Tänään hauska päivä tai oikeastaan ainakin ilta. Tänään juhlistamme Lopella kuntamme ensimmäistä kerrostaloa. Lopenlinna rakennettiin vuonna 1962 avarakatseisten ja kotikuntaan luottavien loppilaisten toimesta riskilläkin. Sen jälkeen kunta on kasvanut jälleen tasaisesti ja 90-luvulta lähtien tasaisesti ja 2000-luvulla Hämeen kovinta vauhtia. Luottamus omaan kotikuntaan siis kannatti. Itseasiassa ollut aikalailla samanlainen tunnelma viimeisen vuoden aikana kun olemme laittaneet kunnan 70-luvulla rakennetun suuren kerrostalon jättiremontin käyntiin ja toisaalta seuranneet miten yksityinen tekijä aloittaa Lopelle jälleen uutta kerrostaloa. Lopenlinnan ja tämän nyt liikkeelle lähtevän talon väliin mahtuu lukuisia kerrostaloja. Nekin joissa itse synnyin ja jossa nyt perheeni kanssa asun. Loppeen on luotettu ja sitä on rakennettu.
Mutta tänään paljon muutakin. Aamusta ensin palaverin kautta istuntoon missä aamusta esillä liikenne ja tieasiat. Siitä sitten päivä jatkuu budjetin kolmannella päivällä ja jatkuukin pitkään. Eilen istuimme kellon ympäri ja taisin oman viimeisen puheenvuoroni eilenkin pitää vasta yhdeksän ja kymmenen välissä illalla. Niin se juna vaan kulkee ja aika juokseen. Nyt minäkin.
…
Kello 22.36 ja mukava olla jälleen kotona. Kolme pitkää eduskuntapäivää takana ja ensi vuoden budjetin lähetekeskustelu näin osaltani takana ja muutenkin tänään päätökseen. Nyt iso keltainen kirja tulee meille valiokuntiin vielä ruodittavaksi ja eduskunta tekee sinne omat korjauksensa ja lisäyksensä. Kaiken pitäisi ja kaikki on valmista sitten ennen joulua ensi vuotta silmällä pitäen. Näin se juna kulkee.
Tänään itse puhuin mm. liikenneministeriön kohdalla. Vastustin ruuhkamaksuja ja kaiken maailman satelliittipaikannuksia. Toivoin, että arvon liikenneministeri laittaisi nyt tämänkin tarmon siihen, että saisimme tämän maan pienemmätkin valtiontiet edes siedettävään kuntoon. Siinä olisi hänellä tehtävää kylliksi turhanpäiväisten ruuhkamaksuintoilujen ja kilometrikorvausleikkausten sijaan. Toivottavasti katse nyt saadaan takaisin olennaiseen. Lisäksi kannoin huolta katsastuskustannuksista ja toivottavasti saamme asiaan ratkaisua jo pian. Ja ratkaisu ei ole se, että siirrämme autojen korjaamisen ja katsastuksen samoille firmoille. Ei missään tapauksessa. Se murentaisi riippumattomuuden ja lopulta nostaisi hintojakin. Mutta tarvitaan toimia hintojen ja kilpailun lisäämiseksi ja siinä ratkaisuja olisivat mm. katsastusmiesten koulutusvaatimusten päivittäminen, katsastusaikojen uudelleen rytmittely ja myös se, että katsastusasemien ei tarvitsisi tarjota raskaankaluston katsastusta. Tässä muutama konkreettinen pointti ja toivottavasti asia etenee.
Mutta nyt siis jo iltamyöhä ja tässä katselen Ylen kuntavaalitenttiä. Hauskoja nuo pienet puolueet. Siinä on intoa ja paloa. Välillä hyviäkin pointteja. Kaikkia kannattaa kuunnella ja ottaa opiksi on minun neuvo tässäkin.
Mutta muutaman sanan haluan vielä sanoa Lopenlinnan juhlastakin. Pirttilät olivat talon muun väen kanssa tehneet aivat ihastuttavan juhlan Lopen vanhimmalle kerrostalolle. Kolmisenkymmentä meitä taisi pihamaalla olla mukana talon nykyisiä ja entisiä asukkaita ja meitä muita kutsuvieraita. Itse vein talonväelle lahjaksi kaksi omenapuuta ja tulivat kuulemma kuin toiveen täyttymyksenä. Paikka niille löytyy linnan pihalta. Mutta iso kiitos että sain kutsun tulla mukaan juhlaan. Voisi hyvin sanoa, että tällaisia juttuja ja juhlia ja tällaista yhteisöllisyyttä tarvittaisiin tässä maassa paljon lisää – joka taloon. Ottakaapa mallia lopenlinnalaisista.
Nyt vaalipaneelin pariin takaisin.