Vanhan legendan mukaan enkelit laskeutuivat valkolehdokin kukkiin lohduttamaan – Hyvää heinäkuuta

Blogi, sunnuntaina 10.07.2022

Yhteispohjoismaista Luonnonkukkien päiväähän vietettiin jo kesäkuun puolivälissä. Tänä vuonna luonnonkukkien juhlapäivä oli kesäkuu 19. päivänä ja tämän suven teemalajina oli mäkitervakko. Aika tuttu kukka varmasti meistä kaikille ketojen ja kukkien ystäville. Mäkitervakon varttahan peittää sellainen punaruskea ja tahmea aine, josta kukka on saanut nimensä: tervakko, kansan suussa myös tervaheinä tai tervakukka. Ja jokainen kesäkukkien kerääjä tietää miten mäkitervakon ”terva” sotkee kädetkin niityn reunalla. Kaunis kuitenkin.

Kummityttöni Venla juhannuksena Heikkilän Niitulla keräämässä kesäkukkia juhannuksen seppeleitä varten. Rakas.

Vuotuinen Luonnonkukkien päivähän sai alkunsa Tanskassa vuonna 1988. Muihin pohjoismaihin perinne levisi sieltä niin, että Ruotsissa ja Norjassa päivää ryhdyttiin viettämään 2002 ja sitten meillä 2003 ja Islannissa vuotta myöhemmin. Päivän suomalaiseksi nimeksi päätettiin Luonnonkukkien päivä ja viralliseksi tunnukseksi valittiin kielo – kansalliskukkamme. Päivästä kerrotaan, että sen ”tavoitteena on kasviharrastuksen ja luonnontuntemuksen lisääminen sekä yhteisten luontoelämysten tarjoaminen mahdollisimman monelle”. Luonnonkukkien päivä kutsuukin vuosittain ihmisiä myös eri puolilta maata järjestetyille ja opastetuille kasviretkille. Päivä onkin mitä parhain tilaisuus kertoa kasvien ja niiden elinympäristöjen käytöstä, uhkista ja suojelustakin. Monen luonnonkukan elinolotkin ovat heikentyneet monestakin eri syystä – eikä vähiten laidunnettavien eläinten vähentyessä.

Kielon rinnalla joka vuosi Luonnonkukkien päivälle nimetään myös oma vuotuinen teemalaji. Ensimmäinen vuonna 2008 oli kissankäpälä (ei muuten enää tätäkään lapsuuden ihanaa kukkaan meinaa mistään löytää), sitten esimerkiksi vuonna 2017 päivää juhlistettiin juhannustaikojen kukkakimpulla ja hieman aiemmin vuonna 2014 yhdellä suosikillani valkolehdokilla. Tänäkin juhannuksessa muutama viikko sitten Pekkalassa pääsimme nauttimaan luonnonkukista, kun teimme kummityttöjeni Venlan ja Elisan ja lasten kanssa kukkaretken Hevosojan Heikkilän Niitulle. Ihastuttavat kukkakimput Venlan koriin ja niistä Pekkalassa sitten kukkakimput pöytiin ja myös tyttöjen päihin seppeleet.

Niin kuin seppelepäinen vain nuori morsian on

Ei sentään vielä juhannusmorsiamia heistä, mutta kesäkukkaseppeleet kutreilla kuitenkin. Rakkaat Venski ja Eltsu.

Minulle siis luonnonkukkien päivä itseasiassa on koko kesän tai siis sen lyhyen ajan, kun luonnonkukat kukkivat ja onneksi vieläkin kukkivat. Keväältä tuomen tuoksusta se lähtee ja tänä suvena pitkään löysi vielä kielojakin kukassa ja edelleen päivänkakkarat availevat uusia nuppujaan. Mökkitien reunojakaan en anna niittää ennen kuin kesäkukat ovat siemenensä seuraavaa kesää varten maahan pudottaneet ja mehiläiset mettensä hakeneet.

Moneen luonnonkukkaan liittyy muuten myös ihastuttavia tarinoita. Tuossa edellä viittasin valkolehdokkiin, mikä on kasvupaikoillaan uksi kesäöiden ihastuttava tuoksuva kuningatar. Valkolehdokkihan on nykyisin maassamme rauhoitettu, mutta tuoksua saa nauttia onneksi ihan vapaasti. Ja tästä tuoksusta nauttivat muuten myös monet yöperhoset ja kiitäjätkin. Ja aikanaanhan valkolehdokki oli suosittu kukka myös torien kukanmyyjillä, mutta nyt vain lehtojen ihastuttajana siitä saamme nauttia. Isoäidit voivat vielä muistaa kukan torien kukkapöydistä?

Valkolehdokkiinhan liittyy myös tarina miten se aikanaan sai tuoksunsa. Sen mukaan enkelten joukko laskeutui lehdokin kukkiin  lohduttamaan rukoilevaa Kristusta ristiinnaulitsemista edeltävänä yönä. Tuo yö sai aikaan kukan huumaavan tuoksun ja myös puhtaana valkoisena loistavan värin. Itseasiassa kukka muuten näyttää jopa hieman enkeliltä ja kutsutaanhan sitä myös ”Jeesuksen kämmeneksikin” kukan kättä muistuttavan juurakon mukaan. Toisen legendan mukaan

ensimmäinen valkolehdokki olisi kasvanut Golgatalle ristin juurelle juuri siihen paikkaan mihin oli tipahtanut Jeesuksen verta.

Mene ja tiedä, mutta tuoksu on kyllä huumaava – lähes jumalainen.

Lähes joka päivä – aamuisin ja useimmin vielä iltaisin tuonne Niitulle suunnistan. Taidan lähteä tänäänkin Niitulle. Minulla on tänäänkin luonnonkukkien päivä. Tuoksuja Niitulla riittää tänäkin yönä.

Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu

Ja olihan tuolla Hunsalankin niituilla vielä kesäkukkia kukassa. Tänään päivä alkoi nimittäin Pelto-Seppälän mäeltä – samalta mäeltä, missä eilen vietimme tilan 300-vuotisjuhlia – hevosten kanssa. Kärryjen kanssa lähdimme aamulenkille ja annoimme kavereiden juosta. Vanhat Hunsalan ratapohjat ovat mitä parhaita tähänkin menoon. Iso kiitos Tiinalle tai siis Tiinoille – Seppälälle ja Vuotilalle ja turvallisille kavereillemme. Mehän mentiin.

Kaunis kesäpäivä takana.  Viime yön ukkossateet ja muutkin sateet piristivät kummasti luontoa. Tuoksujakin tuli lisää – uusiakin. Kesää kaikille.

 

 

 

 

 

Kommentit