Vouhotus lihansyönnin tai lihan syömisen kieltämisen ympärillä on ollut lähinnä surullista. Tuntuu, että osa saa itselleen hyvän omatunnon sillä, että luopuu lihansyönnistä ja siirtyy soijaan ja avokadoon. Totuut taitaa olla tarua ihmeellisempää.
Lueskelin tämän kuun alussa Ilta-Sanomista mielenkiintoinen jutun ayshire-lehmä Lystisestä. Kaveri asustelee täällä meillä Kanta-Hämeessä. Jokioisilla Luonnonvarakeskuksen tutkimustilalla nimittäin Lystisen elämää on seurattu tarkasti. Tutkijat tietävät mitä kaverin suusta tulee ulos kuten myös mitä takapäästä. Suomalaisen lehmän päästöjen määrä ja koostumus siis tunnetaan erittäin tarkasti. Toimittaja Pasi Jaakkosen tekemä juttu Jokioisten Luken tilalta paljastaa sen tosiasian, että suomalaisen nautakarjatalouden ympäristöhaitat ovat globaalissa vertailussa vähäiset.
Uutisessa Luken tutkija Perttu Virkajärvi toteaakin, että kotimaiseen ruokakeskusteluun on kopioitu kansainvälisten raporttien uhkat joita ei Suomessa ole lainkaan. Virkajärvi toteaa, että ”maailmalla esiin nostetuista 11 ympäristöhaitasta vain kaksi on merkittäviä Suomessa”. Ne ovat naudan metaanipäästöt ja vesistöjen rehevöityminen. Mutta itseasiassa lehmien nurmipeltojen muuttaminen viljan ja kasvisten tuottamiseen kasvattaisi vesistöjen rehevöitymistä vielä enemmän. Nurmipelolta huuhtoutuvien ravinteiden määrä on jopa kolmanneksen aiemmin luultua pienemmät. Ja nurmipelto muuten sitoo maahan vuositasolla jopa 800 kiloa hiiltä. Se laskee maidon hiilijalanjälkeä 30-50 prosenttia.
Näin siis jäljellä jää 11 ympäristöhaitasta lopulta vain yksi eli naudan pötsistä tulevat ilmastokaasut. Kotimaisten nautojen osuus maailman nautojen metaanipäästöistä on noin 0,14 prosenttia. Eli se siitäkin.
Eli nyt on käymässä niin, että ympäristön kannalta hyvä ja vastuullinen kotimainen liha- ja maidontuotanto ollaan demonisoimassa maailmalla olevien ongelmien kuten sademetsien soijapelloiksi raivaamisen myötä. Tällaista soijaa ei Suomeen edes tuoda eikä sekään taakka siis lehmiemme niskassa ole. Meillä lehmät saavat syödä soijatonta valkuaisainerehua ja tietysti sitä nurmea.
Ilta-Sanomien jutussa asiantuntija totesikin yksiselitteisesti, että lihaa pitäisi tulevaisuudessa nimenomaan tuottaa meidän kaltaisissa oloissa ja meidän kaltaisilla vastuullisilla ja kestävillä menetelmillä. Itseasiassa meillä Suomessa nautakarjatalouden päästöt ovat vuosikymmenessä jopa laskeneet vaikka esimerkiksi maitomäärät ovat pysyneet ennallaan. Jos näiden kansainvälisten YK:n elintarvikejärjestö FAO:n mukaan maitokilon keskiarvopäästöt ovat 2,5 kiloa hiilidioksidia niin hyvällä suomalaisella maidolla se on reilusti alle puolet tästä eli 1,1 kiloa. Itseasiassa tässä vouhotuksessa ympäristöystävällisemmäksi mainostetun soijamaidon hiilijalanjälki on oikeastaan tismalleen sama kuin suomalaisella lehmän mainolla (1kg). Ja muuten Valio on luvannut, että heillä maidontuotannon hiilijalanjälki on vuonna 2035 puhdas nolla. Tähän ei soijamaidontuottajat pääse. Eli älkää siis nyt ihmeessä sellaisiin juomiin sotkeutuko.
Suomalaisesta naudanlihasta myös 4/5 syntyy maidontuotannon sivutuotteena. Ilmastokuorma on siis olennaisesti pienempi.
Yhden lehmän lanta biokaasuksi muutettuna vastaa sitten vielä noin yhtä litraa öljyä. Jutussa oli laskettu, että 150 lehmän navetasta saadaan siis jopa 63 000 kuutiometriä uusiutuvaa nurmipohjaista metaania. Se vastaa siis 63 000 litraa öljyä. Toimittaja Pasi Jaakkola päättää kirjoituksensa näin: ”
Jos lantapohjaiseen biokaasutuotantoon lisätään biomassaa viljelyskäytön ulkopuolella olevilta heinäpelloilta noin 50 hehtaarin alalta, kasvaa biokaasun määrä 148 000 kuutiometriin. Silloin yhden nautakarjatilan ympärille rakentuva biokaasutuotanto kattaisi noin sadan auton vuosittaisen polttoaineen kulutuksen. Se korvaisi fossiilisia polttoaineita siellä, missä autoilla ajetaan pitkiä taipaleita. Ihan kelpo panos ilmastonmuutoksen torjuntaan ilmastopahiksen leiman otsaansa saaneelta Lystiseltä ja sen sisaruksilta.”
