Nyyttikestit.
Niihin päättyi nyt Pekkalassa viides Loppiaisen Jänisjahti. Pari vuotta sitten ammuin elämäni ensimmäinen muflonin eli villilammaspässin Kytäjällä ja silloinen Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja Tuomas Hallenberg sanoi, että ”pyydä sitten pässin kalukukkaro muistoksi”. No, minähän pyysin ja pässin pussit sitten perinnenahkuri Sanna Pekkasen taitavissa käsistä. Muflonin upean trofeen teki saunatupaamme Studionaturalian Netta Lempiainen.
No mietin hetken, että mitä ihmettä kalukukkarolla tekisin? Syntyi hymyssä suin vitsi, että pidetään sitten nyyttikestit. Ja nyt Pekkalan jahdin päättyvät nyyttikesteihin. Kahvin ja konjakin kaveriksi saa pussukasta Fazerin Sinistä.
Aika velikultia.
Kalukukkarohan oli tärkeä vaatekappale Euroopassa 1400- ja 1500-luvuilla. Se Keskiajalla miehillä ei ollut housuissa haarojen kohdalla kangasta joten sukuelimet näkyivät. Ratkaisuna tähän keksittiin ”kalukukkaro”, lierimäinen tai
pussimainen vaatekappale. Siellä pystyi säilyttämään esim. kolikoita tai nuuskaa. Alun perin kalukukkaro liittyi yleisimmän näkemyksen mukaan säädyllisyyteen liittyviin käytäntöihin, mutta kun se lopulta kiellettiin, syynä oli nimenomaan näkemys sen säädyttömyydestä.
Mutta sen verran oli hulvaton tuo kalukukkaron valmistus ja siihen liittyvä viestin vaihto, että muutaman tänne laitan:
”Kalukukkarosta toivoisin myös lisätietoja. Millainen sen tulisi olla? Tuleeko se karvoineen vai käsitelläänkö karvattomaksi nahkaksi? Onko muita ajatuksia asian suhteen? Netta”
” Kalukukkarosta en sitten osaakaan sanoa mitään? Liitän tähän Tuomas Hallenbegin joka osannee auttaa? Osaatko siis Tuomas kertoa alla olevaa ohjeet? t.Timo”
”Tervehdys. Olen vahvuusalueellani, kalukukkaroissa. Aikoinaan oma muflonini kaaduttua ranskalaiset kaverit kysyivät, otatko kivespussit talteen kolikkopussiksi. Luulin vitsiksi, enkä ottanut. Lienee mahdollista parkita pallinahka siten, että karva pysyy. Näin oletan sen olevan -toteuttamatta kun aikoinaan jäi. Sitten laittaisin jonkinlaisen tyyliin sopivan nahkahihnan esim parilla läpiviennillä niin, että sillä saa kolikkopussin suljettua. t.Tuomas”
Ja hyvähän siitä tuli.
Tänään olimme siis Hevosojan Heikkilän ja Tuomolan vanhoilla jahtimailla jänisjahdissa. Isojaossa Heikki ja Tuomo puolittivat Hevosojan tilan. Oma sukuni on täällä siis vuosikausia metsästänyt niin isoisäni, Paavo-vaarin, toimesta kuin tietysti Pekkalan isännän Pekka Heikkilänkin toimesta. Tänään oli minun vuoroni toimia jahti-isäntänä ja aamusta varhain lähdimme ystäväporukan kanssa Niittumäen laavulta liikkeelle ja Erkkilän lounaan jälkeen jatkoimme sitten Rantamaan mäkeen ja pelloille. Hieno jahtipäivä ja sen lopulta kruunasi sitten illallinen Pekkalan tuvassa Erkin Hirvikruunun alla. Ja presidenttikahvin aikaan myös kiertämään lähti pussukka – oli Nyyttikestien aika.