Eilen kirjoitin täällä blogissani Yhdysvaltain ja EU:n kauppasopimuksesta. Päätin kirjoitukseni toteamukseen, että Euroopan tulisi pystyä jatkossa tekemään itse enemmän ja vähentämään näin myös riippuvuuttaan mm. Yhdysvaltoihin puolustusteollisuudenkin osalta. Sitä kirjoittaessani mieleeni tuli tämä kesäkuussa lukemani Financial Timesin artikkeli. FT:n avustava toimittaja Adam Tooze kirjoitti nimittäin kesäkuun alussa 6.6.2025, että Eurooppa tarvitsee panssarivaunujen sijaan nyt enemmän yhteistyötä.

”The emperor has no tanks”

Näin otsikoidussa kirjoituksessaan Tooze totesi, että on jopa ”skandaali, että Euroopan maat käyttävät niin paljon rahaa puolustukseen, mutta saavat sillä niin vähän”. Hän muistutti, että viimeisen vuosikymmenen aikana EU:n sotilasbudjetit ovat kaksinkertaistuneet maiden vastatessa kasvaneeseen Venäjän uhkaan ja korjatessaan rappeutunutta puolustustaan. Tooze puhui Venäjän hyökkäystä edeltäneestä vuosikymmenestä ”menetettynä vuosikymmenenä”. Euroopan Nato-maiden kumulatiiviset menot olivat tuona aikana yli 3,15 miljardia dollaria eli huomattavasti enemmän kuin Venäjän. Tooze muistutti, että ”Käytettyään yli 3 biljoonaa dollaria vuosikymmenen aikana, Euroopalle ei todellakaan ole jäänyt käytännössä lainkaan sotilaallista kapasiteettia. Tämän tilanteen korjaamiseksi ainoa vaihtoehto on kaataa hyvää rahaa huonon päälle”. Ja samaan aikaan vaaditaan lisää taistelujoukkoja unohtaen, että Euroopassa on jo nyt 1,47 miljoonaa sotilasta, mikä on itseasiassa enemmän kuin Yhdysvalloilla. Ongelma ei siis myöskään ole sotilaiden määrässä.

Toozen kritiikki kulminoituukin siihen, että miten vähän valtavilla rahallisilla panostuksilla on aidosti saatu sotilaallista suorituskykyä. ”Rima ei Euroopalla olisi kovinkaan korkealla”, mutta nyt pitäisi pystyä sopimaan yhdessä eurooppalaisesta ilmapuolustuksesta ja myös yhteisestä nykypäiväisestä panssarivaunu yms. kalustosta. ”Se ei kuitenkaan vaadi lisää rahaa, vaan yksinkertaisesti enemmän rajat ylittävää yhteistyötä”.

”This isn’t a common sense, long overdue scaling up of an otherwise healthy military machine. This is a multitrillion-euro wager that more money will somehow fix a broken system” eli ”Tässö ei ole maalaisjärkeä, kauan odotettua muuten terveen sotilaskoneiston skaalaamista. Tämä on monen biljoonan euron vedätys siitä, että enemmän rahalla korjattaisiin jotenkin rikkinäinen järjestelmä”.

Itse toivoisin, että jokaisen Euroopan maan johtaja ja myös jokainen meistä päättäjistä lukisi ajatuksella tämän artikkelin: ”Keisarilla ei ole panssarivaunuja”. Olen tätä samaa tai vastaavaa monet kerrat itse pohtinut. Esimerkiksi silloin, kun päädyimme – aivan oikein ostamaan yhdysvaltalaiset F35-hävittäjät – pohdin sitä, että näin oli pakko tehdä, koska yksikään kansallisista eikä edes hienoisesta ylikansallisista eurooppalaisesta hävittäjästä ei sille pärjännyt. Pohdin silloin monesti, että olisiko voinut pärjätä, jos kaikki Euroopan maat olisivat panostaneet yhdessä yhteisen koneen kehittämiseen? Tai, kun pääministeri Sanna Marinin (sd) vihervasemmistohallitus päätti lähteä hankkimaan – aivan oikein – israelilaista Daavidin linko, ”David’s Sling” keskimatkan ilmatorjuntajärjestelmää? Olisiko sellaisen voinut kehittää myös Euroopan maat yhdessä? Tai mitä kaikkea nyt joudumme ostamaan Yhdysvalloista sen takia, että meillä Euroopassa ei sitä tehdä tai siksi, että yhdysvaltalaisten tuotteet ovat vain yksinkertaisesti parhaita? Tai ehkä karuimpana jenkkiriippuvuutena miljardööri Elon Muskin Starlink-internetyhteydet, jota mm. Ukraina on käyttänyt puolustautuessaan Venäjän valloitussotaa vastaan. Julkisuudessahan on väitetty, että Musk olisi katkaissut syksyllä 2022 maan vastahyökkäyksen aikaan Stralink-yhteyden Ukrainan asevoimilta? Ukrainahan on käyttänyt Starlinkiä mm. epäsuoraa tulta ohjaavien drooniensa operoimiseen ja tuolloisen katkon on väitetty johtaneen mm. siihen, että Venäjä onnistui pitämään Beryslavin kylän vallassaan. Oli miten oli, niin onhan tilanne käsittämätön, että maailman maat olisivat ja näyttävät olevankin yhden miljardöörin sateelliittijärjestelmän varassa? Ja yhden miehen oikutteleva mieli voi siis johtaa tällaisiin mielivaltaisiin palvelun tarjoamisen katkaisuihin? Ranskalainen satelliittioperaattori Eutelsat Communications on kertonut pyrkimyksistä purkaa tätä Musk-riippuvuutta, mutta se vienee aikaa, mutta nyt se on tehtävä ja varmistaen niin, että tällainen kyvykkyys ei missään tilanteessa ole kenenkään epävakaan ihmisen yksin päätettävissä tälläkään mantereella.

Voi siis todeta, että valitettavasti olemme kokoamme pienempi.

Taidamme olla siis goljatti lilliputin vaateissa?

Ja siksi nyt olisi tärkeä avoimesti pohtia miten paljon yhdessä Eurooppana tai EU-maina tai Euroopan Nato-maina puolustukseen käytämme ja käytämmekö se rahan järkevästi vai jokainen omaa tilkkuaan harsien?

….

Tänään aamulla vielä lueskelin tässä tuoreimpia uutisia maailmalta. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kertoi tiukentavansa Venäjän aikaikkunaa rauhaan. Tämän hetken tiedon valossa Trump olisi antanut Kremlin hallinnolle aikaa 8.8.2025 asti päättää sotatoimet Ukrainassa. Trump siis kiristi 50 vuorokauden ruuviaan näin noin kymmeneen päivään ja jos Putinin ei taipuisi tässä ajassa rauhaan tulisi voimaan nippu uusia pakotteita. Näiden pakotteiden on uskottu olevan tehokkaita, sillä ne kohdistuisivat maihin jotka ostavat Venäjältä kaasua, öljyä tai myös ydinpolttoainetta. Uusi tulli olisi 100 prosenttia ja se luonnollisesti iskisi rajusti Venäjän sotakassan tulovirtaan. Pakotteilla olisi myös mahdollisesti muillekin haittavaikutuksia ja ne voisivat sekoittaa laajemminkin maailman öljytoimituksia. Tässä piileekin pienoinen pelko siitä, että Trump lopulta pakittelisikin pakotteissaan?

Venäjän suurimmat veriöljyn ostajat ovat nimittäin Kiina ja Intia ja myös Nato-maa Turkki. Vaikuttaisiko 100% tulli näihin maihin on avoin kysymys ja jos vaikuttaisi, niin mistä nämä maat korvaavan energian ostaisivat? Saudi-Arabia on tuotantoaan lisännyt, mutta hintansa on silläkin. Ja toisaalta Trumpin niskassa on myös oman maansa senaatin paine lisätä pakotteita. Yhdysvaltain senaatin lakiehdotuksessa tulli olisi peräti 500 prosenttia maille, jotka ostavat energiaa Venäjältä.

Selvää on, että pakotteet nostaisivat öljynhintaa muillekin – myös Yhdysvaltojen markkinoille – ja tämä nostaisi inflaation riskiä valtamerenkin takana. Voisi siis todeta, että Trump on puun ja kuoren välissä, jos hänet sellaiseen voi joku asia saada.

