Sivu: Mannerheimin jahtimailla – Mannerheimin metsästäjäperintöä vaalien

Keväällä 2012 lähestyin kirjeitse kreivi Carl Gustaf Mannerheimiä kysyäkseni lupaa Mannerheim-nimen käyttämiseksi hirvijahdin yhteydessä. Meillä oli syntynyt ajatus ryhtyä vaalimaan myös Mannerheimin metsästäjäperintöä. Se oli jäänyt – toki aivan aiheellisesti ja syystäkin – hän sotilasuransa varjoon, mutta kun tämäkin puoli hänen elämässään oli ollut mittava ja arvokas, niin ajattelimme, että haluaisimme sitäkin kunnioittaa ja perintöä ylläpitää.

Toukokuun 6. päivänä 2012 Carl Gustav Mannerheim vastasi minulle Kauniaisista kirjeitse. Kirje on ainutlaatuinen ja olen lukenut sen kaikkien jahtiemme yhteydessä aina mukana olleille. Niin tein tänäänkin. Liitän tuon arvokkaan kirjeen tähän myös mukaan ja poikkeukselliseksi sen tekee myös se, että suvun vanhin kuoli pian tämän kirjeen lähettämisen jälkeen 26.9.2012. Insinöörinä toiminut Carl Gustaf Mannerheim oli siis aatelismies ja yksi tasavaltamme harvoista kreiveistä, Mannerheim-suvun kreivillisen haaran päämies isänsä jälkeen ja Suomen marsalkan Carl Gustaf Emil Mannerheimin veljenpojanpoika. Hänet tunnettiin pitkään Suomessa suvun puhemiehenä ja näin hän myös tämän Mannerheim-nimen käyttöluvankin kohdalla toimi. Ja teki sen arvokkaasti pohdiskellen miten marsalkka Mannerheim olisi pyyntööni ja kysymykseeni suhtautunut. Pohdinta tuli siis myönteiseen lopputulokseen toisin kuin tilanne missä marsalkka Mannerheimiltä oli aikanaan lounaspöydässä kysytty, että ”Saako marsalkan pöydässä tupakoida?”. Mannerheim oli vastannut, että ”hän ei tiedä, sillä kukaan ei ole koskaan sellaista kysynyt”.

Sain luvan ja tätä lupaa ja sen myötä syntynyttä velvollisuuttammekin olemme tämän jälkeen vuosittain vaalineet yhdessä ystäväni Raimo Karjalaisen ja Kari Kuparisen johdolla. Perinteikkään jahdin isäntänä on toiminut alusta alkaen vanha Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja eli nykyinen Sako ensin Karjalaisen johdolla ja nykyisin hän uuden toimitusjohtaja Juha Alhonojan kanssa.

Mutta itse marsalkka Gustaf Mannerheim siis oli tunnettu ja innokas metsästäjä. Hän metsätsi nuoresta lähtien, oppien metsästystapoja myös Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellessaan. Hänen metsästysharrastukseensa kuuluivat aikanaan erityisesti ratsain suoritetut jahtimuodot, kuten par-force-metsästys, mutta teki hän myös jahtimatkoja Intiaakin. Toisella Intian matkallaan 1936-37 Mannerheim toteutti suuren haaveensa ja sai kaadettua neljä tiikeriä. Yksi näiden tiikereiden taljoista on muuten tänään Lappeenrannassa Upseerikerholla. Mannerheimhän oli Uudenmaan Rakuunarykmentin kunniakomentaja. Sitä milloin Mannerheimin tiikerin talja Lappeenrantaan tuli ei tarkkaan tiedetä, mutta sen ”taikavoima” on hyvin tiedossa. Rakuunoiden keskuudessa levisi tieto, että tiikerin talja toimii rakkauden taikakaluna ja naisellisen viekkauden välikappaleena. Vanhan uskomuksen mukaan nainen, joka sekoitti seurassansa olleen miehen juomaan tiikerin viiksikarvan sai miehen rakastumaan itseensä tulisesti. Mene ja tiedä, mutta tänään talja on ainakin turvassa vitriinissä ja näin myös me miehet.

Historia kertoo, että 1930-luvuilla Mannerheim metsästi myös Keski-Euroopan riistamailla mm. kauriita ja hirviä. ”Samaan sarjaan liittyi puolustusneuvoston puheenjohtajana käyntejä Hermann Göringin metsästysalueilla, mm. Itä-Preussissa, kalustohankintaneuvottelujen yhteydessä”.

Sotavuosinamme Mannerheim osoitti jatkosodan aikana suurta kiinnostusta kenraalimajuri Erkki Raappanan mainintaan 14.D:n lohkolla Itä-Karjalassa esiintyvistä hirvistä, ja tästä syntyikin sitten idea

lahjoittaa marsalkalle 75-vuotislahjaksi metsästysmaja. Suomessa Mannerheim oli usein mukana hirvijahdeissa, mutta osallistui myös jänisten, kettujen ja metsälintujen metsästykseen. Tänään tämä Marsalkka Mannerheimin metsästysmaja sijaitsee Lopella. Mannerheim Hirvijahtikin sijoittui siis tälle seudulle juuri Marskin Majan, mutta myös Vanajanlinnan ja Kytäjän kartanonkin johdosta. Kaikkien näiden alueilla Mannerheim itsekin metsästi.

Eilen illalla kokoonnuimme jo 14. kerran Vanajanlinnaan Mannerheimin jalanjäljissä jahtiviikonloppua varten. Hieno illallinen samassa talossa missä Mannerheimkin jahtiensa aikaan majoittui ja illasti ja sitten aamusta Kytäjän kartanon vanhoille riistamaille. Tapio oli tänään anteliaalla tuulella ensilumen myötä ja saimme Kartanon Riistan havuille aika upean saaliin. Havuilla lepäsi niin upea kasipiikkinen hirvisonni kuin upea kaurispukkikin ja myös kaksi muflonia peurojen seurana. Tällä kertaa emme villisikoja nähneet emmekä kuusipeuroja saaliiksi saaneet, mutta muuten upea saalis. Itsekin pääsin ampumaan ja eräksi yksi valkohäntäpeuran vasa.

Nyt kello 19.20 ja kotona takaisin. Hieno jahtiviikonloppu takana ja huomenna vapaapäivä.

 

Tagit: Mannerheim Hirvijahti, Mannerheim jahti, Mannerheim metsästäjänä, Sako, XIIII Mannerheim Hirvijahti,

Sivu: Hausjärven monitoimihallin peruskivi muurattiin – Valtion liikuntapaikkarakentamisen täysi tuki mahdollisti tärkeän hankkeen

Hausjärven monitoimihallin rakentaminen etenee suunnitellusti. Tänään minulla oli ilo ja kunnia olla valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajana mukana, kun uuden liikuntahallin peruskivi muurattiin. Rakennuksen on tarkoitus valmistua tulevan vuoden aikana.

Upea juhlatilaisuus tänään ja lämmin kiitos kutsusta ja hienosta puheesta Hausjärven kunnanhallituksen puheenjohtaja Jarkko Stråhlelle ja kiitos myös aina erinomaisen hyvästä yhteistyöstä ja tuloksekkaasta tekemisestä kunnanjohtaja Pekka Määttäselle ja valtuuston puheenjohtaja Pekka Lokinperälle (kesk). Ja aiemmilta vuosilta samoja kiitoksia voi sanoa mm. Tiippanan Ristolle (kok) Suomelan Sampsalle (kok) ja Aromäen Kyöstille (kok). Yhteistyö on ollut aina saumatonta ja tuloksekasta.

