Punainen tiili on Lopen kirkonkylän tunnus – Punatiilen perinne jatkuu Lopella

Blogi, sunnuntaina 25.02.2024

Punainen tiili.

Hyvinkäähän tunnetaan siitä, että talojen yksi kulma on Hopealyhdyn talon tapaan punainen. Jossain yhdistävä tekijänä on sama suunnittelija tai Rovaniemellä poronsarven malliin tehty asemaakaava. Meillä Lopella se juttu on Punainen tiili.

Lopen kirkonkylän punatiilen tarina alkaa kauniista kirkostamme. Aina 1700-luvun loppuun saakka Lopen kirkkona palveli edellisen vuosisadan puolivälissä rakennettu Pyhän Birgitan kirkko – puukirkko. Loppilaisittain Santa Pirjo oli kuitenkin jo käynyt pieneksi ja 1700-luvun loppuvuosina Lopella ryhdyttiin entistä vakavammin suunnittelemaan uuden kirkon rakentamista. Lopen ”ensimmäinen uusi” kirkko valmistui vuoden 1805 lopulla. Kauniiksi koristeltu kirkko ehti palvella kuitenkin vain viitisenkymmentä vuotta, kunnes salaman sytyttämä tulipalo sen 22. heinäkuuta 1858 poltti. Onneksi vanhakirkko ei ollut mennyt huutokaupassa kaupaksi vuonna 1805 ja näin vanha puukirkko korjattiin jälleen väliaikaiseksi kirkoksi. Santa Pirjo sai jälleen palvella Lopen pyhättönä vuosikymmen ajan.

Uuden kirkon suunnittelussa oli loppilaisia pohdituttanut se, että tehdäänkö kirkko puusta vai kivestä. Edellisen kirkon palon jälkeen moni kannatti kivikirkkoa, mutta lopulta kuitenkin päätettiin anoa lupa senaatilta jälleen puukirkon rakentamiseen. Senaatti ei kuitenkaan tätä anomusta hyväksynyt, vaan marraskuussa 1858 tekemällään päätöksellä määrisi, että loppilaisten oli rakennettava kirkkonsa kivestä, mutta jätti kuitenkin paikallisten ratkaistavaksi sen, tekisivätkö he kirkkonsa harmaakiven sijaan tiilestä.

Historian kirjat kertovat, että, kun savea kirkon rakentamista varten tiiliin oli saatavilla Sajaniemen Pälsin ja Launosten kartanon mailta riittävästi ilman eri korvausta päätettiin heinäkuussa 1859 kirkko rakennettavaksi tiilistä. Sohlbakan mäellä aloitettiin rakennustyöt kesäkuussa 1862 ja vaikka tiiliä valmistui hyvällä tahdilla niin jälleen puukirkon rakentaminen nousi keskusteluun. Puukirkkoa pidettiin edullisempana varsinkin kun Eetilän omistaja varamaanmittari Fredrik Ludvig Byman kielsikin yllättäen savenoton mailtaan ja jatkossa savea olisi jouduttu hakemaan paljon kauempaa.

Pian 108 talollista kannattikin sitten kirkonkokouksessa jälleen puukirkon rakentamista ja vain viisitoista harmaakivikirkkoa. Tiilikirkkoa ei kannattanutkaan kukaan.  Ja jälleen pitäjäläiset anoivat senaatilta lupaa rakentaa kirkko puusta ja senaatti antoikin loppilaisille 31.1.1865 luvan puukirkon rakentamiseen. Pari vuotta myöhemmin kirkon rakentaminen käynnistyi kesällä tunnettua kirkonrakentajasukua olevan vaasalaisen Kaarlo Kuorikosken johdolla. Mutta huono onni jatkui ja vain runsaan kymmenen vuotta palvelemaan ehtinyt kirkko paloi varhain aamuyöllä 28.5.1880 perustuksiaan myöten. Jälleen salaman sytyttämänä.

