Museoautojen määrä on Suomessa viime vuosina kasvanut hyvää vauhtia. Kun vielä 2005 museorekisterissä olevia ajoneuvoja oli maassamme runsaat 20 000 niin kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 2015 määrä oli noussut jo yli 41 000 ja tästä vain pari vuotta myöhemmin 2017 määrä oli jo liki 50 000. Museoautojen ja -moottoripyörienkin määrän kasvu on jatkunut. Itsekin liitin tuon Vanhan Rouvan – vuoden 1972 Volkswagen Kuplan – viime vuonna museorekisteriin.
Museoajoneuvojen määrän nopeaan lisääntymiseen on vaikuttanut ennen muuta autokannan jatkuva kasvu. Museorekisteriin kelpaavia, vähintään 30 vuoden ikäisiä ja edelleen liikennöintikelpoisia autoja on vuosi vuodelta enemmän. Samaan aikaan myös vanhojen autojen arvostus on noussut. Nyt jo ensimmäiset 1990-luvun autot ovat ikänsä puolesta museokelpoisia. Museoajoneuvoksi hyväksyminenhän vaatii nimittäin autolta yli 30 vuoden ikää, mutta myös hyvää alkuperäiskuntoa vaikka nykyisin museoautoihin sallitaankin tiettyä ”elämisen, vuosien ja ajettujen kilometrien näkymistä”. 1990-luvun autojen saaminen museorekisteriin on nostanut ”museoautojenharrastajajoukkoon” jo monia 1980-luvullakin syntyneitä. Jos moni haluaa museoautokseen kuplan tai minin niin osalle se haave on saada harrastekäyttöön se oma ensimmäinen auto. Museokilvissä näkyy siis jo 1990-luvun toyotia ja mitsujakin. Missäköhän mahtaa muuten mennä minun ensimmäinen autoni vuoden 1989 Toyota Corolla – IEA-272? Onko jo paalattu vai löytyisiköhän vielä jostain rakas punainen nuoruuden kaverini?
Madame siis Pekkalan Vanajassa vietellyt eläkepäiviään. Tänä vuonna rouva ei kaivannut kuin nyt hyvän pesun, kunnon vahauksen ja kromien kiillotuksen. Mukavaa touhoa kesäisen radion soidessa. Kaikki kesähitit peräkanaan ja lähes levotonta kesäläppää juontajilta. Tuli ihan mieleen nuoruuden legendaariset heinäkuun radion Heinähässäkät. Jonnet eivät tiedä, mutta muistatko sinä?
Volkswagen Kuplan vieressä myös Pikkuveli eli vuoden 1978 Pappatunturi sai vähän kiiltoa pintaan. Alumiiniosat kiillottelin ja myös kromit. Maaleiltaanhan tuo Laukaassa nuoruutensa ja aktiiviuransa elänyt mopolegenda onkin hyvässä iskussa. Vahaa ei siis velipoika kaivannut.
Joku varmasti miettii, että miksi Lopella Loppijärven rannalla Heinonen puhuu koko ajan Vanajasta? No, tuon Pekkalan Pekka-enon vanhan Maansiirtoliike P. Heikkilän konevajan nimesin aikanaan enon vanhan kuorma-auton mukaan Vanajaksi. Tuota vanhaa Vanaja 505 -kuorma-autoa joskus täällä blogissanikin ja myös somessa etsiskelin ja olin varma, että varaosiksi ja metalliromuksi hän taisi lopulta täältä lähdettyään joutua. Mutta mitä vielä. Tänä kesänä Facebookin Vanaja-kuorma-autojen harrastajaryhmässä yht´äkkiä tuli eteen Seppo Korven tuore päivitys ja siinähän se seisoi – suorassa ja ryhdikkäänä – Maansiirto P. Heikkilän vanha Vanaja täysin entisöitynä ja uudenveroisena. Hänen isänsä kavereineen oli kuorma-auton entisöineet ja museoleimaan iskeneet. Nyt ei siis tuokaan auto enää katoa vaan historia säilyy ja tarina elää. Kulttuuriteko.
Ystäväni ja formulakuljettaja Emma Kimiläinen on aina kehunut Korrekin autonhoitotuotteita ja nyt olin mainoksen uhri. Mutta liityn kehujiin. Erinomaisen hyviä ja laadukkaita ja helppokäyttöisiä aineita.