Hausjärven uuden liikuntahallin kokonaiskustannukset ovat noin 3,4 miljoonaa euroa, sisältäen uuden ulkotenniskentän rakentamisen liikuntahallin yhteyteen. Hieno kokonaisuus ja hyvin suunniteltu nimenomaan kunnan koulutoimen ja muun liikunnan käyttöön. Ja itse VLN:n pj:nä olen pitänyt säännöllisesti esillä ajatustani ja toivettani ns. ”prosentti lähiliikunnalle” ajatusta eli suurissa hankkeissa aina tehtäisiin samalla pihapiiriin jotain ns. matalankynnyksen liikuntaolosuhdetta ulkokuntosalia tai ulkopelikenttää ja nyt Hausjärvellä näin tehdäänkin tuon uuden ulkotenniskentän myötä. Taitaa tässä tuo lähiliikunnan osuus olla hieman prosenttia suurempi, mutta näin päin se saakin olla.

Myönsimme Hausjärven kunnalle hallihankkeelle tälle vuodelle täyden valtion liikuntapaikka-avustuksen eli 600 000 euroa. Valtion Liikuntaneuvostossa pidimme hanketta erittäin kannatettava ja hyvä, että nyt valtionapupäätös saatiin ja kuokka maahan.

Uuden liikuntahallin pinta-ala on noin 2 000 neliötä ja rakennuksen energialuokka A. Uuteen monitoimihalliin rakennetaan täysikokoinen sisäpelikenttä, joka sopii esimerkiksi salibandyn, futsalin tai käsipallon pelaamiseen. Kahdeksan metrin vapaa sisäkorkeus antaa hyvät olosuhteet myös lentopallon pelaamiseen. Hallin lattiarakenne on käyttäjille turvallinen yhdistelmäjoustava, joka toimii sekä lasten, että aikuisten urheilijoiden käytössä. Halli varustetaan ajanotto- ja tulospalvelujärjestelmällä siten, että monitoimihallissa voidaan järjestää virallisia otteluita. Katsomotilaa on noin 100 katsojalle ja aulatilassa on keittiö.

Erityistä huomiota monitoimihallissa on kiinnitetty erityisryhmien mahdollisuuteen käyttää liikuntatilaa. Muun muassa pukutilat ovat esteettömiä ja lisäksi erityisryhmille on kaksi pientä pukutilaa.

Monitoimihallissa on mahdollista järjestää myös erilaisia tapahtumia ja tila tulee toimimaankin Hausjärven yhtenäiskoulun juhla- ja tapahtumasalina. Tapahtumissa tilan kapasiteetti on noin 600 henkilöä. Tapahtumatekniikka tehdään koulun normaalien tapahtumien järjestämiseen.

Nyt peruskivensä saanut monitoimihalli on osa Hausjärven kunnan Oittiin rakennettavan yhtenäiskoulun hanketta. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa rakennettiin Hausjärven yhtenäiskoulun alakoulun ja keskuskeittiön tilat. Niihin kävin tuossa joku aika sitten tutustumassa ja silloin katsoimme myös tämän monitoimihallin tilannetta ja valtiotukivalmiutta läpi. Ja sitten vielä seuraavassa kolmannessa vaiheessa rakennetaan Hausjärvelle yläkoulun ja lukion tilat. Monitoimihalli rakennetaan samalle tontille yhtenäiskoulun kanssa ja sen julkisivut on suunniteltu sopivan yhteen uusien alakoulun tilojen kanssa.

Hieno päivä ja samalla kävin katsastamassa vielä eduskunnan liikennejaoston puheenjohtajana Hausjärveltä muutaman valtion alemmantieverkon peruskorjauskohteen. Kunnasta on nostettu esille mm. Aulis Laaksosen ja kunnanjohdon toimesta esille mm. Rutikantien 2 kilometrin tieosuuden asfaltointi ja myös Lasitehtaantien lyhyt kevyenliikenteenväylän peruskorjaus. Kävin lisäksi tänään katsomassa vielä Ryttylä-Turkhauta -tien korjaustarpeita ja muutamaa muutakin. Tehokaspäivä siis vähän juhlien ja töidenkin parissa.

Nyt kello 14.23 ja kotiin jo näin aikaisin. Tänään vielä Hämeenlinnaan.

 

 

Tagit: Aulis Laaksonen, Jarkko Stråhle, kevyenliikenteenväylä, Kyösti Arovuori, Lasitehtaantie, Liikuntahalli, monitoimihalli, Ohikulkutie, Oitin Liikuntahalli, Oitin monitoimihalli, Pekka Lokinperä, Pekka Määttänen, Risto Tiippana, Rutikantie, Ryttylä, Turkhauta,

Sivu: Ortodoksikirkko korkeilla aidoilla ilmavoimien lentokentän vieressä – Ennen kirkot rakennettiin keskelle kylää

Iltalehti uutisoi 6.11.2025 siitä, miten Ruotsissa Västeråsin kunta yrittää pakkolunastaa venäläistä ortodoksikirkkoa, joka sijaitsee aivan ilmavoimien lentokentän vieressä. Ennen kirkot rakennettiin keskelle kylää ja mäelle ja ovet olivat avoinna kaikille.

Toisenlaiseen tarkoitukseen tehdyt kirkot sijaitsevat toisaalla ja toimivat tavallaan. Tämä Västeråsissa sijaitseva Moskovan patriarkaattiin kuuluva Kazanin pyhän Jumalanäidin seurakunnan kirkko on ympäröity korkein aidoin eikä sen ovet ole avautuneet edes kunnan edustajille. Ruotsin meidän Suojelupoliisia vastaava organisaatio Säkerhetspolisen on arvioinut, että Venäjän valtio käyttää näitä ortodoksikirkkoja ”tiedusteluun” ja myös ”muuhun turvallisuutta uhkaavaan toimintaan”.

Kuvituskuva

Mielenkiintoiseksi tämänkin kirkon tekee se, että ortodoksikirkko rakennettiin vuonna 2017 eli kolme vuotta sen jälkeen, kun Venäjä oli aloittanut valloitussotansa Ukrainassa. Sinisilmäisyyttä siis riitti länsinaapurissakin Krimin vallannutta Venäjää kohtaan. Iltalehti muistutti nyt uutisessaan, että jo pari vuotta myöhemmin vuonna 2019 paikallislehti Vestmanlands Läns Tidning oli julkaissut artikkelin, jossa kirkko todettiin turvallisuusuhaksi. Tästä huolimatta kirkon rakennustyöt saivat edetä ja ”Kirkko vihittiin käyttöön marraskuussa 2023. Samaan aikaan kirkon johtaja Pavel Makarenko palkittiin Venäjän ulkomaantiedustelupalvelun SVR:n kiitollisuusmitalilla.”

Nyt kunta haluaa pakkolunastaa tiedustelutoimintaan ja turvallisuusuhkaksi ymmärretyn ortodoksikirkon.

Mikä tilanne on meillä?