Pyhän Birgitan kirkko otettiin jälleen käyttöön. Ja ennen varsinaisen kirkonrakennustyöhön ryhtymistä pystytettiin palaneen kirkon mäellä väliaikainen kellotorni, johon heinäkuussa 1880 ostettiin kello Pietarista, minkä lisäksi siihen kaksi vuotta myöhemmin hankittiin samasta kaupungista toinen kello. Täten kelloa jumalanpalveluksia varten soitettiin Sohlbakan mäellä, mutta jumalanpalvelukset pidettiin vanhassa kirkossa – Santa Pirjossa.

Nyt seurakunta päätti marraskuussa 1881, että kirkko tehtäisiin tiilistä. Kytäjän kartanonherra Konstantin Linder otti tiilet tehtäväkseen hintaan 31 mk tuhannelta kappaleelta ja seuraavien kolmen vuoden aikana Kytäjällä tehtiinkin tiiliä kirkkoa varten kaikkiaan 827 000 kpl. Lopen nykyinen, arkkitehti Konstantin Kiseleffin suunnittelema, kirkko on siis rakennettu Kytäjän tiilistä ei siis Santamäen kuten joskus kuulee kerrottavan. Santamäellä, kun ei vielä tuolloin tiiliä edes tehty. Rakennuttajaurakoitsija Kustaa Kollinin ja rakennusmestari Odert Laineen johdolla tehty punatiilinen kirkko valmistui elokuussa 1887 ja 1800-paikkainen kirkko vihittiin käyttöön 16.10.1887.

Tiilikirkko ehti palvella parivuosikymmentä, kunnes sekin vakuuttamattomana paloi 1.11.1914. Tällä kertaa ei kuitenkaan kivijalkaan asti – kuten puukirkkojen kohdalla oli tapahtunut, vaan punatiiliseinät jäivät pystyyn. Vanhaa kirkkoakaan ei enää viralliseen käyttöön otettu vaan seurakunta vuokrasi Lopen Nuijalta  Nuijantalon kirkoksi. Historian kirjat kertovat, että ”kirkon ulkopuolinen asu oli palossa varsin vähän kärsinyt ja asiantuntijoiden mukaan pystyyn jääneiden tiiliseinien ja tiilestä tehtyä osaa kirkon tornista voitiin täysin käyttää hyväksi uudelleenrakentamisessa”. Porvoon hiippakunnan piispa Jaakko Gummerus vihkikin sitten Lopen peruskorjatun kirkon tarkoitukseensa 19.3.1921. Ja nyt kirkko palovakuutettiin rakennuslainaa vastaavasta summasta eli 900 000 markasta.

Lähteenä näissä edellä siis mm. Lopen kirkko rakennushistoriaselvitys ja Lopen Historia I.

Punainen tiilikirkko siis kesti mäellä tulipalonsa ja jätti pysyvän jäljen kotikuntamme kyläilmeeseen.

Vaikka Lopen kirkkoa ei loppilaisista Santamäen tiilistä tehtykään, niin uskoisin, että Santamäellä oli myös oma roolinsa tässä Lopen punatiilisyydessä. Seppälän säteriratsutilasta muodostunut Santamäki siirtyi vuonna 1889 H.G. Paloheimolle ja jo seuravana vuonna sinne perustettiin pieni  yksiraaminen sahalaitos ja sitten vuonna 1894 pieni tiilitehdas. Santamäellä tiilienteko siis alkoi vasta seitsemän vuotta Lopen tiilikirkon valmistumisen jälkeen. Ajan mittaan Santamäen tiilitehtaan tuotteista tuli kuuluisia; arkkitehdit Väinö Vähäkallio, Alvar Aalto ja Onni Tarjanne suosivat juuri loppilaisia Santamäen tiiliä. Esimerkiksi Stockmannin tavaratalo (1925) ja Kulttuuritalo on rakennettu loppilaisista tiilistä. Paloheimon tiilitehdas teki myös kattotiiliä mm. Vanajan kartanoon eli nykyiseen Vanajanlinnaan ja myös tiilisiä salaojaputkia.