Museoautopuolella sentään jotain hyvää nytkin. Mehän olimme viime kaudella poistamassa näiltä autoilta kokonaan nuo ns. määräaikaiskatsastukset. Tästä nykyhallitus hieman pakitti. Mutta nyt toukokuun puolivälissä astui voimaan kuitenkin uusi katsastusaseutus ja sen mukaan museoautojen katsastusaika muuttui niin, että yksityiskäytössä olevat museoautot tulee katsastaa jatkossa enää neljän vuoden välein.
Tämä vanhojen autojen ja kaksipyöräisten museoajoneuvoluokkahan perustettiin Suomeen jo 1978 liikenneministeriön päätöksellä. Tämä mahdollisti hienon harrastuksen ja myös vanhojen autojen ”museoinnin” ja säilyttämisen tuleville sukupolville. Viime hallituskaudella valmisteltiin esityksestäni liikenneministeri Anne Bernerin johdolla lisäksi harrasteajoneuvorekisteriä. Sen myötä oli tarkoitus luoda museoautojen kaltainen järjestelmä myös ns. rakennelluille harrasteajoneuvoille. Tämä hanke kaatui sitten vuoden 2019 eduskuntavaaleihin ja hallituksen ja myös liikenneministerin vaihtumiseen. Samoin muuten tullee tapahtumaan jo viime hallituskaudella hyväksytylle nuorten kevytautolainsäädännölle. Olen 110% varma, että Marinin hallitus tulee kevytautolain marraskuussa kumoamaan ja mennee oman päätöksensä kanssa EU:n selän taakse. No se on sitten jo oman blogin aihe. Mutta harmi, että myös tämä harrasteajoneuvorekisteri jumittui nyt vasemmistohallituksen myötä LVM:n pöydälle. Mutta lupaan, että pidän sitä esillä ja tulen jatkamaan työtä, että myös Suomeen saadaan autojen ja moottoripyörien museorekisteriä vapaamman rakentelun mahdollista harrasteajoneuvoluokka tai -rekisteri. Se olisi muuten myös osaltaan iso autokulttuuriteko.
Tässä tämä Maansiirto P. Heikkilä Vanaja siinä kunnossa kun se viimeisillään meillä Loppijärven rannassa ja mökkitien soramontulla oli.
… eli parhaat päivänsä nähneenä…
Ja tässä sitten kesällä 2020 täysin entisöitynä Seppo Korpin kuvassa Facebookissa.
Yksi pieni muutos myös Ei museorekisteriin -kuuluville vanhoille autoille 14.5.2020 tuli. Yksityiskäytössä olevien yli 40-vuotiaiden moottorikäyttöisten ajoneuvojen määräaikaiskatsastukset harvenivat siten, että katsastusaikaväli on nyt jatkossa kaksi vuotta. Mutta harrasteajoneuvoluokassa tavoittelimme sitä, että sinne mahtuisi myös tuoreemmat rakennellut selvästi harrasteajoneuvoiksi laskettavat auto rantakirpuista lähtien.
Nyt siis Madame kiiltää ja voi hyvin. Ja myös se pikkuveli siinä vieressä. Ei muuta kuin lisää kilometrejä.
….
Kello 21.14 ja hetki sitten mopo talliin. Pieni iltalenkki vielä Pilpalan Lättikselle ja Pelto-Seppälän Mulli & Mallas -maatilaravintolalle. Mukavaa kyytiä kauniissa kesäillassa ja ihan kahden. Lahje väpättää vieläkin.
Tänään mukava kesäpäivä. Hieman töitä aamusta ja mm. kirjoitusjuttuja ja hieman kotikunnankin asioita, mutta sitten jo metsävehkeet päälle ja sienimetsään. Kantarellejä löytyikin perheen kanssa kivasti ja illansuussa Pekkalassa syötiinkin lihapullia isän omasta päästä – siis resepti – ja päällä kanttarellimuhennosta. Niin ja, kun Lopella ollaan niin totta kai myös uusia Lopen Perunoita – Timoja totta vie.
Mukava retkipäivä ja tulet myös Lopen Uupuneen Laavulla pitkästä aikaa. Kesällä laavuretket ja -tulet jääneet vähemmälle, mutta nyt taas sai räiskyä. Ja oli muuten ihana, kun oma Äitikin, mummu nykyisin, tuli meitä leiritulille tervehtimään.
Huomenna sitten avaamme Kokoomuksen Kesäkiertueen. Eli Hausjärven Oitin Markkinoilla ollaan Elina Lepomäen kanssa. Minä jo paikalla kello 12 eteenpäin ja Elina sitten puoltatuntia myöhemmin. Nähdäänhän?