Samaan aikaan ratkaisua etsitään myös Palestiinan ja Israelin välille. Tilanne Gazassa on kestämätön ja ruoka-apua on alueelle välttämätöntä saada. Ja lopullinen ratkaisu kahden valtion mallin kautta pitäisi saada nyt eteenpäin. EU tässä ollut nyt aktiivinen ja tärkeä esitys olikin EU:n ja 17 muun maan ja Arabiliiton yhdessä tekemä vaatimus siitä, että Hamasin tulee luopua Gazan hallinnasta ja luovuttaa aseensa Länsirantaa hallitsevalle palestiinalaishallinnolle. Tämä todennäköisesti veisi tilannetta oikeaan suuntaan ja avaisi aidot mahdollisuudet rauhaan.

 

EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin ja Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin sunnuntaina 27.7.2025 tekemä kauppasopimus on kirvoittanut monenlaisia kommentteja ja arvioita. Sopimuksessahan Yhdysvallat asettaa eurooppalaisille tuotteille Yhdysvalloissa 15 prosentin tuontitullit, mutta EU ei reagoi tähän vastatullein. Sopimus lieneekin yksi ensimmäisistä missä tuontitulleihin ei toinen osapuoli vastareagoikaan. Se tekee tästä ”sopimuksesta” erikoisen.

Tästä näkökulmasta voi todeta, että sopimus on huono, mutta samaan hengenvetoon pitää kysyä, että olisiko lopputulos ollut vastatullein huonompi? Tai oliko lopputulos kuitenkin hyvä lähtöasetelmaan nähden? Ja olisiko omalla tavallaan toimivan Trumpin kanssa ollut edes mahdollista päästä muunlaiseen sopuun? Olisiko joku Euroopasta voinut neuvotella von der Leyenia paremman sopimuksen diilimestarin kanssa?

Minulla ei edellä oleviin ole varmoja vastauksia ja en usko, että Trumpin maailmassa kenelläkään muullakaan. Hieman kuitenkin ”sopimuksesta” syntyi tunne, että EU alistui tilanteessa? Ja haluttiinko taipumalla taivutella Trumpia johonkin muuhun? Ehkä Ukrainan suhteen?

Ratkaisu on saanut varsin kovaa kritiikkiä mm. Saksasta ja Ranskasta. Ranskan pääministeri François Bayrou kuvasi EU:n alistuneen ja Saksan laitaoikeisto-oppositiosta ratkaisua kuvattiin iskuksi vasten saksalaisten kuluttajien kasvoja. Eikä Espanjastakaan riemuhuutoja kuulunut ja maan pääministeri Pedro Sánchez totesi vain tukevansa ilman minkäänlaista innostusta tehtyä sopimusta. Sánchez kuitenkin antoi tunnustusta vaikeassa paikassa toimineen Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin neuvottelutaidoille. Rakentavan neuvotteluasenteen kehuminen osaltaan kertoi siitä, että tilanne oli varmasti vaikea, jos ei jopa mahdoton. Myös Saksan liittokansleri Friedrich Merz myönsi, että parempaan tulokseen ei ollut mahdollisuuksia. Asetelmaa kuvaa se, että vielä huhtikuussa Trumpin hallinto asetti Euroopasta tuoduille autoille 27,5 prosentin tullin ja nyt tämä laski 15 prosenttiin. Ja myös se, että Trumpin hallinto oli aikaisemmin ilmoittanut, että ilman kauppasopimusta EU:lle oltaisiin asetettu elokuun alusta alkaen 30 prosentin tuontitullit. Mutta samaan hengenvetoon pitää todeta, että korotus oli nytkin sovittuna huikea ja mahdollisestikin monessa mielessä kohtalokaskin. Jos oikein muistan niin vuonna 2023 tullit olivat EU:sta Yhdysvaltoihin keskimääräisesti noin 1,5 prosentin luokkaa.

Osassa arvioita on ratkaisua kuvattu haitalliseksi EU:n lisäksi myös Yhdysvalloille. Tämä lieneekin totta ja voi avata myös ratkaisua vielä Trumpin ollessa kyseessä entisen keskustalaisen pääministerin tapaan pyytämättä ja yllättäenkin. Esimerkiksi Saksan liittokansleri Friedrich Merz piti sopimusta haitallisena omalle maalleen, mutta myös koko EU:lle ja myös siis Yhdysvalloille. Merzin mukaan inflaatio tullee nousemaan ja vienti Yhdysvaltoihin vähenemään. Toisaalta ratkaisu tuonee Merzin mukaan mm. autoteollisuudelle sen kaipaamaan vakautta. Toisaalta ratkaisu voi olla erittäinkin kova eurooppalaiselle autoteollisuudelle, mistä onkin jo väläytelty EU:n suuntaan tarvetta lykätä sähköautoihin siirtymisen aikataulua. Myös autoteollisuuden on ennakoitu tarvitsevan tukeakin. Euroopassa autoteollisuus työllistää jopa 13 miljoonaa ihmistä ja monessa maassa näiden työpaikkojen puolesta nyt pelätään. Autoteollisuus onkin koko EU:n talouden kannalta erittäin tärkeä ala, sillä se tuottaa 7 prosenttia EU:n BKT:stä.

Kyse siis lopulta oli varmasti yhteenlaskusta 605-370=236.

Eli ns. kauppataseesta. EU:sta siis myydään vuositasolla (2024) Yhdysvaltoihin tavaraa noin 605 miljardilla dollarilla. EU-maat taasen ostivat samana vuonna yhdysvaltalaistavaraa vain noin 370 miljardilla. EU jäi siis kaupankäynnissä plussalle noin 236 miljardia dollaria ja tätä epäsuhtaa Trump lähti tasoittamaan. Uuden tullimaksun on arvioitu nyt tuovan Yhdysvalloille lisätuloa noin 90 miljardia. EU-maille asetettava uusi 15 prosentin tulli tullee näin jopa tuplaamaan kaikki Yhdysvaltain keräämät tullimaksut (2024: 88mrd dollaria).

Yksi kohta sopimuksessa oli myös se, että EU olisi lupautunut ostamaan yhdysvaltalaisenergiaa kolmen vuoden aikana yhteensä 750 miljardilla dollarilla. Lupaus on merkittävä, sillä viime vuonna 2024 EU toi muualta maailmasta energiaa kaiken kaikkiaan yhteensä noin 375,9 miljardilla eurolla. Tästä yhdysvaltalaista raakaöljyä, kivihiiltä ja nesteytettyä maakaasua oli noin 65 miljardia dollaria. Kaupan moninkertaistaminen ei siis liene kovinkaan realistista?

Ja kolmantena kohtana kauppadiilissä EU lupautui investoimaan Yhdysvaltoihin noin 600 miljardilla eurolla vielä erikseen määrittelemättömässä aikataulussa. Olisiko tässä lopulta kyse puolustusteollisuuden investoinneista Yhdysvaltoihin niin sen aika näyttää. Tämä voisi olla yksi mahdollinen skenaario, mutta huono EU:lle sekin.

Mutta miksi EU sitten tällaiseen diiliin taipui? Ehkä lopulta pakotettuna ja pienemmän pahan takia? Tai sitten luottaen siihen, että ei diili lopulta kuitenkaan realisoidu vaan Trump keksii taas diilien käsikirjoituksessaan jonkun uuden peliliikkeen?

Itse en siis osaa tätä sopimusta hehkuttaa, mutta en myöskään tyrmätä. Neuvotteluasetelma ei missään tapauksessa ollut terve ja reilu. Mutta Yhdysvaltoja me tarvitsemme joka tapauksessa, mutta eihän tämä nyt kovin reilua ystävyyttä ole. Vähän tuli mieleen vanha toteamus, missä eräs henkilö totesi sen ystävyyden kuluttavan enemmän kuin antavan.

No antaakin Yhdysvallat meille paljon. Antanut aiemmin ”maksutta” ja jatkossa yhä enemmän maksulla. Ja se on toisaalta ihan oikein. Yhdysvallat tarjoaa EU:n Nato-maille ja Euroopalle yleisestikin mm. useita sellaisia asejärjestelmiä, joita ei tällä hetkellä pystytä Euroopassa rakentamaan. Ja nyt pitääkin seuraavaan hengenvetoon pohtia, että pitäisi jatkossa pystyä. Ja vastaan itse:

Pitäisi.

