”Ammattiyhdistysliikkeen voimistuvat työtaistelut hallituksen työelämätoimia vastaan eivät ainakaan toistaiseksi horjuta suuria hallituspuolueita.”
Näin uutisoi Helsingin Sanomat viime viikolla 20.2.2024 oman tuoreimman puoluegallupinsa. HS-Gallup kertoi, että ay-liikkeen lakot näyttävät siis syövän juuri niitä tukevan SDP:n kannatusta ja toisaalta taasen nostavan perussuomalaisten kannatusta. Julkisuudessa on esitetty epäilyjä, että ay-liikkeen, SDP:n vahvasti tukemana, myllyttämät poliittiset lakot olisi nimittäin tehty ja masinoitu juurikin perussuomalaisten kannatuksen murentamiseksi. Mene ja tiedä.
Meidän kannatus on vakaalla perustalla. Kokoomus jatkaa Suomen suosituimpana puolueena runsaan 21 prosentin kannatuksella. Mutta muutos tapahtui kakkospaikalla. Tammikuun puolivälistä helmikuun puoliväliin ajoittuvalla jaksolla perussuomalaiset nousivat nimittäin kakkoseksi. Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) johtama puolue lisäsi kannatustaan reilun puolitoista prosenttiyksikköä lakkojen kuumimpana aikana ja samaan aikaan SDP kannatus jatkoi laskua. Kuukaudessa tuore demaripuheenjohtaja Antti Lindtman (sd.) hukkasi puolueeltaan peräti -0,9%-yksikköä. Perussuomalaiset siis nyt kakkoseksi 19,6% trendiltään nousevalla kannatuksella ja demarit kolmanneksi samoin, mutta laskevin luvuin.
Eduskunnassa viime viikolla osa demariedustajista jo tuskailikin tilannetta ja sitä miten nopeasti puolueensa jättäneen Sanna Marinin (sd.) keräämä kannatusnoste ollaan nyt puolueessa hukkaamassa. Arvostelu ei vielä ihan suorasanaisesti Lindtmaniin kohdistunut, mutta enemmänkin palanneeseen Ei-ei -politikointiin.
SAK:n ja SDP:n poliittisten lakkojen kampanja ei siis näytä ainakaan puoluegallupeissa näkyvän. Ei ainakaan vasemmiston toivomalla tavalla. Ja tänään (26.2.2024) myös Helsingin Sanomat linjasi pääkirjoituksessaan, että ”Poliittisten lakkojen rajoittaminen on perusteltua”. Helsingin Sanomat perusteli lehtensä virallista linjaa asiassa sillä, että poliittisten lakkojen rajoittaminen tekee selvemmäksi jakolinjan lainsäädännön ja työmarkkinatoiminnan välillä. Muutenhan ns. yleiseen lakko-oikeuteen ei maamme hallitus olekaan puuttumassa.
Muuten HS:n tuorein gallup ei mitään ihmeitä uutisia tarjonnutkaan. No, ehkä sen toisena, että vasemmistoliitto nousi vihreiden edelle. Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virran aika puolueensa johdossa näyttääkin nyt valuvan myös uhkaavasti kohti loppuaan ennen oikeastaan edes sen alkua. Puolue ei ole löytänyt Virran johdolla paikkaansa oikein puoluekentällä ja vihreiden betonointi entistä vahvemmin vasemmiston apupuolueeksi mm. lakkokysymyksessä näyttääkin syövän vain puolueen kannatusta. Vihreiden kannatus on nyt 8,1 prosenttia, kun aikanaan Ville Niinistön (vihr) ja puolueensa ennätyslukemiin nostaneen Touko Aallon (vihr.) puheenjohtajakausilla hoideltiin jo lähestyviä 20% kannatuslukuja. Muistissa on miten silloin puolueelle soviteltiin jo valtiovarainministerinkin tehtävää ja osa jo haaveilin pääministeriydestäkin. Nyt Virran ja hänen edeltäjänsä Maria Ohisalon (vihr.) puheenjohtajakausilla puolue on kutistunut vasemmiston tukipuolueeksi. Pystyykö vihreät edes enää vihervasemmistohallitustakaan aikaan saamaan, kun keskustasta voimistuu kannat, että tähän joukkoon lähtö vuonna 2019:kin oli jo virhe? Epäilen, että ei riitä. Toki keskustan tuella sellainen voisi vielä syntyä, mutta se tarkoittaisi, että kaikkien vihervasemmistolaisten puolueiden pitäisi kannatustaan pystyä pinnan pari ainakin petraamaan.
