Jouluaamua.
Jouluaattoilta jo takana ja joulusauna nyt vasta aamulla lämpenemässä. Jotkut perinteet vain on tehty rikottaviksi ja nyt aattoon ei sauna tällä kertaa mahtunut. Joulupukkikaan ei enää Pekkalaan jäänyt – oli vain piipahtanut oven takana – kun kiirehti koteihin missä pienempiä odottamassa. Muutamat kivat pienet lahjat kuitenkin saimme ja vielä enemmän sitä lahjaa, mikä ei maksa mitään eli yhdessäoloa ja aikaa. Jotenkin tänä vuonna on sitä kaivannut paljon ja nyt sitä myös saanut hyvin.
Eilen jouluaaton pöydässä istui perheemme kanssa myös isoäidit. Heille molemmille tämä joulu oli ensimmäinen ilman omaa puolisoa. Päättyvä vuosi nimittäin jää meillä mieleen isoisien vuotena. Ensin tammikuussa heti vuoden alkajaisiksi oma isäni – vaarimme – sai viimeisen kutsun ja sitten keskellä kauneinta kesää oli ukin kutsun vuoro. Eilen muistimmekin isoisiä myös Pekkalan joulupöydässä.
Olemme täällä Pekkalassa nyt jo useamman joulun viettäneet. Pitkään minun piti aina päästä lapsuuden kotiin joulua viettämään ja niitä jouluja usein olen kiitollisuudella muistellutkin. Jossain vaiheessa sitten kuitenkin tuli aika piimäjuustokehikot laittaa kiertoon ja sen jälkeen on piimää kuohuteltu täällä Pekkalassa. Perinteet siis jatkuvat ja aina myös uusia syntyy. Eilen ensimmäistä kertaa Pekkalan joulupöydässä oli myös itse Nousiaisen Santerin kanssa savustamamme joulukinkku. Olipas suunmukaista. Ja ne Vihreät kuulat ovat saaneet uuden suppusuun Vaarin jälkeen. Kuopus niitä mutusteli lähes kuin vaarini parhaimmillaan.
Pekkalan tuvan kynttilävalon päällä seisoo myös piskuinen tonttu. Tammelan Tontun saimme Pekkalaan viime vuoden jouluna 2023 Lintukorven Jannelta. Tällä tontulla on siis tietoa paljon hirsitöistä ja perinnerakentamisesta ja perinteistähän se joulukin rakentuu. Ja välillä siis rikottavista perinteistä.
Eilen yöllä onneksi sentään kirkkoon ehdimme. Timotein Jouluyön laulut kaikuivat jälleen lähes täydellä kirkolle. Musiikkineuvos Anneli Julenin johdolla pitkä ja kaunis yön perinne on saanut jatkua ja jatkuu kuulemma jatkossakin. Ja miksipä ei. Tällaisia hetkiä keskellä yötä jouluihmiset tarvitsevat. Eilenkin aivan erityinen tunnelma kirkossa ja sain vielä istua rakkaan perheeni lisäksi myös isomman kummityttöni vieressä ja pienemmän lähellä.
Yksi Jouluyön odotetuimpia hetki minulle on kauniin Eino Leinon runoon tehdyn Mökit nukkuu lumiset kuuleminen. Mökit nukkuu lumiset syntyi jo yli sata vuotta sitten Eino Leinon kynästä vuonna 1900 ja toinen kansallistaiteilijamme Heino Kaski kirjoitti sävelmän tähän tavattoman kauniiseen vanhan ajan jouluelämään kuvailevaan runoon vuonna 1949. Saimme sen kuulla nytkin yöllä miten jouluenkeli saapuu keskelle jouluamme.
….
Mökit nukkuu lumiset, / nukkuu hankitanteret. / Tuikkii taivaan tähtivyö – / pyhä nyt on jouluyö.
Katso: valo välkähtää, / hanget kaikki kimmeltää, / yli vuoren, metsien / käy kuin välke siipien.
Se on jouluenkeli. / Herra hänet lähetti / kanssa joululahjojen / luokse pienten lapsien.
Vakka häll´on kädessään / niin kuin kuin kulkis kylvämään / ja hän kyllä kylvääkin, / mutta ihmismielihin.
Ei hän anna makeita, / eikä leikkikaluja, / niitä isä, äiti suo. / Mitä jouluenkel´ tuo?
Puhtahia aatteita, / kultaisia kuvia / Suomen lasten sydämiin, / mökkihin ja palatsiin.
Niitä hänen vakastaan / vapiseepi yli maan niin kuin pikku tähtiä – / eikö se oo ihmettä?
Mutta yhä kummempaa / viel´on mitä kerrotaan: / kulkiess´sen enkelin / lapsiks muuttuu vanhatkin.
Sitä et kai ymmärrä. / Kysy sitä äidiltä! / Sitten siunaa itsesi, / nuku – saapuu enkeli.
….
Joulupäivän aamu. Kaikkea hyvää teille blogini lukijoille ja kaikille muillekin. Annetaan tänäänkin sitä aikaa läheisillemme lahjaksi. Se lahja ei maksa mitään ja on kultaakin arvokkaampaa.
….
Kello 22.34 ja Tapaninpäiväkin jo kolkuttelee ovella. Tänään nautittu talvesta ja Pekkalasta. Aamusauna ja iltasauna ja avannossa vaikka kuinka monta kertaa ja sitten joulupöydän rääppiäisiä oman perheen kanssa. Joulua parhaimmillaan.