Mutta miten se SDP:n suuri ajattelija sanoikaan: ”Ensi viikolla on tietenkin uusi viikko. Viikko se on ensi viikollakin”. Katsotaan mitä se ensi viikko, se uusi viikko, Trumpin kanssa sitten taas tuokaan.

….

Kello 21.15

Tänään Helsingissä ja ilta sitten taas täällä kotikunnassa Lopella. Mukava ehtiä hieman nyt kesällä olla enemmän täällä järvenrannassakin ja sauna tuolta taas on jo tulilla. Vähän tänään siis taas töitä ja sitten vähän yhdessä oloa osan perheen kanssa ja sitten illalla vielä kotiseutuviikkomme Lopen viikon avausta.

Lopen Hautuumaakävely siis avasi jälleen Lopen viikon. Olikohan tämä nyt jo sitten 18. kerta, kun hautausmaalla eri teemoilla hautoja ja henkilöitä niissä kävimme kiertämässä? Mutta joka tapauksessa lämmin kiitos jälleen Antti Koskimäelle ja Kalevi Nevanpäälle upeasta kierroksesta kauniilla hautausmaallamme. Tällä kertaa teemana oli yrittäjät ja teollisuus ja monen monta hienoa tarinaa nyt jo ”kiveen hakattuina” saimme kuulla. Kiitos myös kaikille kierroksen aikana puhuneille ja henkilöitä muistelleille. Ja kaikille mukana olleille!

Lopen viikon ohjelma on jälleen todella monipuolinen ja kannattaa ehdottomasti tulla kesäisestä Lopesta ja tämän viikon ohjelmista tänne nauttimaan. Minäkin teen niin.

 

 

 

 

 

Perjantai oli synkkä päivä: ainakin kuusi ihmistä hukkui – ”On todella poikkeuksellista”, toteaa SUH:n toiminnanjohtaja

Näin otsikoi Yleisradio uutisensa viime lauantaina 26.7.2026 synkän perjantain jälkeen. Perjantai oli vesillämme poikkeuksellisen synkkäpäivä, kun hukkumistapauksista kerrottiin ainakin Espoosta, Kalajoelta, Lahdesta, Pälkäneeltä ja Hyrynsalmelta. Kalajoen päivä synkkeni vielä lauantai-iltana entisestään, kun myös kolmas nuorukainen löydettiin etsintöjen jälkeen hukkuneena Hiekkasärkiltä. Mustan perjantain salko oli siis lopulta seitsemän hukkunutta. Eilen päättyneen viikon tilasto oli kaiken kaikkiaan synkkä. Eilen tiedossa oli, että päättyneen viikon aikana hukkui yhteensä ainakin 12 ihmistä.

Medioista ja avoimista viranomaislähteistä Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton keräämien ennakkotietojen mukaan tammi–kesäkuun aikana maassamme hukkui 40 ihmistä ja nyt tämä helteinen heinäkuu on synkistänyt tilastoja joka viikko ja lähes päivä.

Merkillepantavaa tämän vuoden varsinkin nyt heinäkuun hukkumiskuolemissa on se, että hukkuneista monet ovat olleet nuoria tai lapsia. Yleisesti hukkuneiden joukossa korostuu ikääntyneempi väestö. Ja toinen mikä on syytä laittaa huomioon on se, että hukkumistapauksista monet ovat uimarannoilla eikä niin kuin ehkä tavanomaisemmin mökkirannoilla. Yhteyttä tässä voi toki varmasti etsiä siitä, että säiden puolesta surkean alkukesän jälkeen vedet lämpenivät nopeasti ja ennätyspitkä helleputki sai väen massoittain rannoille liikkeelle. Eilenhän kirjattiin jo 16 hellepäivä putkeen missä jossain päin Suomea rikottiin 30 asteen ennätysraja. Vuodesta 1961 pidettyyn hellepäivien tilastoon putkeen 16. yli 30-asteisen päivän kirjautti Parikkalan Koitsanlahti lukemin 30,1 astetta, mutta se on toinen tarina.

Uimarannat ja maauimalat ovat kuitenkin täyttyneet helteiden myötä ja muutamaa päivää aiemmin Yleisradio kertoi, että rantavalvojien koulutuksessa on eroja ainakin pääkaupunkiseudun eri kaupunkien välillä. Tämä varmasti tarkoittaa sitäkin, että eroja on läpi Suomen maan? Ja varmasti myös sitä, että pienemmissä kaupungeissa ja kunnissa rannoilta puuttuu valvonta usein kokonaan? Samassa uutisessa Turvallisuus- ja kemikaaliviraston Tukesin ohjeita kuvattiin ”melko väljiksi” ja uutisessa kaivattiin rantavalvojille pidempää koulutusta ja myös yleisesti lisää rantavalvojia.

Viestipalvelu X:ssä Yleisradion uutisen linkannut ja sitä kommentoinut Tukesin pääjohtaja Tomi Lounemaa muistuttikin, että vastuun uimarantojen turvallisuudesta on palveluntarjoajalla eli käytännössä kunnilla. Ja vielä jatkoksi on hyvä todeta sekin, että vaikka uimarannoilla olisikin valvojia, niin lopulta vastuu lasten turvallisuudesta on aina meillä lasten vanhemmilla ja huoltajilla.

Meillä Suomessahan uimataito määritellään kansalaistaidoksi. Jokaisella Suomessa asuvalla tulisi olla siis mahdollisuus oppia ennen kaikkea liikkumaan turvallisesti vesillä ja olemaan veden äärellä. Meillä Suomessa uimataidon oppiminen kuuluukin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa liikunnan alla mainittuihin opetettaviin taitoihin. Toteutuuko tämä opetussuunnitelmiin kirjattu vaatimus onkin sitten toinen kysymys?

Meillä uimataidon määritelmänä käytetään Pohjoismaista uimataitomääritelmää: ”Henkilö, joka pudottuaan syvään veteen niin, että pää käy veden alla ja päästyään uudelleen pinnalle, ui yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään, on uimataitoinen”.

Onnistuuko sinulta?

SUH:n asiantuntijablogi: Uimataidon oppiminen on mahdollistettava – vanhemmat, koulu ja koko yhteiskunta vastuunkantajina. Lue: https://suh.fi/uimataidon-oppiminen-on-mahdollistettava/

Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto (SUH) kertoo verkkosivuillaan, että viimeisin uimataitotutkimus toteutettiin vuonna 2022 SUH:n, Jyväskylän yliopiston ja Opetushallituksen yhteistyönä. Tutkimuksen mukaan valtakunnallisesti kuudesluokkalaisista vain 55 % on uimataitoisia. Siis lähes puolet 13-vuotiaista lapsistamme ei osaa uida. Uimataitoisten määrä on laskenut selvästi vuodesta 2016, jolloin uimataitoisia kuudesluokkalaisia oli vielä kolme neljäs eli 76 %. Oppilaiden taidoissa havaittiin myös viimeksi tehdyssä tutkimuksessa ensimmäistä kertaa eroja sukupuolien välillä: Pojista 60 % ja tytöistä 51 % ilmoitti olevansa uimataitoisia. Ja ainakin oma kokemukseni kertoo siitä, että tässäkin omat taidot varsinkin tällaisessa iässä helpolla ainakin hieman kuvataan todellisuutta paremmiksi ja pitää muistaa sekin, että pahimmalla hetkellä uimataitoa helpolla haastaa myös paniikki yms. tekijät. Täysin uimataidottomia oli noin 2–5 % sukupuolesta riippuen. Myös uimataidottomien määrä on kasvanut vuodesta 2016, jolloin vain yksi prosentti ilmoitti olevansa täysin uimataidoton.

Vuonna 2016 käyttöön otetuissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa on uimataito mainittu liikunnanopetuksen alla:

  • 1.–2. luokan aikana: tutustuttaa oppilas vesiliikuntaan ja varmistaa alkeisuimataito
  • 3.–6. luokan aikana: opettaa uimataito (perusuimataito), jotta oppilas pystyy liikkumaan vedessä ja pelastautumaan vedestä.
  • 7.–9. luokan aikana: vahvistaa uima- ja vesipelastustaitoja, jotta oppilas osaa sekä uida että pelastautua ja pelastaa vedestä.

Toteutuuko teidän lasten koulussa nämä vaatimukset? Nämä siis vähimmäisvaatimuksia. Pahaa pelkään, että teistä aika moni joutui toteamaan, että ei toteudu ja luulen, että osa joutui miettimään, että onkohan meidän koulusta käyty edes kertaakaan uimahallissa? Asiaan kannattaa puuttua ja olla yhteydessä ensi oman lapsen kouluun ja sitten oman kunnan koulu- tai sivistystoimeen, jos perusopetussuunnitelman vaatimuksia ei muuten täytetä.

