänkin upea aamun aurinko herätti mökin verhonraosta jo aikaisin.… [ Lue lisää ]

Tänään järjestin toisen Loppiaisen Lopen Uupuneiden Jänisjahdin. Muutama vuosi sitten rakensin Niittumäen kalliolle laavun ja siitä syntyi ystäväni Santeri Nousiaisen kanssa sitten idea järjestää pieni oma jänisjahti. Ajankohdaksi valikoitui meille Lopen Uupuneille sopiva loppiaisen aika ja näin nytkin matkaan lähdimme. Aamulla varhain vielä pimeän aikaan tulet laavulle ja aamukahvit nuotiolla ja suomalaista ruisleipää, voita ja… [ Lue lisää ]

Kaksi yötä jouluun on. Laskin ihan itse. Niin se vaan joulu sieltä tulla kolkuttelee. Tänään aatonaattona haimme Niittumäen ja Rantasuon metsästä kuusen. Pekkalan tupa sai kauniin lasten kanssa valitun kuusen ja kuusi kauniit perinteikkäät koristeet. Myös muutaman erityisen koristeet, joista yhdet muistavat mm. omia isoäitejämme. Mutta myös isän jouluoravat ja myös Onnellisen Possun. Possun, joka… [ Lue lisää ]

Hyvää Adventtia teille kaikille. Aika pimeää. Ihan väähän kuurankukkasia vain maassa. Tänään minulla oli vapaapäivä ja olin ajatellut mennä kotikunnan joulunavaukseen. Se kuitenkin peruttiin korona-rajoitustoimien takia ja nyt kynttilät sytytetään vain tänne kotiin Viertolaan. ”Nyt sytytämme kynttilän, se liekkiin leimahtaa” Tänään reippailin sitten Joosepinpolun lenkin ja tein Pekkalaan lintujen talviruokinnalle puun. Pari talimakkaraa sinne tinttejä… [ Lue lisää ]

Viimeinen iltahuuto kutsui tänään Mannerheim-ristin ritari nro 95  Tuomas Gerdtiä. Gerdt oli viimeinen elossa ollut 191 Mannerheim-ristin ritarista ja kuollessaan hän oli 98-vuotias. Tieto viimeisen Ritarin poismenosta pysäytti. Ajoin auton samantien tiensivuun – mietin hetken kiitollisena tätä maata ja sen edesmenneitä polvia. Tuossa hetkessä erityisesti kapteeni Tuomas Gerdtiä. Osanotto hänen läheisilleen ja kunnioitus hänen elämäntyölleen.… [ Lue lisää ]