Iltalehti jatkoi saman aiheen parissa 7.11.2025 ja nyt mielenkiinnon kohteena oli venäläiset ortodoksikirkot Suomessa. Uutisessa Suojelupoliisi vahvisti, että myös meillä Venäjän ortodoksikirkon seurakuntiin liittyy vaikuttamistoimintaa. IL kertoi, että ”suoraan Moskovan patriarkka Kirillin alaisuudessa toimivia kirkkoja on Suomessa viisi kappaletta ja niiden seurakuntiin kuuluu arviolta 4300 jäsentä” ja ”osalla kirkoista on näkyvää toimintaa ja osalla toiminnasta on vaikea havaita merkkejä”. Kirkot sijaitsevat mm. Helsingin keskustassa Etu-Töölössä, Munkkiniemessä ja Mellunmäessä ja myös esimerkiksi Porissa. Uutisessa muistutetaan, että venäläinen ”Patriarkka Kirill kuuluu tunnetusti presidentti Vladimir Putinin vankkoihin tukijoihin ja Venäjän Ukrainassa käymän hyökkäyssodan avoimiin kannattajiin. Kirill on myös Putinin tapaan entinen tiedustelupalvelu KGB:n ja sen toimintaa jatkaneen FSB:n agentti. Hän on yllyttänyt venäläisiä liittymään sotaan ja taistelemaan maansa puolesta.” Suomessa toimivilla Venäjän ortodoksikirkon seurakunnilla ei ole edes omaa piispaa, vaan Kirill johtaa toimintaa Suomessa suoraan Moskovasta. Ja jotta venäläisverkosto ei olisi liian harva, niin ”Moskovan patriarkaatin toiminta on herättänyt epäilyksiä Ruotsin lisäksi myös Virossa ja Norjassa”.

Iltalehti kuitenkin muistuttaa, että ”Suomessa asuvien ortodoksien enemmistö kuuluu Suomen ortodoksiseen kirkkoon, joka on toiminut Konstantinopolin patriarkan alaisuudessa jo vuodesta 1923 lähtien”.

Mutta kuten otsikossa totesin, niin ennen kirkot rakennettiin keskelle kylää ja ovet avoimiksi. Venäläiset ortodoksikirkot lukkojen ja aitojen taakse lentokenttien viereen. Luulisi kirkoista yhteyden toimivan taivaisiin ilman lentokoneitakin.

Mutta mitä pitäisi tehdä meidän venäläiskirkoille? Ottaisin mallia Ruotsissa ja kannustan ryhtymään toimiin. Turvallisuus ensin.

Kello 12.31 ja nyt jo takana kaksi budjettitapaamista ja myös aamun aikainen hallinto- ja turvallisuusjaoston kokous sekä valtiovarainvaliokunnankin kokous. Nyt hetki aikaa töihin täällä eduskunnassa hytissä ja sitten kyselytunnille.

…..

Kello 22.14 ja pitkä päivä pakettiin. Kyselytunnin jälkeen vielä vähän verokeskustelua salissa ja sitä taidamme tässä vielä jatkaa loppuvuonna enemmänkin. Huomenna Hausjärvelle ja uuden liikuntahallin peruskiven muuraus.

 

 

 

 

Tagit: ortodoksikirkot, venäläiset ortodoksikirkot,

Sivu: Järkeistämme ja kevennämme ampumaratojen luvitusta

Säätytalolla 2023 sovimme, että otamme tavoitteeksemme 1000 ampumarataa maahamme vuosikymmenen loppuun mennessä. Tavoite on kova ja oli selvää, että siihen ei tulla pääsemään pelkästään rahoitusta lisäämällä vaan tarvitaan myös uudistuksia ampumaratojen sääntelyyn ja luvittamiseen. Päätimme ensitilassa sitten ryhtyä rahoittamaan ampumaratojen rakennustöitä ja kehittämistä ennen näkemättömällä tavalla. Eduskunta on ohjannut erillisrahoitusta yhteensä kuudelle ampumaradalle kullekin 300 000 euron rakentamisrahoituksen ja lukuisille radoille pienempiä 50 000 euron tukia. Sama rahoittaminen jatkuu ensi vuonnakin ja tulemme jälleen osoittamaan suuremman tuen kolmelle radalle eri puolilla maata ja lisäksi reilun kymmenelle radalle tuon pienemmän tuen.

Mutta tämä ei siis yksin tähän maahan tuhatta rataa tuo – ei tällä vaalikaudella eikä hamassa tulevaisuudessakaan – vaan tarvitaan myös mittavaa lainsäädännön uudistamista ja luvittamisen keventämistä ja sujuvoittamista. Siksi nyt Sisäministeriö lähetti lausuntokierrokselle esityksen ampumaratalain ja ympäristönsuojelulain muutoksista. Hallitusohjelman mukaisesti esityksellä siis ampumaratoja koskevia ympäristölupaprosesseja ja lainsäädäntöä sujuvoitetaan. Lausuntokierros päättyy 23.12.2025 ja kannustan kaikkia Suomen ampumaratoja ja ratoja käyttäviä metsästysseuroja ja reserviläisjärjestöjä ja muita tahoja lausumaan lainsäädäntöesityksestä. Lausuntojen antaminen on tässä vaiheessa erittäin tärkeää ja toivottavaa.

Tavoitteenamme on siis nyt turvata maamme ampumaratojen toiminta ja edistää myös uusien ampumaratojen perustamista ja rakentamista. Lausuntokierroksella olevassa esityksessä ehdotetaan siis muutoksia ampumaratalakiin ja ympäristönsuojelulakiin. Ampumaratalakiin sisältyisivät ampumaratojen käyttöturvallisuuden varmistavien säädösten lisäksi maaperän ja pohjaveden suojaamiseen sekä meluntorjuntaan liittyvät ympäristönsuojelun säännökset.

Uudistuksella lupamenettelystä tulee siis nykyistä sujuvampi. Ampumaratalupa ja -ilmoitus kattaisivat sekä turvallisuus- että ympäristöseikat, joten jatkossa olisi tarpeen vain yhden hakemuksen tai ilmoituksen tekeminen. Ampuratojen lupa- ja ilmoitusasiat käsittelisi yksi viranomainen. Lupaviranomaisena toimisi jatkossa siis Poliisihallitus. Poliisille siirtyisivät ampumaratojen ympäristölupien ja ilmoitusten käsittely ja valvonta, joita hoitavat nykyisin pääosin kunnat. Poliisi toimisi myös valvontaviranomaisena. Hakemusten käsittely yhdessä menettelyssä vähentäisi hakijan hallinnollista taakkaa, mahdollistaisi yhdenmukaisen ratkaisukäytännön ja toisi ennustettavuutta lupaprosessiin.

Uusi ampumaratalaki sisältäisi ympäristönsuojelulain tavoin maaperän ja pohjaveden pilaamiskiellot. Melutason tulisi alittaa säädetyt ohjearvot. Ampumaratoja koskisivat muun muassa ympäristönsuojelulain yleiset periaatteet ja kiellot, vaikka ympäristönsuojelulakia sovellettaisiin niihin vain osin.

Lopen Ampumaradalle rakennetaan paraikaa mm. 1000 metrin ampumarataa.
Kuva: Ari Pakarinen

Laissa määriteltäisiin nykyistä tarkemmin päästöjen rajoittamista koskevat vaatimukset. Lupa voitaisiin antaa tai ilmoitus hyväksyä, kun radan ylläpitäjä noudattaa parhaita käyttökelpoisia tekniikoita ja mallinnettu melu alittaa raja-arvot.