Tällä hetkellä SUH suositteleekin tavoitteisiin pääsemiseksi kuutta opetustuntia jokaisena alakoulun vuosiluokalla. Jokaisen koululaisin tulisi siis päästä koulusta uimahalliin tai uimarantaan ehkä noin neljästä kuuteen kertaan lukuvuoden aikana. Ja lisäksi vahvasti suositellaan vielä uinninopetuksen järjestämistä myös esiopetuksen yhteydessä. Nämä siis suosituksia, mutta se on selvää, että jokaisena lukuvuona alakoulussa ja yläkoulussa lapset ja nuoret tulee viedä uimaan ja tavoitteellisesti näillä tunneilla tätä kansalaistaitoa opettaa.

Suomessa tehty pitkäjänteistä työtä hukkumisten ehkäisemiseksi, mutta edelleen Suomi kolkuttelee hukkumistilastoissa Euroopan kärkisijoja

Yllä olevan SUH:n uutisen otsikko ja itse uutinen kertoi, että WHO:n mukaan Suomessa vuonna 2021 hukkui arviolta 2,1 ihmistä 100 000 asukasta kohden. Tämä on selvästi enemmän kuin monissa muissa EU- ja Pohjoismaissa. Esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa vastaavat kuolleisuusluvut olivat 0,6–1,4 ja Saksassa vain 0,5.

Vaikka päävastuu lasten uimataidon oppimisesta ja ylläpitämisestä onkin totta kai meillä vanhemmilla, niin perusopetuksen opetussuunnitelma velvoittaa siis myös kunnat ja koulut tässä toimimaan. Kannustan meistä jokaista käyttämään myös oman kunnan ja seurojen ja yhdistysten uimakouluja ja muuta uinnin opetusta hyväksemme, mutta kannattaa myös olla yhteydessä oman kunnan sivistystoimeen.

Tapasin alkukesästä eduskunnassa myös SUH:n väkeä ja silloin esillä oli myös heidän tälle kesällä lanseeraama kansalaisaloite: Lasten ja nuorten uimataito nousuun! Kansalaisaloite on kerännyt kovin vähän allekirjoituksia ja olisi tärkeä saada myös se meille eduskuntaan ja osaltaan herättelemään tätä yhteiskuntaa kaikilla rintamilla toimiin. Käykäähän allekirjoittamassa.

Itse olen esittänyt, että syksyn budjettiriihessä uimataito ja uinnin opetus otettaisiin nyt erityisellä tavalla esille ja huomioon. Koronavuosien uinnin osaamisen romahdus tulee nyt korjata – oppimisvajeeseen peruskouluissa puuttua – ja varmistaa jatkossa, että jokainen koululainen saa hänelle kuuluvan uinninopetuksen. Ja samalla myös on tärkeää nostaa yleisesti esille tämän kansalaistaidon tärkeyttä ja myös meistä jokaisen omaa vastuuta itsestämme ja ennen muuta lapsistamme ja läheisistämme.

Kaikkia hukkumiskuolemia emme koskaan pysty ennaltaehkäisemään. Se on aivan selvä. Mutta paljon voidaan tehdä jo sillä, että tuo uinnin perusosaaminen ja -vaatimus olisi kunnossa.

Pysytään pinnalla!

Ja pidetään uimarannoilla ainakin lasten ja nuorten kanssa ollessa kirjat ja kännykät pois käsistä ja keskitytään omiin lapsiin ja nuoriin ja heidän valvontaan.

Ja muista allekirjoittaa kansalaisaloite: Pysy pinnalla – uimataito nousuun!

 

 

 

 

 

 

 

On the highway to hell.

”Ammuttu ja hakattu kuoliaaksi: Putin tappaa omia haavoittuneita sotilaitaan”

Repäisy Bildtin verkkosivuilta 24.7.2025.

”Erschossen und erschlagen: Putin lässt eigene verwundete Soldaten töten”, näin otsikoi saksalainen Bild artikkelinsa 24.7.2025. Venäjä ei siis luonnollisestikaan yritä edes saada taistelukentältä pois kaatuneita, mutta ei tapojensa mukaan auta edes haavoittuneita. Uutisen sisältö ei tullut meille Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa aktiivisesti seuranneille yllätyksenä, mutta se osaltaan taas alleviivasi ja vahvisti diktaattori Vladimir Putini hulluutta ja sairautta. Haavoittunutta hoidetaan pyssynperällä.

Bildt julkaisi Ukrainan rintamalta nyt karmeita ja järkyttäviä drooneilla otettuja kuvia, joissa venäläiset sotilaat tappavat omia haavoittuneita tovereitaan. Haavoittuneita ei siis edes yritetä kuljettaa suojaan tai saamaan hoitoa vaan heidät säälittä hakataan tai ammutaan kuolleiksi. Yhdessä videossa näkyy kuinka haavoittunut venäläissotilas makaa ojassa liikutellen edelleen näkyvästi päätään ja käsiään. Toinen venäläinen sotilas tulee paikalle ja tarkastaa haavoittuneen, mutta sen sijaan, että hän pyrkisi auttamaan sotilastoveriaan hän nostaakin kiväärinsä ilmaan ja murskaa haavoittuneen kallon kolmella kiväärin peräiskulla. ”Sitten hän kiipeää kuolleen toverin yli ja yksinkertaisesti kävelee eteenpäin”, kirjoittaa saksalaismedia.

Toisessa videossa näkyy kuinka ukrainalaisten kamikaze-drooni yllättää kolme venäläissotilasta. Näistä keskimmäinen kaatuu haavoittuneena maahan. Pian kolmantena liikkuva taistelutoveri telottaa hänet sääliä tuntematta ja jatkaa eteenpäin. Ja lukuisat muut videot viimeisen vuoden ajalta paljastavat kuinka venäläiset sotilaat tappavat omia tovereitaan. Järkyttäviä videoita ja kuvia ja ennen muuta järkyttävää ja surullisen julmaa toimintaa. Ihmisillä ei ole mitään arvoa näille venäläissotilaille – ei ukrainalaisilla vastustajilla – mutta ei siis myöskään omillakaan.

Toisin kuin Ukrainan armeija, joka vaarantaa kymmenien sotilaiden hengen joka päivä evakuoidakseen haavoittuneita sotilaita, Venäjän hyökkäysjoukot maassa toimivat kuin ”yksisuuntaisella tiellä”. Bildtin haastattelema Ukrainan puolustuskoordinaattori kertoo koruttomasta tilanteesta Pokrovskin lähellä:

”Heille on vain yksi suunta. Joko he tekevät työnsä tai kuolevat. Jos haavoitamme heitä, ne selviävät vain, jos he pääsevät itse takaisin. Muuten he vuotavat verta kuoliaaksi tuntien tai päivien kuluessa  jossain juoksuhaudoissa. Tai joku heidän tovereistaan ampuu heidät etukäteen.”

Ukrainan rintama on siis venäläissotilaille vain yksisuuntainen valtatie helvettiin…

Bildt muistuttaa kuitenkin, että ei Venäjä ole ensimmäinen maa joka tällä tavalla omiaan kohtelee. Itseasiassa Venäjällä on maana pitkät perinteet tästäkin. Jo aikanaan Putinin edeltäjän, diktaattori Josif Stalinin, aikana omat sotilaat tappoivat haavoittuneita. Ja toinen esimerkki on yhtä surullisesta diktatuurista ja armeijasta eli Wehrmachtista ja Waffen-SS:stä, missä myös haavoittuneiden omia sotilaita tapettiin evakuoinnin ja auttamisen sijaan.

Toisenlaisiakin esimerkkejä maailmasta löytyy ja meidän suomalaisjoukot tästä toisessa ääripäässä. Kaveria ei jätetty – ei myöskään kuolleena. Suomi olikin toisen maailmansodan aikana ainoa maa maailmassa, joka toi myös rintamalla kaatuneet sotilaat kotimaan multiin. Ja tätä kunniatehtävää jatketaan edelleen.