Tilanne saattaa muuttaa sekin, että keskusta puheenjohtajansa kesällä vaihtaa. Annika Saarikko (kesk) saa väistyä. Saarikon puheenjohtajakaudella keskusta nimittäin hävisi kaikki käymänsä vaalit. Vahvin suosikki keskustan johtoon näyttää olevan Antti Kaikkonen (kesk) ja jotenkin tuntuu, että Kaikkonen ei enää puoluettaan ainakaan vihervasemmiston kainaloon asemoisi. Mistä paikka sitten löytyisi, niin sen aika näyttää ja toki asemoinnin uudelleen pohdinta vaatinee myös keskustalta isompaakin uudistautumista ja oman asemansa ja roolinsa pohdintaa. Itse olen vakuuttunut, että keskustalla on vielä hyvätkin saumat, mutta uudistumista se nyt vaatii.
Mutta HS:n gallup ei siis mitään suurta pohjantähden alle tuonut. Hallitus tekee sitä mitä tämän maan tulevaisuus edellyttää ja maamme velkaantumisen taittaminen ja talouden tasapainottaminen vaatii vielä lisääkin. Jos uudistuksia ei nyt tehdä, niin olemme jo tällä vaalikaudella sellaisissa tilanteissa, missä enää täältä ei Etelä-Euroopan maille naureskella, vaan nauru taitaa kuulua toisesta suunnasta? Vaikka uskonkin, että niissä maissa ei sellaiseen kaiken koetun jälkeenkään sorruttaisi.
Mutta tehtävää siis todentotta riittää. Työmarkkinoita ei olla ajamassa sekasortoon. Ei ainakaan hallituksen toimesta. Ja nykyisistä poliittisista lakoista ehkä enemmän kannattaa kysellä Hakaniemen ja SDP:n suunnasta. Työmarkkinoita nyt uudistetaan pohjoismaiseen suuntaan eikä siis yleistä lakko-oikeuttakaan olla rajaamassa. Nyt vain poliittisille lakoille halutaan saada muiden länsimaiden tapaan pelisäännöt. Jatkossakin siis poliittisia lakkoja voi Suomessa halutessaan järjestää ja myös tukilakkojakin. Jos nämä tarpeellisiksi nähdään. Ja muutenkin työelämää nyt laitetaan kuntoon 2020-luvulle niin, että työpaikkoja syntyisi lisää ja nykyiset voitaisiin pelastaa. Ja samalla siis talouden perustaa vahvistetaan taittamalla velkaantumista. Nykyisin nimittäin noin joka kahdeksas euro maamme palveluiden pyörittämiseen on velkarahaa. Arkea ei kuitenkaan loputtomiin voi velaksi pyörittää.
Nyt uuden viikon pariin. Tänään kokouspäivää ja illalla vielä kotikunnan valtuustonkokous. Mukavaa helmikuun viimeistä viikkoa teille kaikille.
….
Kello 22.42 ja pedissä. Ruotsi on Natossa pian ja muutenkin hyvä päivä. Niin ja kotikuntanikin teki kaikki päätökset valtuustossa yksimielisesti. Hyvin siis asiat meiltä kunnanhallituksesta valmisteltu. Kiitos kaikille! Palaan aiheisiin huomenna.