Esityksen siirtymäsäännöksen mukaan ampumaratojen nykyiset ympäristöluvat ja ilmoitusten perusteella tehdyt päätökset jäisivät lupaehtoineen voimaan. Jos ampumaradalla ei ole ympäristölupaa tai se ei nykyisin toimi ympäristönsuojelulain mukaisen ilmoituksen perusteella, lupa tulisi hakea tai tehdä ilmoitus kolmen vuoden kuluessa lain voimaantulosta.

Kirjoitin aiheesta myös Kynästä -kirjoituksen. Sen julkaisen täällä loppuviikosta Kynästä -sivulla.

Nyt takana jo aamun Veteraaniasiainneuvottelukunnan kokous ja myös valtiovarainvaliokunnan asunto- ja ympäristöjaoston kokous. Nyt sitten kotikunnan asioita Teamsin puolella eli uuden Lähdemäentien asuinalueen aloitusvaiheen viranomaisneuvottelu.

……

Kello 21.33 ja kotona. Tänään myös tehokaspäivä ja myös ensi vuoden budjettia eteenpäin. Täysistunnossa keskustelussa mm. kaivoslaki ja sen keskustelut jatkuvat sitten vielä verojen osalta myöhemmin.

 

 

 

 

Tagit: Ampumarata, Ampumaurheilu, metsästys, urheiluammunta,

Sivu: Tammelan Kokoomuksen syyskokouksessa – Huoltovarmuus korostuu maaseudulla

Syksy aina myös syyskokousten kulta-aikaa. Itse olen kiertänyt pian jo 20-vuotisen kansanedustajaurani aikana satoja syyskokouksia ja niin kierrän tänäkin syksynä. Iso osa on tietenkin ollut kotiseuran kokoomuksen eri paikallisyhdistysten ja piirien syyskokouksia, mutta myös paljon urheiluseurojen, lajiliittojen ja myös maanpuolustusjärjestöjen ja -yhdistysten ja muiden syyskokouksia. Tänään oli vuorossa Tammelan kokoomuksen syyskokous.

Tammelassakin on tullut näiden vuosien aikana vierailtua useitakin eri kertoja niin kevät- kuin syyskokouksissakin ja vuosien varrella on vähän aina aiheetkin vaihdelleet. Nyt tällä kertaa nostin esille turvallisuutta, maanpuolustusta ja niiden tärkeänä osana kokonaisturvallisuuden ja varautumisen. Maaseudulla on tässä nimittäin erittäin suuri rooli niin ruokahuollon kuin myös monen muunkin suhteen. Viime vuosina onkin tehty määrätietoisesti työtä mm. seuraintalojen ja muiden huoltovarmuusmerkityksen korostamiseksi ja varmistamiseksi ja mm. energiaratkaisujen ja myös kyläradioiden ja muiden kautta. Ja korostinhan tuossa pari viikkoa sitten Etelä-Lopen Eränkävijöiden 70-vuotisjuhlassa myös metsästysseurojen merkitystä tässä kokonaisuudessa. Tai voisi oikeastaan sanoa, että kaikella seura- ja yhdistystoiminnalla on tässä aivan keskeisen tärkeä rooli ja paikka kylissä ja maaseudulla.

Kotivara on hyvä muistaa.

No, totta kai tänään puhutti myös talous ja työnalla oleva ensi vuoden talousarvioesityskin. Ja myös eduskunnassa juuri päätetty velkajarrukin ja sen vaikutukset tulevaan päätöksentekoon. Politiikan liikkumavaraa se toki rajoittaa, mutta ei poliittisia valintoja. Jatkossakin puolueet ja hallituksetkin saavat valita tekevätkö toimia esimerkiksi verotusta kiristäen tai sitten kasvutoimia etsien jne. Toimenpiteiden valinnat ovat jatkossakin poliittisten toimijoiden päätettävissä.

Tammelan Kokoomuksen syyskokouksessa kiitettiin myös Leijona-merkein yhdistyksen aktiiveja. Minulla oli kunnia saada jakaa kunniamerkit yhdessä Tammelan Kokoomuksen puheenjohtaja Manu Alarton kanssa. Onnea vielä täälläkin kaikille palkituille ja kaikille tekijöille! Ilman teitä ei meistä kukaan olisi näissä paikoissa ja tehtävissä missä nyt saamme vastuuta kantaa.

Erittäin hyvähenkinen syyskokous Tammelassa ja tammelaisten kanssa on aina ollut mukava ja helppo tehdä yhteistyötä. Viimeksi heidän uuden liikuntahallin parissa ja myös kunnan kahden kansallispuiston parissa. Ja toki monessa muussakin.

Päivään mahtui tänään eduskunnassa mainion kittiläläisen nuoren kunnanvaltuutettu Aleksi lehdon kanssa. Meillä on hienoja nuoria ja hyvät ja ajatuksia herättävät keskustelut aamukahvien merkeissä eduskunnassa. Sitten liikennejaostossa ministerikuuleminen ja

mahtuihan päivään vielä valtiovarainvaliokunnan kokouskin ennen iltapäivän täysistuntoa. Ja matkalla Tammelaan pidimme vielä Teamsillä kotikunnan puheenjohtajiston eli tehokasta oli tämäkin tiistai.

 

Tagit: huoltovarmuus, syyskokous, tammela, Tammelan Kokoomus,

Sivu: Puolustusministeri Antti Häkkäsen kanssa Päijät-Hämeen kierrosta – Orimattilan yleisökahvit, puolustusteollisuuden pyöreäpöytä ja Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Uusi viikko alkoi nyt jälleen ministerin vierailulla. Saimme nyt vuorostaan Päijät-Hämeeseen  vierailulle puolustusministeri Antti Häkkäsen (kok). Näin täydentyi sitten Hämeen kierroksemme mikä alkoi Riihimäen Definen pöydästä, jatkui Forssassa Lounais-Hämeen ja sitten Hämeenlinnan seudun pöydissä ja päättyi nyt Lahden Raatihuoneelle. Tänään pöydässä ehkä enemmän yrityksiä, jotka eivät suoraan ole puolustusteollisuuden ns. lopputuotteiden tekijöitä, toki osa niitäkin, vaan ennen muuta tuotantoketjujen osia. Osa hyvin perinteikkäitä tekijöitä niin konepajarintamalta kuin tekstiiliteollisuudestakin ja osa sitten uusia tekijöitä puolustusteollisuudessa ja korkean teknologian teollisuudessa.

Aivan erinomaisen hyvä oli tämäkin puolustusministerin pyöreäpöytä ja täydensi hyvin meidän Hämeen muiden seutukuntien ja maakunnan tarjontaa. Itse nostin esille myös puolustusteollisuuden nyt valmistelussa olevan G to G -lainsäädännön ja myös vientiluvituksen pitkäjänteisyyden ja ns. elinkaarimallin. Alleviivasin itse myös sitä, että nyt etenevä F35-hankinta tuo tuotantoa ja työtä myös Suomeen ja on tarkoitus ja tavoite, että täällä voitaisiin osia yms. tehdä myös muihin jenkkihävittäjiin kuin vain meidän 64 nyt hankkimaamme koneeseen. Itse uskon, että näin tulee tapahtumaan ja myös osaamisemme koneiden huollossa ja ylläpidossa ja päivityksissäkin tulee näkymään monessa. Samaa sanoin myös mm. Patrian kaupoista muihin Euroopan maihin. Vaikka kokoonpanoja tehdään jatkossa useammassakin eri maassa, niin osa tuotannosta ja osista tehdään näihin täällä ja laajassa alihankintaketjussa. Ja aivan oleellista on sekin, että meillä on tällä puolustusteollisuuden myyntitarjottimellamme riittävästi ja erilaista ostettavaa, sillä emmehän me ole ainoa maa Euroopassa, joka nyt hankkii massiivisesti materiaalia uskottavaan maanpuolustukseensa. Meilläkin puhutaan miljardeista, mutta monissa maissa kymmenistä miljardeista ja yhteensä sadoista. Eli tämä ei siis millään tavalla ole ns. nollasummapeliä.