18.5.2025: Tuntemattoman sotilaan hautajaisissa – Taistelukentälle jääneistä 26 pääsi tänään isänmaan multiin

23.8.2023: Tätä päivää en unohda koskaan – Tykkimies Orvo Karvisen sankarihautajaiset Hietaniemessä

Ja tämä työ mikä siis alkoi armeijamme osalta jo keskellä toista maailmaa sotaa ja jatkuu nyt niin kauan kuin tarvitsee ja niin kauan kuin Kunnian kentiltä miehiä löydetään, voidaan etsiä ja tuoda Isänmaan Sankarihautoihin oli varmasti osaltaan synnyttämässä sitä korkeaa maanpuolustustahtoa, mikä tänäkin päivänä maassamme elää ja hyvin versoo.

Mutta toivottavasti tieto ja kuvat tästä Venäjän toiminnasta leviää myös venäläisten keskuudessa. On vaikea uskoa, että äidit ja isät voivat missään tällaista lastensa kohtelua hyväksyä ja tukea.

…..

Helle näyttää jatkuvan tänäänkin. Meneekö kolmenkymmen asteen raja rikki vielä tänäänkin niin sen päivä näyttää. Ainakin nyt aamusta jo hyvin mittari kipuamassa kohti vähintäänkin hellelukemia. En moiti.

….

Kello 23.43 ja kummitytöltä Särkijärven rannasta takaisin Loppijärven rantaan. Tänään päivä Lopen Ampumaurheilukeskuksessa ja viimeinen SM-kisojen neljästä kilpailupäivästä. Illansuussa jaoin sitten vielä viimeiset Suomenmestaruusmitalit ja näin iso kilpailu-urakka päätökseen. 700 ampujaa ja yli 1400

kilpailusuoritusta ja yli 100 talkoolaista. Niistä oli Suomen Metsästäjäliiton tämän vuoden Suomen mestaruuskilpailut tehty. Iso kiitos kaikille tekijöille ja kiitos, että sain olla jälleen mukana tätä itsekin tekemässä ja toimia myös kisojen suojelijana.

Nyt sauna lämpiämässä ja taidan nostaa jalat kattoa kohden! Kohta alkaa jo uusi viikko, mutta aloitetaan se nyt kuitenkin unilla.

 

Oxdog Loppi Open 2025 -ulkosalibandyturnaus pelattiin tänään perinteiseen tapaan Järki-Areenalla. Lopen Laakan aikanaan Riitta Joutsi-Hännisen ja Artti Viitaniemen johdolla Lopelle puuhaama ulkosalibandykenttä toimi tuttuun tapaan salibandyturnauksen paikkana ja nyt ennätyksellisen pitkän superhellejakson myötä pelit päästiin tai jouduttiin pelaamaan pistävässä helteessä. Eilenhän rikottiin vuodesta 1961 alkaneiden tilastojen yli +30 asteen hellepäivien putki, kun Parikkalassa mitattiin 30,3 astetta ja näin 30 astetta ylittävien peräkkäisten päivien ennätysputki venyi 14 päivään. Ja tänään sitten kirjattiin putkeksi 15 päivää.

Jo eilen onneksi hieman tuulenvirettäkin oli ilmassa ja se ainakin vähän helpotti tilannetta myös tänä viikonloppuna Lopen Ampumaurheilukeskuksessa ammuttavissa Suomen Metsästäjäliiton Suomen mestaruuskisoissa, mutta kuumaa oli eilenkin ja kuumaa oli tänäänkin. Mietinkin, että muistaakohan kukaan enää miten huono tuo meidän alkukesämme tänä vuonna olikaan?

No, ei muistella sitä eikä valiteta tätä. Kohta taas on kylmä ja pakkanen.

Hienon tapahtuman olivat Lopen Laaka ja Lopen Floorball Team jälleen rakentaneet. Ulkokenttämme sai nyt pysyvän paikan koulukeskukseltamme ja jatkossa Järki-Areena saa olla sijoillaan ympäri vuoden. Näin pystytään varmistamaan arvokkaan ulkokentän kestävyys pidempään ja toki myös pelimahdollisuus syksyisikin pidempään ja keväisin aiemmin. Tällaisia ulkokenttiä maamme tarvitsisi lisää ehdottomasti ja olenkin Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajana esittänyt, että julkisessa liikuntarakentamisessa otettaisiin käyttöön tietynlainen Prosentti lähiliikunnalle -periaate eli isojen hankkeiden rahoituksesta aina 1% ohjattaisiin uimahallin, jäähallin tai urheiluhallin piha-alueille tuleviin lähiliikuntapaikkoihin. Viiden miljoonan palloiluhallissa siis 50 000 euroa käytettäisiin pihan matalankynnyksen liikuntarakentamiseen ja näin saisimme sinne ulkopelikenttiä tai ulkokuntopisteitä kaikkien käyttöön ilman erillisiä varauksia ja tilamaksuja. Itse uskon, että tällä tavalla voisimme lisätä merkittävästi liikettä ja liikuntaa meidän arkipäiviin, kun pyörätien tai hallin pihassa oli ulkokuntosalipiste, missä esimerkiksi lapsiaan harrastamaan tuovat voisivat hetken itsekin liikkua odotellessaan tai salin tai hallin seuraavaa omaan vuoroaan odottavat ottaa vaikkapa niitä alkulämpöjä. Ja totta kai tällaiset ulkosalibandykentät, ulkokoriskentät ja ns. Ässä-kentät olisivat sellaisia mitä pitäisi saada jokaiseen taajamaan ja myös jokaisen koulun pihaan. Näin aikanaan kotikunnassamme Lopella kaikille kyläkouluillemmekin teimme. Pienillä rahoilla saimme aikaan liikunnallisia koulupihoja ja liikettä kuin huomaamatta.

Tänään ulkosalibandykenttä Järki-Areenalla pelit alkoivat jo aamuvarhaisella kympiltä. Pelaamassa tänään nähtiin salibandyn liiga- ja Inssidivarin pelaajiakin Roope Heikkilän ja Axel Telkin johdolla, mutta myös paljon lajin eri-ikäisiä ja eritasoisia harrastajia. Ja mikä hienointa mukana oli myös paljon naispelaajia ja kaikki pelasivat yhdessä hyvällä fiiliksellä ja hengellä. Hieno ulkopelipäivä ja paljon upeita pelejä ja kovaa vääntöäkin. Ja yllätyksiäkin päivä tarjosi, kun nuoret miehet veivätkin voiton ja jättivät salibandyn pääsarjojen ja myös jääkiekon SM-liigan pelaajatkin nuolemaan lopulta näppejään. Liike! Ja tahto!

Iso kiitos jälleen kerran tästä tapahtumasta Lopen LFT:lle ja Lopen Laakalle Riitan ja Artin johdolla. Kesän liikuntatekoja parhaimmillaan!

….

Tänään päivään mahtui toki myös ammunnan SM-kisojen jatkoa Lopen Ampumaurheilukeskuksessa. Toimin Valtion Liikuntaneuvoston puheenjohtajana kisojen suojelijana ja onkin ollut hieno päästä seuraamaan arvokisoja nyt tämän viikon aikana. Ratamme toimii hyvin ja kisat on saatu vietyä kohtuullisen hyvin läpi kovasta helteestä riippumatta. Tänäänkin upea kilpailupäivä ja paljon suorituksia. Toki pistävä ja polttava helle sielläkin vähän ehkä sitä parasta tuloskuntoa rokottaa, mutta olosuhteet toki kaikille samat ja mestarit saatu selville.

Päivällä kävin myös visiitillä Kartanoputiikki Punaisen Tuvan perinteisillä Kesäpäivillä Leppäniemessä. Hieno tapahtuma sielläkin Virpi Kassarin johdolla tehtynä ja sinnekin tällainen kesähellepäivä sopi vallan mainion hyvin. Hienosti sielläkin väkeä liikkeellä ja kesästä nautittiin ja toki muistimme sen vesihuollon näissä kaikissakin tämän päivän tapahtumissa.

Vielä on kesää jäljellä!

Nyt kello 20.29 ja iltakahvit vielä Koski-Cafella ja nyt järven rannassa. Katsotaan jos kohta voisi hieman ovea avata ja laskea yöksi viileämpää sisään?

 

 

Kokoomuksen kansanedustaja ja Valtiovarainvaliokunnan vastaava Timo Heinonen (kok) pitää Luokituslaitos Fitchin perjantaista Suomen valtion velan luottoluokituksen laskua AA+:sta pykälää matalampaan AA:han herätyksenä.

-Ei tämä yllätyksenä tullut, mutta toivottavasti herättelijänä. Itse toivon, että tämä vain kirittää nyt tekemään lisää ja myös hieman hillitsisi arvostelijoiden kuoroa. Olemme tehneet jo mittavat 9 miljardin toimet, mutta tilanteemme vakavuutta tämä vain alleviivaa. Väistämättä edessä on lisää talouden sopeutustoimia ja toivon, että jatkuvan Ei käy, Ei sovi -oppositiopolitiikan sijaan SDP ja muutkin toisivat sitten pöytään kokoluokaltaan ja vaikuttavuudeltaan uskottavia vaihtoehtoja, jos sellaisia heillä on, toteaa Timo Heinonen, joka on pitkään toiminut eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa.

Fitchin mukaan Suomen talouden näkymät ovat nyt vakaat. Julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen on korkea ja jatkaa nousuaan ja myös julkisen talouden alijäämä pysyy suurena.

-Syksyn budjettiriihessä pitää katsoa tilanne huolella ja itse arvioisin, että lisätoimia tarvitaan jo silloin. Onko koko luokka miljardi vai puolitoista, niin se täytyy tarkasti arvioida. Ei pidä siirtää sitä eteenpäin mikä tulee tehdä nyt.

Julkisuudessa on puhuttu noin miljardin euron lisäsopeutustarpeesta ja velkasuhteen kääntäminen laskuun vaatii toimia vielä tulevinakin vuosina.

-Sopeutustarve on nyt kokoluokaltaan tätä tai mielellään vähän enemmän. Ja sitten ehkä vielä tärkeämpää on etsiä ja toimeenpanna keinoja talouskasvun vauhdittamiseksi ja työllisyyden kääntämiseksi myönteiselle uralle. Tehtävä ei ole helppo, mutta tehtävissä se on, toteaa Heinonen.

-Olisi kohtuullista, että gallup-kärjessä nyt oleva SDP ja sen puheenjohtaja Antti Lindtman (sd.) kertoisivat avoimesti millaisin toimin se valtion taloutta laittaisi kuntoon vai laittaisiko lainkaan? Vai jatkuuko vain tämä arvostelun linja? Ja jos he haaveilevat paluusta Marinin-Saarikon -vihervasemmistolaiselle talouspolitiikan linjalle, niin sekin olisi reilua sitten kertoa suomalaisille suoraan, vaatii Heinonen.

Elo-syyskuussa pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitus kokoontuu talousarvioneuvotteluun käsittelemään valtiovarainministeriön valmistelemaa budjettiehdotusta.

Tagit: talous,

Suomi irtaantuu Ottawan sopimuksesta.

Näin tasavallan presidentti Alexander Stubb päätti ulkoministeri Elina Valtosen (kok) ja puolustusministeri Antti Häkkäsen (kok) valmistelun pohjalta. Ennen presidentin lopullista päätöstä ottaa jalkaväkimiinat jälleen käyttöömme pahimpina hetkinä, oli eduskunta puoltanut pääministeri Petteri Orpon (kok) hallituksen esityksen mukaisesti irtaantumista kesäkuussa.

Tasavallan presidentti Alexander Stubbin tekemä päätös perustui pitkälti Ukrainassa nähtyyn ja koettuun. Venäjän hyökkäyssota ja valloitussota Ukrainaa vastaan on paljastanut sen, että jalkaväkimiinojen suorituskykyä voidaan meilläkin tarvita ja millään muulla ratkaisulla ei tätä suorituskykyä ole mahdollista saavuttaa. Toki voi hyvin todeta senkin, että jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen ei meidän kaltaisen maan Venäjän naapurissa olisi koskaan edes pitänyt liittyä. Nyt onneksemme kaikki Venäjän ja Valko-Venäjän läntiset ja aidosti itsenäiset naapurivaltiot irtaantuvat Ottawan sopimuksesta ja haluavat näinkin, yksin ja yhdessä, jokainen varmistaa, että pidäke ja pelote on kaikin osin kunnossa Venäjää vastaan.

Politico kertoi sunnuntaina 6.7.2025, että myös Ukraina uudistaa etulinjan linnoituksia pysäyttääkseen Venäjän etenemisen. Tapahtumat rintamalla ovat paljastaneen, että Venäjä onkin jälleen ryhtynyt käyttämään pienempiä yksiköitä hyökkäyksissään. ”Venäjän muuttuvat hyökkäystaktiikat pakottavat Ukrainan sopeutumaan lyhyemmillä puolustuslinjoilla ja rakentamalla matalia tukikohtia”. Näin siis sodan opit ja kokemukset näkyvät alati Ukrainankin toimissa. Toki myös Ukrainan vahvuus ja myös kekseliäisyys drone-puolella pakottaa Venäjääkin koko ajan miettimään omaa puolustustaan. Ja toisaalta Ukrainan droonikyvykkyydet ovat laittaneet Venäjän myös varpailleen koko laajan maan lähes kaikissa kolkissa ja mm. Moskovan lentokentän sekasortoon. Ukraina on näin siis onnistunut tuomaan sodan pelon ja huolen myös venäläisten arkeen. Tästähän täällä jokunen aika sitten myös kirjoitin ja siitä miten tämä osaltaan voisi tilannetta ja asenneilmapiiriä myös Venäjällä muokata. Ja onhan nämä Ukrainan iskut syvälle Venäjälle saaneet aikaan myös diktaattori Vladimir Putininkin toimia ja diktatuurin julmuuden on saanut kokea niin liikenneministeri kuin nyt lukuisat kansalta pitkään vapaasti ryöstäneet oligarkitkin.

Mutta nyt siis Politico kertoi uutisessaan Ukrainan puolustusministeri Rustem Umerovin sanomaan viitaten, että maan linnoitusstrategian muutos johtuu siitä, että Venäjä on hylännyt panssaroitujen ajoneuvojen tukemat suuremmat rintaman hyökkäykset ja käyttää niiden sijaan nyt paljon pienempiä dronien tukemia yksiköitä. Muuttunut tilanne näkyy siinä, että Ukraina rakentaa nyt uusia linnoituksia yhä pienemmille yksiköille. Aiemmista noin 500 sotilaan pataljoonista on siirrytty nyt vain noin 100 sotilaan komppanioihin tai jopa vain 20–50 sotilaan joukkueisiin. Toki tähän osaltaan voinee pakottaa myös Ukrainan miehistöpula, mutta ennen muuta rintaman taistelutavan muutokset ja droonien massiivinen rintamalinjojen valloitus.

Pitkät jopa 2-5 kilometrin mittaiset juoksuhautaverkostot ovatkin nyt muuttuneet lyhyiksi drooneilta paremmin suojattuihin ja nyt vain muutamien kymmenien metrien juoksuhautoihin. Puolustusministeri totesi Politicon mukaan, että ”Näitä on vaikeampi havaita, ja ne ovat tehokkaita puolustus-, pelote- ja tulivoiman toimittamisessa, mukaan lukien FPV-droonien torjunnassa”.

”Behind that frontline defense, Ukraine is continuing to build two additional lines that include concrete tetrahedrons, also called dragon’s teeth, to hold off armored vehicles, minefields, foxholes, wooden and concrete trenches, anti-drone covers and nets.”

Kuvituskuva

Muuttunut tilanne ei kuitenkaan poista järeämmänkään linnoittamisen tarvetta ja Ukrainahan kertoi meidän jälkeen myös irtaantuvansa Ottawan sopimuksesta. Etulinjan puolustuksen taakse Ukraina rakentaa edelleen kahta lisälinjaa, joihin kuuluu ns. lohikäärmeen hampaita panssaroitujen ajoneuvojen torjumiseksi, miinakenttiä, ketunreikiä eli poteroita, juoksuhautoja ja droonien vastaisia ​​suojia ja verkkoja. Puolustusministeri Umarov muistuttikin, että he ”seuraavat sotaa päivittäin ja vahvistavat alueita, joilla sitä eniten tarvitaan”.

