Kesä on todellakin hyvän ruuan aikaa. Järvi antaa antimiaa ja metsäkin kevään korvasienistä aina syksyn runsaaseen satoon. Puhumattakaan kotipuutarhan herkuista. Mutta muutenkin meidän Häme on todellinen ruokamaakunta. Rehevät vainiomme ja multaiset maamme ovat oivallinen lähtökohta kestävälle ja puhtaalle ruuantuotannolle. Maakuntamme maaperä on vanhaa viljelysseutua, eikä tämä ole mitään sattumaa, sillä juuri Hämeessä olosuhteet maanviljelylle ovat maan parhaimmat. Ajan kuluessa asemamme ovat parantuneet entisestään, lyhyet välimatkat ja välittömässä läheisyydessä sijaitsevat kasvukeskukset luovat kysyntää, johon hämäläisen maanviljelijän on helppo vastata. Maakuntamme on keskellä kasvu-Suomea ja kaupunkiemme välillä kulkevat niin sanotut kasvukäytävät.
Hämäläinen alkutuotanto sekä elintarvikkeet ovat monelle suomalaiselle lähiruokaa. Sijaintimme on niin erinomainen, että helsinkiläisen kauppahalliin kuljetettu liha- tai maitotuotteet eivät ole seisseet terminaaleissa ja rekkajonoissa, vaikka maakuntien rajoja onkin ylitetty. Keskeinen valttimme hämäläisessä ruuantuotannossa on kulkuyhteytemme. Hämettä halkovat moottoritiet, valtatiet ja päärata.
Hämeessä oli viime vuonna 3844 maatilaa, joista lypsykarjatiloja oli 412 ja viljatiloja 1927 kappaletta. Keskimäärin hämäläisellä maatilalla on viljelyksessä 49 hehtaaria maatalousmaata. Luvut osoittavat sen, että olemme vireä maatalousmaakunta. Välillisesti kuljetusten ja ruokateollisuuden kautta hämäläinen ruoka työllistää tuhansia ja tuhansia – todennäköisesti jonkun sinunkin naapurista tai peräti perheestäsi. Vaikka kansallisesti maataloutemme elääkin murroskautta ja sen rakenne muuttaa muotoaan, on Hämeessä säästytty suurelta maatilakadolta. Tilojen määrä on kyllä vähentynyt, mutta ei niin dramaattisesti, kuin muutama vuosikymmen sitten ajattelimme. Tilayksiköiden harventuessa ovat yksikkökoot taas suurentuneet. Edelleen Hämeessä on viljelyksessä suunnilleen saman verran peltopinta-alaa, kun aikaisemminkin.
Maakuntamme maatilat ovat myös yritystoiminnaltaan monipuolisia. Joka kolmannes hämäläinen maatila on monialainen, eli perinteisen maatilan pidon lisäksi toimitaan esimerkiksi matkailu- tai urakointisektorilla. Yhä enenevissä määrin maatilat vaativat ulkopuolista tuloa pysyäkseen pystyssä. On hienoa nähdä, että perinteisesti hitaassa Hämeessä on tartuttu toimeen, ja maatilojen yhteyteen syntyy pienimuotoista, mutta elintärkeää liiketoimintaa. Vaikka perusperiaatteen minusta pitääkin tulevaisuudessa olla se, että maanviljely tai karjatalous elättäisi sinällään.
Maatalous on merkittävä työllistäjä. Maakuntamme eroaa monessa asiassa positiivisesti, kun ruuantuotantoa vertaillaan alueellisesti. On kuitenkin yksi, missä olemme selvästi muita tuotantoalueita edellä; elintarviketeollisuutemme on mittavaa. Hämäläisen elintarviketeollisuuden tuotannon arvo on yli miljardi euroa. Summa koostuu monipuolisesta teollisuudesta sisältäen myllyjä, meijereitä, leipomoita, lihataloja sekä panimoita. Teollisuus on jatkuvasti kasvavaa ja sen alle muodostuu uusia tuotantosuuntia, esimerkkinä kuminan viljely ja jalostaminen. Tai Valion merkittävä kehitys- ja tutkimustyö maitotuotteiden saralla.
Maakunnastamme löytyykin poikkeuksellisen vahvaa maatalousalan osaamista, jota on osattu hyödyntää ja vaalia jo vuosisatoja. Hämeeseen on sijoitettu tutkimuslaitoksia ja meiltä löytyy maatalouteen suuntautuneita korkeakoululinjoja. Ei siis ihme, että koko Suomen ruokakeskittymä sijaitsee juuri meidän kotiseudullamme.
Lähiruokailmiön seurauksena Hämeeseen on saatu innovatiivisia lähiruokakokeiluja. Tilapuodit, lähiruokaringit ja pop-up-lihakaupat ovat meillä nyt arkipäivää, mutta muutamia vuosia sitten ne lueteltiin vallankumouksellisiksi kokeiluiksi. Lähiruoka onkin yksi tämän ajan suurimmista nousevista ruokasektorin osa-alueista. Lähiruoka tukee paikallista tuottajaa, säästää ympäristöä ja luo työtä. Se on tärkeää koko maakunnalle, mutta erityisesti hämäläiselle ruuantuotannolle. Maatalous kaipaa kipeästi lähiruuan tapaisia trendejä ja ilmiöitä joista toivottavasti yksi nouseva on myös villiruoka. Näiden kautta tuotetulle tuotteelle on mahdollista löytää uusia vienti- ja myyntikanavia sekä panostaa ennen kaikkea tuotteiden laatuun pelkän massan sijaan.
Maatalous ei siis todellakaan ole laskevan auringon ala, vaan iso osa tulevaisuutta. Tiedostavat kuluttajat, koko ajan kasvava maailman väestö, eroosio ja kuivuus sekä siihen liittyvä globaali ruokakriisi lisäävät suomalaisten tuotteiden kysyntää. Maatalous tulee säilymään erottamattomana osana hämäläistä maisemaa ja identiteettiä. On toivottavaa, että ruokaperinteet ja – osaaminen jatkavat matkaansa sukupolvilta toisille ja arvostus puhdasta sekä turvallista ruuantuotantoa kohtaan säilyy.
Näin aamuisen ratsastelun jälkeen taidan ottaa lautaselle hieman oman kasvimaan salaattia, hyvää loppilaista perunaa ja aitoa tilamakkaraa. Hyvää siis läheltä.
….
Kello 21.46 ja Riihimäeltä takaisin Lopelle. Tänään illalla kävimme katsomassa koko perheen kanssa Riihimäen Nuorisoteatterin Peppi Pitkätossun Allinnan montussa. Palaan tuohon mainioon näytökseen huomenna aamulla hieman enemmänkin täällä blogissani. Siinä määrin mainio näytelmä jälleen.
Tänään siis jatkoimme aamusta thDERBYn treeniviikkoa ja vedimme viimeistelyt ratatreeneinä. Päivällä sitten laiturihommia ja näyttää vielä riittävän sitä urakkaa huomisellekin. Kesäpäivien töitä parhaimmillaan eikä siinä pienet sadekuurotkaan haittaa. Kiitokset myös viesteistä liittyen tuohon aamuiseen kirjoitukseeni hämäläisestä ruuasta. Oli mukava saada parikin viestiä missä lukija oli jäänyt pohtimaan, että todentotta hämäläinen ruoka työllistää naapurista useammankin ihmisen. Osa kuljetuksessa ja osa kaupassa ja onhan se niinkin, että myös jätteenkuljetukseenkin ketjujatkuu vaikka lähiruoka usein onneksi tuottaa sitä jätettäkin vähiten – jos lainkaan.
Taidan ottaa Valion uuden Profeel -rahkan. Niitäkin saa nyt ilman lisättyä sokeria ja luonnollisesti Hyvää Suomesta -lipulla niin kuin kaikki Valion tuotteet.