Päivä jatkui sitten Päijät-Hämeen hyvinvointialueen tapaamisessa missä pöydässä oli laajasti hva:n johtoa Petri Virolaisen johdolla, mutta myös luottamushenkilöjohtoa. Keskussairaalalla esillä oli laajasti varautuminen ja sairaanhoidon ja pelastustoimen asema kokonaisturvallisuudessa. Täälläkin on paljon tehtävää ja onneksi myös paljon nyt tehdään.

Ja se aamun aamukahvitilaisuus oli Orimattilan perinteisessä kahvila Marengissa, missä muuten aikanaan teimme jo vuonna 2006 presidentti Sauli Niinistöstä. Nyt kahvila uudessa S-Marketissa ja väkeä kahvila täynnä. Siellä puhutti turvallisuus ja maanpuolustus, mutta myös taksilain korjaaminen ja apteekkiuudistuskin. Hyvää keskustelua.

Nyt kello 15.19 ja kotona Lopella. Pieni hetki kotikoneen ääressä ja sitten ilta Lopen kunnanvaltuustoa johtamassa. Meillä pöydällä tänään vanhan Eedilän tulevaisuuden linjaukset. Teemme sinne uusia pieniä asuntoja ja myös saneeraamme keskuskeittiömme. Kokonaisuuteen tulee myös kotipalvelut tilat ja Oma Hämeellä jatkava Salmelan yksikkö sekä neuvolatilat ja hammashoitotilat sisällään pitävä Pajatie. Niin ja lisäksi muutamia asuntoja Mäntykodissa ja Kalliossa.

Illalla vielä kotiyhdistyksen valtuustoryhmän kokous ja Lopen kokoomuksen hallituksen kokous ja näyttää kalenteri vielä Loppilaisen rahastonkin kokousta. Ja vielä illan päätteeksi yksi neuvottelu. Tuhti ilta siis luvassa.

….

Kello 22.25 ja hyvin meni myös illan kotikunnankin kokoukset. Päätökset saatiin tehtyä hyvin yksituumaisesti ja myös neuvottelutulos viimeisestä muutoksesta kunnan luottamushenkilörakenteeseen. Kiitos taas kaikille!

 

 

 

Tagit: Lahden kaupungintalo, Marenki, Orimattila, Päijät-Häme, Puolustusministeri Antti Häkkänen, Puolustusministerin pyöreäpöytä,

Sivu: Vuonna 2012 tein esityksen, että äitien tapaan myös isiä muistettaisiin valtiollisin kunniamerkein – Tänään isänpäivänä 48 isää sai rintaansa kunniamerkin kiitokseksi

Tein keväällä 2012 silloiselle kulttuuriministeri Paavo Arhinmäelle (vas) esityksen, että Äitienpäivän tapaan myös Isänpäivänä voitaisiin palkita ”isänä menestyneitä tai kunnostautuneita” miehiä.

Kirjoitin tuolloin, että ”vuosittain äitienpäivänä on Suomessa palkittu kunniamerkein ansioituneita äitejä vuodesta 1946 lähtien. Tänä vuonna 33 äitiä sai Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein. Moni muukin äiti olisi varmasti kunniamerkkinsä ansainnut. Mutta meistä tämä ele palkita muutamia ansioituneita äitejä vuosittain on kaunis ja kunnioitettava. Olemme varmoja, että moni ilman kunniamerkkiäkin jäävä äiti löytää tästä joukosta itseään vastaavan äidin tai kuin oman äitinsä. Muistaaksemme joskus on äitienpäivänä palkittu myös joku mieskin.”

Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali kultaristein

Esitin myös konkreettisen ja selkeän toiveeni kulttuuriministeri Paavo Arhinmäelle toteamalla, ”että myös isän työtä ryhdyttäisiin arvostamaan tällä tavalla suomalaisessa yhteiskunnassa. Meillä on paljon esimerkillisiä isiä, jotka täyttäisivät varmasti kunniamerkinkin kriteerit.”

Arhinmäki ei esitykseeni syttynyt. Periksi ei kuitenkaan annettu ja nyt tänä isänpäivänä saimme kokea historiallisen hetken, kun Tasavallan presidentti Alexander Stubb myönsi 48 isälle valtiollisen kunniamerkin. Isille annettiin tänään Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali kultaristein valtakunnallisessa isänpäiväjuhlassa.

Näin siis ensimmäistä kertaa isät saivat myös kunniamerkkejä arvokkaasta työstään isinä ja kasvattajina. Aiemminhan Isien kunniamerkkiä edelsi Vuoden isä -palkintoperinne. Ensimmäisten palkittujen isien joukko on omassa perhe-elämässään ja vanhemmuudessaan ansioitumisen lisäksi toimineet esimerkiksi lastensuojelu- ja perhejärjestöissä, nuoriso- ja urheilujärjestöissä tai muissa yhteiskunnallisissa järjestöissä. Monella palkittavista on biologisten lasten lisäksi myös sijoitus- tai tukilapsia. Palkittujen isien keski-ikä on 67 vuotta ja vanhin heistä on 91-vuotias isä, joka on tehnyt sitoutunutta vapaaehtoistyötä haastavissa elämäntilanteissa elävien ihmisten parissa ja nuorin on 46-vuotias monilapsisen perheen isä.

Palkitut isät löytyvät täältä: 09.11.2025 Isänpäivä.

Lämpimät onnittelut jokaiselle palkitulle isälle, mutta myös onnea ihan jokaiselle isälle ja isoisälle tänä isänpäivänä. Ainakin itse koen niin, että isäksi tuleminen antoi minulle sen kaikista tärkeimmän luottamustehtäväni ja sitä työtä olen halunnut parhaan osaamiseni kautta hoitaa. Hoidan tänäänkin.

Ja kiitollinen olen myös rakkaalle, nyt jo edesmenneelle, Isälleni. Mulla oli hyvä ja rakastava isä. Ja hyvä vaari ja Pekka-enokin. Paljon tärkeitä ja rakkaita miehiä lähellä. Ja omilla lapsillani sitten vielä myös Kari-ukki. Nyt hänkin jo tuonpuoleisessa. Mutta kiitollisuus matkassamme muistojen kanssa.

Kiitollinen, siunattu ja onnellinen.

….

Kello 21.38

Hyvää isänpäivän iltaakin vielä teille kaikille!

Tänään mukava perhepäivä. Aamulla odotti hyvä aamupala ja sitten kävimme viemässä kynttilät vaarille ja ukille ja myös Pekka-enolle. Pekkala sai myös kaksi jouluruusua, kun sää vielä salli niiden sesonkiaikaan istuttamisen. En nimittäin ole millään saanut jouluruusuja kestämään talvesta kevääseen ja sitä kautta maahan ja nyt yritimme näin päin. Katsotaan miten ruusujen käy.