Lopen punatiilistä tuli siis maankuuluja ja laadultaa arvostettuja. Vaikka tiiliä siis vietiin eri puolille maata niin punatiilestä tuli myös Lopen kirkonkylän ”juttu”.  Kirkon jälkeen yksi keskeisimpiä ja näkyvimpiä punatiilirakennuksia oli vuonna 1924 rakennettu Säästöpankki. Lopen Säästöpankki oli perustettu vuonna 1878 ja kirkkoherran pappilassa alkanut pankkitoiminta siirtyi 1899 kunnantalolle ja sitten omaan pankkiranennukseen. Vuonna 1922 Lopen kunta oli päättänyt myydä säästöpankille tontin rakennusta varten ns. Eetilän saunamäestä Säästöpankin hallituksen ehdottamalta paikalta. Marraskuussa 1924 pankki jatkoi toimintaansa vastavalmistuneessa omassa toimitalossaan ja tänään tuo yksi kirkonkylän kauneimpia taloja jatkaa juuri satavuotista elämäänsä yksityisenä kotina urheilukenttämme ja hautausmaamme naapurissa.

Kirkon ja Säästöpankin jälkeen punatiilinen ilme sai jatkoa, kun Lopen ensimmäinen kerrostalo Lopenlinna valmistui vuonna 1962. 1960-luvulla rakennettiin myös Holvitielle ns. Loppelan kerrostalot – punatiilestä nekin. Vuonna 1966 punatiilinen Siunauskappeli Exelsior ja vuonna 1979 Lopen uusi kunnantalo – Olavinlinna. Punatiili sai jatkoa myös kirkonkylän muissa rakennuksissa niin Lopen Säästöpankin uudemmassakin toimitalossa, linja-autoasemassa, koulukeskuksessa, Osuuspankissa, Mikkolan K-kaupassa jne. Myös uusi vuonna 1988 valmistunut kirjasto rakennettiin punaisesta tiilestä.

Tämä perinne jatkuu myös nyt. Lopen toistaiseksi viimeinen kerrostalo kirkon läheisyyteen jatkoi samaa perinnettä ja myös aikanaan Hämeenmaan S-Market ja nyt paraikaa tehtävä sen laajennuskin.

Ja itse olen yrittänyt huolehtia erilaisissa palavereissa ja tapaamisissa, että tästä perinteestä pidettäisiin aina kiinni. Viimeksi esitin toiveen punatiilisyydestä Lopen uuden hoivakodinkin suhteen talon rakennuttajalle. Hankkeen toteuttajan arkkitehti kuittasikin viestini ja kertoi suunnittelemansa tummanharmaan tiilen olevan nyt vaihdettu tiilerinpunaiseksi.

Perinne siis jatkuu.

Lopen punaisen tiilen perinne ja tarina siis jatkuu. Ja olen kuullut, että punatiiltä on osa halunnut myös vaalia omissa kodeissaankin ja löytyyhän meiltä Pekkalastakin Santamäen tiiliä ja punaisiakin.

Niin ja jatkuihan punainen värinä myös Lopen torissa punatiiliseksi rakennetun Kela-talon ja Osuuspankin välissäkin. Sen kivipinta tehtiin punaisesta kivestä ja vääräleuat totesivatkin Lopelle rakennetun punaisen torin.

Sellaista kotiseutuhistoriaa tänään.

….

Kello 22.19 ja hiihtolomaviikonloppu takana. Ehdin vähän latailla akkuja ja kirjoitella ja lueskellakin. Teki hyvää. Ja kiitos myös viesteistä liittyen Lopen punaiseen tiileen. Monilta teistäkin niitä löytyy. Santamäen punaisia.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit