Vierailulla tutustumassa Kiekko-Nikkareiden toimintaan – Etelä-Suomessa tarvetta myös ulkotekojäille

Blogi, maanantaina 09.03.2020

Riihimäen Kiekko-Nikkarit on vuonna 1982 perustettu riihimäkeläinen jääkiekkoseura. Seuran perustivat aikanaan Erkki Törmänen (pj) ja Hannu Heijari, Markku Isotalo, Matti Siira, Aarno Vartio ja Lasse Vartio. Vuodesta 1982 lähtien seura on toiminut aktiivisena erityisesti junnujen kasvattajaseurana. Työstään lasten ja nuorten parissa Nikkareista tuli jääkiekkoliiton Nuori-Suomi sinettiseura Numero 3.

Seura on minulle tuttu aina tuolta 80-luvulta lähtien ja myös omat lapset kävivät Kiekko-Nikkareiden mainion lasten kiekkokoulun. Perusluistelu opittiin siellä vaikka ei jääkiekosta ainakaan toistaiseksi isompaa harrastusta tullutkaan. Mutta hattua nostan myös tästä pienimpien lasten parissa tehtävästä työstä nikkareille.

Nykyisin Kiekko-Nikkareilla on kausittain noin 15 juniorijoukkuetta ja myös tyttökiekkoilijoille on omat juniorijoukkueet sekä naisille harrastejoukkue. Kaiken kaikkiaan eri joukkueissa pelaa yhteensä 300 junioripelaajaa ja viime vuodet Nikkarit ovat olleet yhteistyössä Hyvinkään Hoki Klupin ja SM-Liigaseura hämeenlinnalaisen HPK:n kanssa. Yhteistyösopimus mahdollistaa Riihimäellä pelaavien junioreiden mahdollisuudet päästä pelaaman korkeammilla sarjatasoilla pelaaviin joukkueisiin.

Tunnetuin nikkari on siis totta kai kolminkertainen jääkiekon maailmanmestari Jukka Jalonen, jonka nimellä myös kaupungin toinen jäähalli tunnetaan. Itse olin isosti silloin mukana kun tätä JJ-Areenaa ja erityisesti sen valtion liikuntapaikkarakentamisen tukea valmisteltiin. Myönsimmekin silloin VLN:n tuella hallille täyden valtiontuen. Iso panostus siis Riihimäelle ja koko Riihimäen alueen jääurheilulle.

Pelaajia tietenkin löytyy nikkareiden kasvattajataustalla sitten enemmänkin. Vuoden 2011 maailmanmestari Janne Lahti, Kenigin veljekset Kasper ja Max, Eetu-Ville Arkiomaa, minulle erityinen eli serkkuni poika Miika Heikkilä, Jimi Jalonen, Sami Lähteenmäki, Santeri Hatakka, Niilo Halonen, Matias Haaranen ja Otto Paajanen, joka tosin on meidän piskuisen Lopen Lopen Lätkän kasvatti.

Naisten SM-liigasta nikkaritaustalla on nähnyt mm. loppilainen Janna Jokinen ja Niina Koukkula, Salla Rantanen, Saimi Lehto, Sanni Rantala, Kiira Yrjänen, Jonna Pitkänen ja Oona Koukkula.

Ja uusia nuoria kasvaa koko ajan. Nikkarit tekevät erinomaisen hienoa ja tuloksekasta työtä ja tärkeintä varmasti se, että sadat lapset ja nuoret ovat saaneet ja saavat hienon harrastuksen ja tärkeää kasvatustyötä. Ja hallilla totta kai myös hyvää toimintaa taitoluistelun ja muodostelmaluistelunkin parissa.