Päivällä sitten vielä perhe oli tehnyt hyvää ruokaa ja saimme istua yhdessä rauhassa isänpäivää. Parasta mitä isä voi toivoa ja saada. Ja sainhan minä vielä pienen lahjankin eli uudet paukkuliivit Pekkalaan ja Loppijärvelle.

Mutta huomenna sitten paluu arkeen ja työpäivä nyt vuorostaan Päijät-Hämeessä yhdessä puolustusministerimme Antti Häkkäsen kanssa. Nähdään siellä.

 

 

 

Tagit: Alexander Stubb, Isä, isän, isänpäivä, Isänpäivän kunniamerkki, jouluruusu, Kunniamerkki, Pekka-eno, Pekkala, Ukki, vaari,

Sivu: Hallitus vastaa suomalaisten huoleen – Maanpuolustukseen panostetaan historiallisen paljon

Isältä pojille ja nykyisin myös monille tyttärille on tullut tutuksi valalaulun lupaus;

”Ollos´huoleton, poikas valveil on”.

Lähes mahdotonta uhmaten, 1800-luvun lopulta lähtien isovanhempamme rakensivat määrätietoisesti kansallista identiteettiämme ja tietä itsenäiseksi kansakunnaksi ja onnistuivat siinä. Valalaulun sanat korostivat sitoutumista isänmaan palvelukseen. Valalaulun ehkä historian tunnetuin hetki koettiin 9. lokakuuta 1939 talvisodan kynnyksellä Helsingin rautatieasemalla, kun väkijoukko lauloi valalaulua Moskovaan lähdössä olleen valtioneuvos J.K. Paasikiven johtamalle valtuuskunnalle.

Valolaulun lupaus elää ja velvoittaa tänäänkin. Suomalaisilla ja meidän nuorillamme on maailmanlaajuisestikin verrattuna poikkeuksellisen korkea ja vahva maanpuolustustahto. Isänmaata pidetään puolustamisen arvoisena.

Tänään myös sota on lähellämme. Helsingistä Lappiin on aikalailla samanlainen matka kuin Ukrainan rintamallekin. Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n tuoreen tutkimuksen mukaan lähes puolet suomalaisista pelkääkin Venäjän hyökkäyssodan Ukrainasta laajenevan eurooppalaiseksi suursodaksi. Toisaalta pelkoja hillitsee se, että suomalaisten luottamus Naton turvatakuisiin on jälleen kohentunut Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin valtakautensa alussa aiheuttamasta epävarmuuden ajasta. Selvä enemmistö suhtautuu myönteisesti Natoon.

Yhteiseen huoleen olemme myös vastanneet määrätietoisesti. Olemme vahvistaneet puolustustamme kaikilla tasoilla: kotimaassa, Natossa ja EU:ssa. Otamme siis yhteisen huolemme vakavasti.

Tutkimuksen mukaan suomalaiset pitävät Nato-jäsenyyttä tärkeänä, mutta korostavat samalla oman puolustuksen merkitystä. Panostammekin jatkossa peräti 5% bkt:stä puolustukseen. Tästä 3,5 % käytetään suoriin koviin puolustusmenoihin mm. seuraavaksi maavoimiemme kehittämiseen ja 1,5 % muihin puolustukseen liittyviin menoihin, kuten infrastruktuuriin ja teollisuuteen. Näin pidämme oman puolustuskykymme vahvana, ajanmukaisena ja uskottavana alati muuttuvassa turvallisuusympäristössä.

Mutta emme varaudu sotaan kuitenkaan sen takia, että sotaa haluaisimme, vaan nimenomaan siksi, että emme koskaan enää sotaan joutuisi. Tavoitteenamme on turvata maamme puolustuksen uskottavuus ja pitää yllä niin uskottavaa pelotetta, että kukaan ei koskaan edes yritä puolustustamme koetella.

Tätä varten teimme myös päätöksen irtaantua jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta ja nostamme reservin yläikärajan nyt 65 vuoteen. Varmistamme näin motivoituneen ja osaavan reservimme hyödyntämisen parhaalla mahdollisella tavalla. Maamme turvallisuus on nimittäin tärkein tehtävämme. Se tapahtuu yhä vahvemman puolustuskyvyn ja varautumisen kautta, jotta saamme elää rauhassa.

Itse olen saanut toimia eduskunnan puolustusvaliokunnassa jo yli 14 vuoden ajan ja uskallan sanoa, että maamme kokonaisturvallisuus on vahvemmalla pohjalla kuin koskaan. Turvallisuuttamme on vahvistettu määrätietoisesti ja laajasti niin arjesta itärajalle kuin mereltä ja ilmasta omien rajojemme ulkopuolellekin.

Turvallisuus on tunne, mutta myös fakta. Ja jokaisella meistä pitää olla perusteltu tunne siitä, että maamme on turvassa. Siksi vahvistamme paitsi puolustuskykyä myös huoltovarmuutta, rajaturvallisuutta ja yhteiskunnan kriisinkestävyyttä.

Turvallisuus syntyy jokapäiväisistä teoista, jotka varmistavat vakaan arjen myös epävarmuuden keskellä.

Timo Heinonen
kansanedustaja (kok)

Tagit: Maanpuolustus, Maavoimat, Maavoimien kehittäminen, turpo, turvallisuus,

Sivu: Kyllä elämä on ihanaa – Lapinlahden Lintujen jäähyväiskonsertit eivät jäähdytelleet

Tällä viikolla pääsin kokemaan jotain mitä olin pitkään haaveillut. Nuoruuden yksi suosikkirenkuttaja oli nimittäin Lapinlahden Linnut, mutta en koskaan sen keikalle ollut missään päässyt tai edes osunut. Radiosta ja tv:stä hauska porukka tuli kuitenkin niin tutuiksi, että keskiviikkona Kulttuuritalolla tuli tunne, että olipas kiva taas tavata.

Vuonna 1983 perustettu Lapinlahden Linnut teki läpimurtonsa pari vuotta perustamisensa jälkeen legendaarisella Lipputangon nupilla. Kahdenkymmenenkahden aktiivivuotensa aikana bändi ehti julkaista neljätoista studioalbumia. Lisäksi Lapinlahden Linnut olivat vahvasti radiokanavilla musiikin lisäksi muutenkin kuten myös tv:n puolella sketsisarjoissaankin. 80-90-luvulla elänneet eivät voineet välttyä Seitsemän kuolemansyntiä ja Maailman kahden ihmettä -sketsisarjoilta ja nyt jäähyväiskeikallakin bändin tapojen mukaan hyvän musiikin matkassa oli myös veljellistä veetuilua ja pieni sketsejäkin. Toimivat edelleen.

Lappareiden alkuperäisjäsenethän tulivat aikanaan Ylioppilasteatterin riveistä ja vuosien saatossa kokoonpano hieman myös muuttui ja vaihtelikin. Ehkä se kaikkein tunnetuin kokoonpano oli juuri vuosina 1989–1990, kun Lapinlahden lintuihin kuuluivat Timo Eränkö, Pekka Hedkrok, Matti Jaaranen, Mikko Kivinen, Hannu Lemola, Tapio Liinoja, Veli-Pekka ”Puka” Oinonen, Heikki ”Hiski” Salomaa ja Markku Toikka. Alkuvaiheessa biisit tulivat isolta osin Ari ”Arvid” Kettusen kynästä ja myöhemmin sitten sävelten osalta Pekka Hedkrokilta ja sanoitukset koko bändin aivoituksista tai mistä lie.