Lisäksi, että kotimainen liha ja maito on ekoteko niin se on myös turvallista ja myös terveellistä. Tutkimusten mukaan maidon runsas käyttö nimittäin ennustaa myös parempaa luuston terveyttä lapsuudesta läpi elämän. Vähintään kolme lasillista maitoa päivässä ja lisäksi pari siivua juustoa tai jugurttia turvaavat normaalisti meistä jokaiselle riittävän kalsiumin saannin. Toivon siis todella, että päiväkodit ja koulut, ja tarvittaessa myös kunnat ja kaupungit, miettivät kolme kertaa onko syytä luopua maidon tarjoamisesta lapsille. Maitoa kasvavat lapset tarvitsevat.
No, edellä jo kerroin soijasta ja viime päivinä on paljon kerrottu myös siitä miten palmuöljyä on monissa meidänkin ruokakaupan tuotteissa. Tänään Iltalehti olikin tehnyt erinomaisen listauksen missä kaikissa ruuissa ja tuotteissa on hyvin epäterveellistä palmuöljyä. Kurkatkaapa missä kaikessa ostatte varmasti aika usein täysin tietämättänne palmuöljyä: Iltalehden 100 tuotetta joissa on palmuöljyä. Lokakuun alussa Maaseudun Tulevaisuus kertoi myös miten suositun kauravispissä kauraa onkin vain yksi prosentti ja ”pääraaka-aine ei ole lainkaan kotimainen kaura vaan ”sertifioitu palmuöljy”.
Niin ja te jotka nyt olette maailman pelastamiseksi lopettaneet myös sen kotimaisenkin lihansyönnin ja syötte salaatteja ja esimerkiksi näitä palmuöljy- ja soijatuotteita niin miettikääpä ensi kerralla kun salaattiinne laitatte avokaadoa mitä silloin teette. Avokadokilon kasvattamiseen kuluu nimittäin jopa 2 000 litraa vettä. Lisäksi avokadoja kasvatetaan juurikin sellaisilla alueilla missä vesipula on jo muutenkin suuri kuten Etelä-Afrikassa ja Perussa. Aikamoisen matkankin se hipsteriherkku vielä laivallakin saa matkata ennen kuin se täällä salaatin seassa on. Sellainen ekoteko.
Vai onko sinun superfoodina jo taatelit? Taatelien viljely kuluttaa vettä nimittäin jopa vielä enemmän kuin avokadot. Taatelikilon kasvattamiseen menee vettä jopa 3000 litraa.
Summa summarum.. Eli eiköhän me voida syödä täällä Suomessa hyvää kotimaista lihaa jatkossakin ja juoda aitoa maitoa. Voidaan! Minä syön ja juon ja teen sen hyvällä omatunnolla. Teen ilmastoteon näin.
Ja viime viikonloppuna kun kerroin hirvestyskauden alkajaisiksi miten paljon peuroja ja hirviä jälleen ammutaan niin siinä sitä vasta ekologista ja kestävää ruokaa lautasille tuleekin. Tänään vapaapäivä alkoikin meidän osalta metallinpaljastimien kanssa jo puidulla luomupellolla ja sitten kokkasin lautasille Santerin ampumaa lähipellon valkohäntäpeuraa ja Lopen perunaa. Ihan läheltä kaikki.
Nyt on pakko antaa ruuan hetki laskeutua. Illalla sitten kannustamaan Riihimäen Cocksia mestareiden liigan ottelussa uudelle Riksun Cocks Areenalle.
Mestareiden liigan viidennellä kierroksella ja kolmannessa kotipelissään Cocksia vastaan asettuu tänään portugalilainen Sporting CP. Joukkue on kolmella ensimmäisellä kierroksella voittanut Cocksin tavoin Tatran Presovin, sekä Eurofarm Rabotnikin – jonka Cocks kohtaa vielä vieraissa ensi sunnuntaina. Ruotsalainen IK Sävehof puolestaan otti niskavoiton portugalilaisista.
Cocksille Sporting CP on tuttu toissa kauden karsintapeleistä, jolloin Cocks hävisi vieraissa 31-27.
Kotijoukkueellahan on allaan yksi kotivoitto, eiköhän yhdessä pidetä huoli, että tulee toinenkin! Me huudetaan!