Mutta kyllä tämäkin vierailu jälleen nosti esille sen huolen, että jos aiemmin uinninopetus oli muutamien uimahallien varassa niin nyt näyttää siltä, että myös luistelutaito hukkuu tästä maasta kun luonnonjäitä ei enää aiempaan tapaan pystytä tekemään. Uimataito on tietenkin kansalaistaito ja tärkeä perustaito kaikille ja luistelu ei tietenkään siihen verrattava ”henkiä pelastava” taito, mutta toki tärkeä osa liikuntaa ja liikkumista. Meidän tulisikin kyllä nyt luoda myös valtiontasolla jonkinlainen ulkoteköjäiden ohjelma? Esimerkiksi Hämeenlinnan torin ulkotekojää osoitti tarpeellisuutensa tänä talvena ja nyt HPK tavoittelee pysyvää tai siis joka talvista ulkotekojäätä kaupunkiin. Tällaisia pitäisikin nyt saada lisää ja tarjota jäähallien lisäksi mahdollisuuksia luisteluun myös kuntoliikkujille. Luistelu muuten on sellaista tekemistä millä saataisiin liikkeelle myös sellaisia nuoria ja myös aikuisia joita emme muuten hikeä pintaan ottamaa saa. Voisiko olla siis paikka jonkinlaiselle kansalliselle ulkotekojääohjelmalle? Yksi hyvä kaikille avoin isompi ulkotekojää ainakin jokaiselle seutukunnalle?

Keskusteluissa esillä myös urheilun eettinen toiminta ja jääkiekon ja Nikkareiden hyvät toimintamallit. Myös kuntayhteistyö puhutti ja se miten halli nytkin päivällä tyhjänä. Voisiko Lopelta ja Hausjärveltä tehdä koululuokkien kanssa retkiä jäähallille ja vaikka samalla uimaankin? Talvet kun tällaisia niin jotain pitäisi keksiä? Tästä voisi hyvin tehdä seuraavassa valtuustossa Lopella esityksen.

Kiitos tämänpäiväisestä maakuntapäivän vierailusta Kiekko-Nikkareille. Jatketaan yhteistyötä tulevaisuudessakin.

Päivään mahtui tänään myös aamulla Hämeen Maakuntahallituksen kokous Hämeenlinnassa. Kävimme läpi Hämeen väestötilannetta ja muuttoa varsin tarkasti seutukunnittain ja myös kunnittain. Tehtävää riittää ja minusta tuntuu, että edelleenkään ei oikein ymmärretä miten suuri muutos maassamme on tapahtumassa kaupungistumisen ja myös syntyvyyden laskun johdosta.

Hämeessä myös huoli pääradan sivuuttamisesta ja korvaamisesta Hämeen ohitusraiteella kasvaa. Itse pelkään, että Marinin hallitus saa vielä Helsingiltä ja Tampereelta esityksen muuttaa tai sisällyttää esimerkiksi maankäyttö- ja rakennuslakiin  nyt sen muutoksia tehtäessä oma kirjaus siitä, että lainvoimaisen maakuntakaavan voisi ohittaa jollain ”valtakunnallisella merkittävyydellä”. Tällainen ”pakkolaki” siis varmasti valmisteilla ja tavoite tehdä raidelinjaus millä ohitetaan Hämeenlinna, Janakkala ja Riihimäki ja vedetään asematon yhteys Tampereelta Helsinkiin. Hämeen maakuntakaava ja tätä kautta myös raidelaki tämän Hämeen ohitusraiteen eli ns. Suomi-radan estää, mutta olen varma, että Helsinki ja Tampere eivät tähän ole tyytymästä. Isompien voimalla yrittävät varmasti runnoa.

Nyt olisikin äärimmäisen tärkeää saada selkeä ja tiukka linjaus Hämeestä myös hallituspuolueiden kansanedustajilta, että tällainen ohisturaide ei tule täältä onnistumaan ilman maakuntakaavan jyräävää ”pakkolakia”. Nyt tuntuu siltä, että tamperelaisen pääministerin Sanna Marinin ja helsinkiläisen liikenneministeri Timo Harakan ja näiden kaupunkien vahvojen pormestareiden edessä ei uskalleta sanoa ja tunnustaa tosiasioita. Epävarmuus vaikuttaa jo koko pääradan varren kasvuun.

 

 

Kommentit