Nyt nyt muutaman vuoden tauon jälkeen lapparit sitten palasivat lähteäkseen lopullisesti eli Kulttuuritalo sai marraskuun alussa isännöidä neljää käytännössä loppuunmyytyä jäähyväiskeikkaa.

Ja täytyy sanoa, että…

TOIMI!

Upealla tavalla bändi oli kuin ennen. No, ehkä miehistä vähän fyysisesti ikä näkyi ja elämäkin, mutta kun rollaattorilla lavalle päästiin, niin sitten oltiin kuin pikkupoikia – niitä ikuisia pikkupoikia. Uskomatonta läppää ja nopeaa ja älykästä – ei aina välttämättä niin älykästä, mutta kuitenkin hyvää – tilannekomiikkaa lähinnä Kivisen ja Liinojan välillä ja sitten niitä hittejä. Ja tältä bändiltä ei niistä pulaa ollut vaan pitkä konsertti oli saatu rakennettu upeasti hittikavalkadiksi, missä kuitenkin oli tunnetta, tunnelmaa ja myös haikeutta matkassa. Ja hienolla tavalla myös niitä sketsejä ja vähän uuttakin taidetta mm. tanssitaiteen kautta ja hienon jousiryhmänkin kanssa. Ja ettei oleellinen unohtuisi, niin vanhoihin vitseihin ja sketseihin mm. luostarin ortodoksipappien laulantaan ja muutaman biisin sanoituksiinkin oli pienellä päivityksellä upotettu pikkupiikkejä tähänkin päivään. Osui ja upposi.

Jos siis keikkoja olisi vielä tarjolla niin sanoisin, että menkää. Nyt kuitenkin sanon, että nuoret ja muutkin. Menkää Youtubeen ja katsokaa.

Lämmin kiitos vielä yhdelle nuoruuteni innoittajalle – Kesijärvellä rippileirilläkin esiintyi aikanaan veljesmunkit. Oli joku kadonnut veli?

Lasse Jalava varmaan muistaisi tai Dece. Lapparithan siihenkin hullutteluun meidän innosti ja onneksi ei silloin ollut kuin VHS-videokamera ja sekin Heinosen näppien takana. Laulut soivat lisäksi monessa ja kaksimielisyydetkin taisi Kivinen ja kumppanit aikanaan isolta osin opettaa. Annettakoon se heille ja meille anteeksi.

Sedät jaksaa heilua! Ei jäähdytelty vaan jäähyväiskeikkakin tehtiin kuin nuoruudessa. Annan ***** ja plus * tähteä!

Kiitos Lapinlahden Linnut!

Ei ole enää Lapinlahden mielisairaalaa ja nyt linnutkin vapaina.

Kyllä, elämä on ihanaa!

….

Työviikkokin meni mukavasti ja eilinen ilta oli mukana perheen, läheisten ja ystävien kanssa esikoisen synttärijuhlien parissa. Kaksi hienoa ja mukavaa nuorta olemme saaneet ja heistä ei voi olla kuin ikionnellinen. Täytyy muistaa joka päivä sitä olla ja kiittää.

Tänään kalenteri pitkästä aikaa aikalailla tyhjä. EHT-turnaukseen lähdemme illaksi Tampereelle, mutta sitä ennen ajattelin vähän kirjoitella nyt aamusta ja sitten mennä hetkeksi uloskin.

….

Kello 22.55 ja Tampereelta takaisin Lopelle. Hieno ilta Nokia Areenalla kuopuksen kanssa ja vielä Leijonille makea ja hyvä voitto Tšekistä. Nyt sitten isänpäivää kohden.

 

 

 

 

 

Tagit: Kulttuuritalo, Lapinlahden Linnut, Lapparit, Mikko Kivinen,

Sivu: Tasavallan presidentti Alexander Stubbin tekeminen näkyy myös presidenttigallupissa – Marinin politiikan tähti jäämässä tähdenlennoksi?

Tasavallan presidentti Alexander Stubb on hoitanut tehtäväänsä vaikeassa ajassa ja paikassa kiitettävällä tavalla. On vaikea ajatella kuka muun suomalainen olisi voinut tehtävästä suoriutua edes lähellekään yhtä hyvin – paremmin ei kukaan. Ja tämä työ näkyy nyt ympäri maailman eli ei vain suorissa ja välittömissä luottamuksen suhteissa Yhdysvaltoihin ja suoraan sen presidentti Donald Trumpiin, vaan poikkeuksellisella tavalla myös Euroopassa ja myös kaikkialla mihin presidenttimme suuntaa. Tuoreimmista kuvista ja uutisista myös nyt Brasiliasta välittyi tämä sama. Paikalla ei ollut vain joku pienen maan presidentti ryhmäkuvan kulmassa vaan presidentti, jota kuunnellaan, arvostetaan ja jonka kanssa halutaan keskustella.

Mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea tasavallan presidentti Alexander Stubb vielä ehtiikään. Luulen, että kenttä on laaja. Mutta se on oman pohdinnan paikka ja katsotaan jos siihen tässä jossain välissä palaan…

Mutta nyt katselin aamulla Verkkouutisten gallupia ja näyttää, että arvostus on Suomessa Stubbia kohtaan laajaa ja vahvaa. Tuoreimmassa Taloustutkimuksen tekemässä presidenttigallupissa tasavallan presidentti Alexander Stubb pesee kaikki muut murskaluvuin. Stubbia kannattaa toisella presidenttikaudelle peräsi 43 prosenttia äänestäjistä. Luku on käsittämättömän kova sillä Taloustutkimus tarjosi vastaajille peräti 25 ehdokkaan listan eli todellista vaalitilannetta paljon pidemmän ehdokaslistan ja samoista puolueistakin useampia eli käytännössä näyttää selvältä, että tällä hetkellä Stubb valittaisiin presidentti Sauli Niinistön tapaan toisella kaudella suoraan ensimmäiseltä kierrokselta.

Presidentti Lula vastaanotti presidentti Stubbin YK:n COP30-ilmastohuippukokoukseen Belémissä 6.11.2025. Kuva: Matti Porre/Tasavallan presidentin kanslia

Kakkosena tulee puhemies Jussi Halla-aho (ps) 9 prosentin kannatuksella ja hänen takanaan vihreiden Pekka Haavisto 8 prosentilla ja vasemmiston ykkösehdokkaana Li Andersson samaisella kahdeksan prosentin kannatuksella. Merkille pantavaa onkin se, että medioiden otsikoissa ja itse itsestä kirjoittaman ylistyskirjan myötä näkyvyyttä massiivisesti saanut Sanna Marin (sd) jää vain kahdeksan prosentin kannatukseen.

Marinin tähti on siis jäämässä kuitenkin siis vain tähdenlennoksi?

Taloustutkimuksen tekemässä presidenttikyselyssä Ei osaa sanoa -vastauksia annettiin kuusi prosenttia, En ketään näistä vastasi kolme prosenttia ja Joku muu -vastauksia tuli yksi prosentti.