Politicon artikkelissa kuitenkin nostetaan esille myös jatkuva huoli Venäjän etenemisestä etulinjassa. Esillä on mm. Sumyn ja Harkivin alueet ja niiden puolustusvalmius. Kritiikkiä valmistautumiselle Ukraina onkin saanut niin analyytikoilta kuin sotilailtakin. Osassa paikkoja ”lohikäärmeen hampaat” on jäänyt asentamatta ja juoksuhautaverkostot ovat vajavaisia ja nykysodankäyntiin nähden väärissä paikoissa. Tällaista kritiikkiä Ukrainan sotilasjohto siis myös saa vaikka Umerovin mukaan valtaosa annetuista suunnitelmista valmistuikin viime vuonna ja yli puolet tälle vuodelle suunnitelluista on jo tehty. Tilanne siis elää nopeasti ja myös näyttää suunnitelmatkin vanhenevan ennätysvauhtia. Kritiikkiin Politicon uutisessa vastaa myös Ukrainan nyt jo pääministerin paikalta puolustusministeriksi siirtynyt Denys Shmyhal, joka tammikuussa kertoi maansa käyttäneen 930 miljoonaa euroa puolustusrakenteisiin alueilla joissa ”aktiivisia vihollisuuksia ei tällä hetkellä harjoiteta”.

Artikkelin lopussa palataan kuitenkin olennaisimpaan eli miehistön määrään. Vajavaisesti miehitetty tukikohta ja linnoitus ei täytä tehtäväänsä. Venäjän kerrotaankin nyt etsivän koko ajan Ukrainan puolustuksesta heikoimmin valmistautuneita kohtia. Kritiikkiä sotilasjohto saa myös siitä, että etsikkoaikoja ei ole käytetty tehokkaasti hyväksi valmistautuessa Venäjän hyökkäyksiin. Yhtenä esimerkkinä nostetaan esille Kurskin tapahtumat ja niiden tuoma aika linnoitustöille. Tätä ei kuitenkaan Politicon haastattelemien sotilaiden mukaan hyödynnetty ainakaan tehokkaasti. Ukrainalainen sotilas Artem Kariakin kertookin, että ” FPV-droonien suojaverkkoja alettiin asentaa päähuoltoteiden ylle vasta tammikuussa, kun ne olivat jo säännöllisten venäläisten droonihyökkäysten kohteena”. Kariakin mukaan ”paikallisviranomaiset ja sotilasyksiköt alkoivat kaivaa korsuja raja-alueella ja asentaa ensimmäisiä lohikäärmeenhampaita vasta, kun Ukrainan joukot jo vetäytyivät Kurskista”. Hänen mukaan työ tehtiin ”epäloogisen myöhässä” siinä näin ollen epäonnistuen.

Politico päättäkin uutisensa toteamukseen, että ”Venäjän joukot valloittivat vain kesäkuussa 500 neliökilometriä Ukrainan maata, mikä on nopein etenemisvauhti moneen kuukauteen”. Tämä tieto perustui DeepStaten eli ukrainalaisen OSINT-ryhmän tietoihin, joka on luonut verkkokartan Venäjän sodasta Ukrainaa vastaan.

Mielenkiintoinen artikkeli jälleen. Nyt aikainen aamu ja kaunis auringonpaiste täällä Suomessa meitä kuitenkin tervehtii. Hyvän sään aikana on meidänkin tärkeintä nyt tehdä enemmän ja varautua kaikkeen mahdolliseen epävakaa ja arvaamattoman Venäjän naapurissa.

Tänään meillä jatkuu Suomen Metsästäjäliiton Suomen mestaruuskilpailut ja tarkoitus mennä kilpailun suojelijana kisoja jälleen seuraamaan. Työpäivä siis tänäänkin edessä, mutta josko illalla sitten taas vähän lomaa.

 

 

 

 

 

 

 

Kansanedustaja ja Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja Timo Heinonen avasi torstaina 24. heinäkuuta tämän vuoden Suomen Metsästäjäliiton Suomen mestaruuskilpailut Lopen Ampumaurheilukeskuksessa. Kilpailun suojelijanakin toimiva Heinonen kiitti Suomen Metsästäjäliittoa hyvästä yhteistyöstä ja vaikuttamisesta, mutta totesi työn vielä jatkuvan.

-Olemme asettaneet pääministeri Petteri Orpon hallituksen johdolla tavoitteeksemme 1000 ampumarataa maahamme tämän vuosikymmenen aikana. Olemme tästä tavoitteesta vielä kaukana ja

Tänään oli Valtion Liikuntaneuvoston puheenjohtajana ja Lopen kunnanvaltuuston puheenjohtajana kunnia ja ilo avata SM-kisat ja nämä kisat käydäänkin sitten aikalailla helteisissä olosuhteissa.

siihen pääseminen vaatii rahoitusta ratojen rakentamiseen, mutta ennen muuta ratojen ympäristöluvitusten ja muun luvituksen sujuvoittamista – järkeistämistä, totesi avajaisissa puhunut Timo Heinonen.

Avajaisten jälkeen Heinonen sanoi ampumaratojen palvelevan metsästäjiä, mutta niiden merkitys on myös suuri urheiluammun ja myös maanpuolustuksen kannalta.

-Radallemme rakennetaankin nyt 1000 metrin rataa ja uusi 300 metrin rata ja SRA:n toimintamontut otettiin käyttöön viime viikon reserviläisten soveltavan ammunnan SM-kisoissa. Kolmien arvokisojen viikko jatkuu ensi viikolla sitten vielä lännenampujien PM-kisoilla, kertoi Heinonen, joka toimii myös rata-alueen omistavan Lopen kunnan kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Itse rataa hallinnoi ja sen rakentamisesta vastaa Lopen Ampumaratayhdistys paikallisten metsästäjien, urheiluampujien ja reserviläisten toimesta.

Heinonen sanoi, että ampumaratojen luvituksessa tulisi päästä yhden luvan malliin, missä rata katsottaisiin kokonaisuutena kuntoon niin rakentamisen kuin itse ammuntatoiminnankin osalta.

-Olemme sitoutuneet sujuvoittamaan luvitusta ja tämä onkin tärkeää ratojen määrän nostamiseksi. Nyt liian monet radat joudutaan sulkemaan ympäristö- ja muiden lupien takia. Menemme tällä tavalla väärään suuntaan.

Hyvillä suorituspaikoilla on myös eri lajeissa keskeisen tärkeä merkitystä huippu-urheilijoiden syntymiseksi. Heinonen sanoikin parhaiden SM-kilpailuiden kotikunnan Lopen ampujien ampuvan nyt SM-kilpailuiden aikana EM-kilpailuissa Ranskan Chateauroux´ssa.

-Hyvät olosuhteet hiovat lahjakkuuksista menestyjiä ja mestareita on sitten kyse mistä lajista tahansa. Olen Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajana tyytyväisenä seurannut miten ammunnan olosuhteita täällä kehitetään ja miten meidän maajoukkueet kotikuntamme rataa käyttävät. Ja sama olosuhteiden osalta koskee myös kaikkia muitakin lajeja ja tämä näkyy hyvin nyt ympäri maan esimerkiksi salibandyssä, missä olosuhteet ovat monessa paikassa kehittyneet hyvin, totesi Heinonen.

Metsästysammuntojen SM-kilpailut ammutaan Lopen Ampumaurheilukeskuksessa 24.-27.7.2025

Tänään kotikunnassani Lopella käynnistyi kuluvan vuoden metsästysammuntojen suomenmestaruuskilpailut. Lopen Ampumaurheilukeskus isännöi jälleen muutaman vuoden jälkeen Metsästäjäliiton SM-kilpailuja. Edellisen kerran Lopella mestaruudet ratkottiin kesällä 2020, kun ratamme sai isännöidä sekä Suomen Metsästäjäliiton että Sakon 100-vuotisjuhlakilpailuja.

Metsästäjäliiton SM-kisoissa siis ammutaan metsästysammunnan kesälajien mestaruudet eli metsästystrap ja metsästyshaulikko ja luoti puolella metsästyshirviammunta, metsästysluodikkoammunta, pienoishirviammunta ja pienoisluodikkoammunta. Kaiken kaikkiaan kisamme kokoaa Lopella tällä viikolla yli 700 ampujaa, joista osa osallistuu kisaviikon aikana myös useampaankin kilpailulajiin. Kilpailunjärjestäjien mukaan kilpailusuorituksia tulleekin neljän päivän aikana yhteensä reilusti yli tuhat.