Tuiskulan alakoulussa Kurikassa presidenttipari oli oppilaiden haastateltavana. Kuva: Matti Porre/Tasavallan presidentin kanslia

Tasavallan presidentti Alexander Stubb olisi siis uurnilla tällä hetkellä keräämässä 48 prosentin vaalikannatuksen. Tämä on luku, kun äänestämättä jättävät ja ei osaa sanoa -kannat korjataan pois vastauksista. Lopulta siis vain annetut äänet lasketaan ja ääntenlaskun jälkeinen kannatus olisi siis nyt Stubbille 48%. Halla-aho olisi ykköskierroksen kakkonen 10 prosentin kannatuksella ja sitten yhdeksässä prosentissa vasemmiston ykkösehdokkaan paikasta kisaavat Pekka Haavisto ja Li Andersson. Uurnilla Marinin kannatus jäisi tällä hetkellä yhdeksään prosenttiin.

Kun tyhjää vastanneet jätetään pois, ovat kannatukset: Alexander Stubb 48 prosenttia, Jussi Halla-aho 10 prosenttia, Pekka Haavisto yhdeksän prosenttia, Li Andersson yhdeksän prosenttia ja Sanna Marin yhdeksän prosenttia.

Tasavallan presidentti Alexander Stubb ja pääministeri Petteri Orpo tekivät työvierailun Yhdysvaltoihin 9.–10. lokakuuta 2025 ja tapasivat Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin Valkoisessa talossa. Kuva: Matti Porre/Tasavallan presidentin kanslia

Gallupistaan uutisoitunut Verkkouutiset kertoi, että ”Kyselyn ykkönen ja neljä seuraavaa erottuvat selvästi. Heidän lisäkseen kannatusta saivat Antti Lindtman kaksi prosenttia sekä Anders Adlercreutz, Sari Essayah, Antti Häkkänen, Antti Kaikkonen, Katri Kulmuni, Ville Niinistö, Petteri Orpo, Riikka Purra, Elina Valtonen ja Sofia Virta kukin yhden prosentin. Muut yhdeksän tarjottua nimeä eivät yltäneet prosenttitasolle.”

Verkkouutiset kertoi kertovansa myöhemmin tänään perjantaina miten kakkoskierroksella kävisi. Siis mahdollisella kakkoskierroksella mikä tämän gallupin valossa näyttäisi nyt kyllä enemmän kuin epätodennäköiseltä.

….

SYKE Kipinöitä yössä elokuva syksyn seuraavaan ensi-iltaan

Eilen torstaina illalla kävin katsomassa syksyn seuraavan kotimaisen elokuvan ensi-illan. Laura Joutsin ohjaama suosikkisarjan kolmas koko illan elokuva vie tunnelmaa vähän tälle sarjalle uuteenkin. Kipinöitä yössä -nimellä kulkeva Syke-elokuva on romanttinen draamakomedia traumapolilla, missä edessä ja käynnissä on uudenvuoden yö. Puolentoistatunnin mittainen elokuva kertoo siis yhdestä illasta ja minusta varsin onnistuneesti.  Työvuoroon joutunut instrumenttihoitaja Jannica Ronkainen (Helmi-Leena Nummela) odottaa jo kuluttavan vuoden päättymistä. Suhdesotkuihinsa kyllästynyt Jannica haluaa kaikkea muuta kuin uusia rakkaushuolia alkavalle vuodelle – kunnes hän kohtaa sairaalassa nuoruuden rakkautensa. Uudenvuodenaatto tarjoaa kuitenkin Jannicalle mahdollisuuden myös vuoden viimeiselle seikkailulle, mutta poliklinikan uusi ja vaativa kirurgi Eero Mustonen (Johannes Holopainen) asettaa haasteita Jannican suunnitelmiin. Hyvä draamankaari, vaikka hieman ennalta arvattavakin.

Jannican rooli tekevä Helmi-Leena Nummela on roolissa loistava ja uskottava. Nummela saa tuotua valkokankaalle hyvin koko uuden vuoden yön tunneskaalansa ja hänen pelkkä hymynsä tai silmät riittävät monessa paikassa näyttelemiseksi. Nummelan suoritus on vahva ja ansaitsee syksyn tähden. Myös kirurgin roolin tekemä Johannes Holopainen on roolissaan erinomainen. Täytyy myöntää, että Holopainen on nyt vahvassa nousussa omassa kotimaisten elokuvien näyttelijätähdistössä. Starring-kaksikko siis Sykkeessä hyvin tarinan päällä ja vievät juonta monella tasolla hyvin eteenpäin. Sillä legendaarisella tämän leffan Also starring -listalla Matti Ristinen on totutun vakuuttava. Ristinen nähtiin jo vuoden 2017 Louhimiehen Tuntemattomassa majuri Sarastienä ja itse sain tutustua mieheen pari vuotta sitten Aku Louhimiehen Konfliktissa. Täytyy sanoa, että taitava näyttelijä, joka ottaa nämä viranomaisroolitkin, sotamies, poliisi jne., todella uskottavasti haltuun. Ja täytyy sanoa, että myös Valtteri Lehtisen roolisuorituksesta pidin jälleen.

Sykkeen kolmosen siis on ohjannut Laura Joutsi ja käsikirjoittaneet Paula Korva ja myös tv-sarjaa käsikirjoittava Anne Prokofjeff. Nelosen Median levittävän elokuvan tuottajana toimii Essi Tuukkanen ja vastaavana tuottajana Marko Talli ja tuotantoyhtiönä Yellow Film & TV.

Oma arvioni menee siis hyvän puolelle. Hieman alkuun tv-sarjamainen filmatisointi sain lopussa minusta hyvää paikkoa. Ja täytyy sanoa, että käsikirjoittajat kyllä onnistuvat draamankaaressaan hyvin. Lisäksi matkaan mahtuu hyvää oivaltavaa työpaikkahuumoria ja pientä hyvin toimivaa flirttiäkin. Uskottavaa kaikin puolin, kun koko draamankaari on haluttu ja jouduttu paketoimaan yhteen sairaalan uuden vuoden iltaan.

21. tv:n tuotantokauttaan pyörivän Sykkeen kolmas elokuva siis ansaitsee paikkansa loppuvuoden kotimaisten elokuvien kankaalla. Ensimmäinen vuonna 2021 julkaistu Syke elokuva Hätätila keräsi leffateattereissa yli 125 000 kastojaan ja parin vuoden takainen vuoden 2023 Särkynyt sydän kutakuinkin saman noin 120 000 katsojaa. Tämä ansaitsee minusta vähintäänkin saman ja toivottavasti enemmänkin.

Annetaan siis *** 1/2 tähteä!

Jos sitä joku kysyi 🙂

….

Mutta nyt siis uusi työpäivä ja tänään myös meillä juhlapäivä. Perheemme nuorin – kuopuksemme – täyttää tänään 13 vuotta. Niin se aika vaan juoksee ja niin juoksee tämä nuorikin. Olen ja olemme hänestä niin onnellisia ja onnekkaita.

….

Kello 22.44 ja juhlat taas juhlittu ja työviikko pulkassa. Hyvä viikko ja paljon tapaamisia ja vielä enemmän kokouksia. Jos haluatte niin ottakaa seurantaan myös somen kanavat sillä sieltä löytyy nytkin monenlaista tämänkin viikon tapaamisista ja muista. Myös siis sellaista mitä kaikkea täältä ei löydy.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tagit: ensi-ilta, gallup, Haavisto, Halla-aho, kotimainen elokuva, Marin, presidentinvaalit, presidenttigallup, Syke, Syke elokuva, Tasavallan presidentti Alexander Stubb, Verkkouutiset,