Lopen SM-kilpailujen kilpailun johtajana toimii edelliskisojen tapaan rataamme alusta asti luotsannut Kari Kuparinen ja virallisena kilpailun järjestäjätahona SML:n Etelä-Hämeen piiri puheenjohtaja Kimmo Salon johdolla. Kisaorganisaatio on isolta osin rakennettukin piirimme, mutta myös meidän Lopen riistahoitoyhdistyksen ja metsästysseurojemme sekä ratamme omistajien varaan. Lopen Ampumaurheilukeskuksen siis omistavat ja sitä hallinnoivat Lopen metsästysseurat riistanhoitoyhdistyksemme kautta, Lopen Reserviläiset ja Lopen Reserviupseerit sekä urheiluammusta vastaava Ala-Hämeen Ampujat. Nämä kaikki ovat isosti mukana myös tämän SM-viikonlopun tekemisessä ja toteuttamisessa. SM-kisojen luotilajien järjestelyistä vastaa näin siis Lopen Riistanhoitoyhdistys ja haulikkolajeista Ala-Hämeen Ampujat. Mukana tämän vuoden kilpailuissa on myös kaksi lajia joita ei edellisissä meidän kisoissa ammuttu eli pienoisluodikon ja pienoishirven järjestelyt ovat olleet uutta ja vaatineet myös kilpailun organisaatioltakin uutta. Kaiken kaikkiaan mukana on yli 700 ampujan tapahtumaa tekemässä tänä viikonloppuna yli 100 talkoolaista eli täytyy heistä jokaiselle kyllä sanoa ja antaa kiitosta. Ilman tätä talkootyötä ja vapaaehtoisten suurta joukkoa ei tällaisen kilpailun tekeminen olisi mahdollista.

Neljässä vuodessa ratamme on myös kokenut aika suuria muutoksia ja rakennustöitä. Yli miljoonan euron rakennushankkeena on Lopen Ampumaurheilukeskukseen rakennettu nyt 300 metrin ja 1000 metrin ampumaratoja ja lisää ja moderneja SRA-toimintamonttuja. Näistä 300m -ampumarata oli ensi kertaa käytössä viime viikolla reserviläisten soveltavan ammun SM-kisoissa ja kilometrin ampumaradan olisi tarkoitus valmistua toivottavasti ensi vuonna. Lisäksi radallemme on vielä tarkoitus rakentaa moderni sporting-rata ensi vuonna ja kehittää myös laajasti tätä reserviläisten ampumarataosuutta toiminnallisten ammuntojen osalta.

Tänään meillä aamulla lipunnoston myötä kisat käyntiin. Oli ilo ja kunnia saada avata tämän vuoden SM-kisat ja toimia myös edelliskisojen tapaan tapahtuman suojelijana.

Ei muuta kuin hyviä kilpailuja, tarkkoja laukauksia ja rehtiä kilpailua!

Parhaat voittakoon!

….

Tänään pääsimme siis jo kisoissa liikkeelle. Kaikilla radoilla ammunta alkoi yhdeltätoista ja ensimmäiset laukaukset pääsivät ampumaan Naiset ja Miehet 50,60 ja 65 -sarjoissa metsästyshaulikossa ja metsästystrapin puolella 70- ja 80-kymppiset miehet ja S16 sekä S20 -sarjat. Pienoishirven ja pienoisluodikon puolella kisat olivat alkaneet jo aamuvarhaisella kahdeksalta. Ja sunnuntaina sitten viimeiset kisat aamupäivästä liikkeelle, mutta sitä ennen on monen monta laukausta ammuttu näiden neljän kilpailupäivän aikana.

 

 

 

 

 

 

 

Arvoisat urheilijat

Arvoisa Suomen metsästäjäliito puheenjohtaja, SM-kilpailujen johto ja tekijät

Hyvä ystävät –

Minulla on tämän vuoden Suomen Metsästäjäliiton Suomen mestaruuskilpailujen suojelijana ilo toivotta teidät tervetulleeksi Lopelle.

Haluan ensisijaisesti tänään toivottaa teille onnistuneita SM-kisoja täällä Lopen Ampumaurheilukeskuskessa.

Toivon, että kilpailut sujut hyvin ja suunnitellusti ja jokainen pääsisi tekemään myös hyvissä ja tasaväkisissä olosuhteissa parhaan tuloksensa.

Tätä teistä jokaiselle tänään toivon, kun saan julistaa nämä kilpailut avatuiksi.

Edellisen kerran kun saimme täällä Lopella järjestää SM-kisanne liittonne juhli 100-vuotisjuhlia. Nuo kisat olivat alati kehittyvälle ja rakentuvalle radallemme koitin kivi, josta selvittiin hyvin. Ja uskon, että osaltaan siksi te myös jälleen olette täällä.

Itse toimin myös isäntäkunnan Lopen kunnanvaltuuston puheenjohtajana ja myös liikuntapaikkarakentamisesta ja urheilun rahoituksesta vastaavan Valtion Liikuntaneuvoston puheenjohtajana. Myös näissä rooleissa haluan teidät tänne toivottaa.

Lopen Ampumaurheilukeskuksen historia juontaa juurensa 90-luvulle, kun hankimme Lopen kunnan omistukseen tämän maa-alueen. Olemme vuokranneet tämän 50 vuodeksi rataa pyörittävälle Lopen Ampumaratayhdistykselle 20 euron vuosivuokraan. Olemme myös kuntana antaneet tämän alueen puustoa radan rakentamiseen ja aivan viime vuosina hankkineet myös lisämaata radan kehittämiseksi.

Radallamme on paraikaa käynnissä sen rakennushistorian suurin kehittämistyö, kun Maanpuolustuksen kannatussäätiön mittavalla tuella radallemme rakennetaan viime viikonloppuna reserviläisten SRA:n SM-kilpailuissa jo ensi laukauksensa saanut 300 metrin rata ja ensi vuonna valmistuva 1000 metrin rata. Lisäksi alueelle rakennetaan laajat Sovelletun Reserviläisammunnan toimintamonttukokonaisuudet. Tavoitteenamme on ensi vuonna saada alueelle myös sporting-rata.

Ampumaradasta on näin kehittynyt ampumaurheilukeskus. Haluankin avajaissanoissani osoittaa suurimmat kiitokset radan rakentajille vuosikymmenten aikana Kari Kuparisen johdolla. Radan ovat siis alun perin rakentaneet loppilaiset metsästäjät, reserviläiset ja urheiluampujat ja he tämän kokonaisuuden edelleen omistavat.

Haluan myös lausua erityiskiitokset Maanpuolustuksen kannatussäätiölle Kari Takasen johdolla. Näin siis osaltaan toteen tehdään sitä tavoitettamme 1000 ampumaradasta Suomessa.

Mutta haluan tässäkin puheessani edelleen alleviivata sitä, että tämä työ vaatii rahaa ja tukea, mutta meiltä eduskunnalta myös ennen muuta luvitusten ja ympäristösäädösten päivittämistä. Myös tarkkaa ja vaikuttavaa edunvalvontaa myös EU:n suuntaan lyijyasioiden ja muiden parissa.

Ja tosiasia on se, että vain hyvillä suorituspaikoilla ja kovalla harjoittelulla saavutetaan menestystä ja meidän ratamme on myös tässä hyvin vahvistanut vanhan totuuden Eetu Kallioisen, mutta myös nykyisin jo monien muidenkin ampujiemme johdolla.

Haluan näin kilpailujemme avajaisissa vielä kiittää kaikkia kilpailujemme tekijöitä ennen ja nyt kilpailuviikonloppuna. Talkoolaisia on mukana paljon eri tehtävissä niin toimitsija- kuin huolto, ruokahuolto ja muista tehtävissä. Ilman heidän mittaamattoman arvokasta työpanosta ei tällaisen kilpailun tekeminen olisi mahdollista.

Haluan myös työni puolesta kiittää teitä lukuisista yhteydenotoista niin ampumaratojen – luvitukset ja rakentaminen sekä kehittäminen, mutta myös metsästyksen suurpetojen, valkoposkihankien, sorkkaeläinten ja muiden osalta, mutta myös  näihin usein läheisesti liittyvien maanpuolustusaiheiden parissa. Edunvalvontanne on ollut hyvää ja mutkatonta niin liittonne, kuin seurojen ja teistä monien suorankin vaikuttamisen kautta. Toivonkin tällaisen matalankynnyksen yhteydenpidon jatkuvan.

En tämän pidemmin nyt halua kisojen alkua viivyttää. Toivotan teille ja meille hyvää kilpailuviikonloppua.

Parhaat voittakoon.

Näillä sanoilla julistan tämän vuotiset SM-kilpailut täällä meillä Lopella avatuiksi.