EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin ja Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin sunnuntaina 27.7.2025 tekemä kauppasopimus on kirvoittanut monenlaisia kommentteja ja arvioita. Sopimuksessahan Yhdysvallat asettaa eurooppalaisille tuotteille Yhdysvalloissa 15 prosentin tuontitullit, mutta EU ei reagoi tähän vastatullein. Sopimus lieneekin yksi ensimmäisistä missä tuontitulleihin ei toinen osapuoli vastareagoikaan. Se tekee tästä ”sopimuksesta” erikoisen.
Tästä näkökulmasta voi todeta, että sopimus on huono, mutta samaan hengenvetoon pitää kysyä, että olisiko lopputulos ollut vastatullein huonompi? Tai oliko lopputulos kuitenkin hyvä lähtöasetelmaan nähden? Ja olisiko omalla tavallaan toimivan Trumpin kanssa ollut edes mahdollista päästä muunlaiseen sopuun? Olisiko joku Euroopasta voinut neuvotella von der Leyenia paremman sopimuksen diilimestarin kanssa?
Minulla ei edellä oleviin ole varmoja vastauksia ja en usko, että Trumpin maailmassa kenelläkään muullakaan. Hieman kuitenkin ”sopimuksesta” syntyi tunne, että EU alistui tilanteessa? Ja haluttiinko taipumalla taivutella Trumpia johonkin muuhun? Ehkä Ukrainan suhteen?
Ratkaisu on saanut varsin kovaa kritiikkiä mm. Saksasta ja Ranskasta. Ranskan pääministeri François Bayrou kuvasi EU:n alistuneen ja Saksan laitaoikeisto-oppositiosta ratkaisua kuvattiin iskuksi vasten saksalaisten kuluttajien kasvoja. Eikä Espanjastakaan riemuhuutoja kuulunut ja maan pääministeri Pedro Sánchez totesi vain tukevansa ilman minkäänlaista innostusta tehtyä sopimusta. Sánchez kuitenkin antoi tunnustusta vaikeassa paikassa toimineen Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin neuvottelutaidoille. Rakentavan neuvotteluasenteen kehuminen osaltaan kertoi siitä, että tilanne oli varmasti vaikea, jos ei jopa mahdoton. Myös Saksan liittokansleri Friedrich Merz myönsi, että parempaan tulokseen ei ollut mahdollisuuksia. Asetelmaa kuvaa se, että vielä huhtikuussa Trumpin hallinto asetti Euroopasta tuoduille autoille 27,5 prosentin tullin ja nyt tämä laski 15 prosenttiin. Ja myös 
se, että Trumpin hallinto oli aikaisemmin ilmoittanut, että ilman kauppasopimusta EU:lle oltaisiin asetettu elokuun alusta alkaen 30 prosentin tuontitullit. Mutta samaan hengenvetoon pitää todeta, että korotus oli nytkin sovittuna huikea ja mahdollisestikin monessa mielessä kohtalokaskin. Jos oikein muistan niin vuonna 2023 tullit olivat EU:sta Yhdysvaltoihin keskimääräisesti noin 1,5 prosentin luokkaa.
Osassa arvioita on ratkaisua kuvattu haitalliseksi EU:n lisäksi myös Yhdysvalloille. Tämä lieneekin totta ja voi avata myös ratkaisua vielä Trumpin ollessa kyseessä entisen keskustalaisen pääministerin tapaan pyytämättä ja yllättäenkin. Esimerkiksi Saksan liittokansleri Friedrich Merz piti sopimusta haitallisena omalle maalleen, mutta myös koko EU:lle ja myös siis Yhdysvalloille. Merzin mukaan inflaatio tullee nousemaan ja vienti Yhdysvaltoihin vähenemään. Toisaalta ratkaisu tuonee Merzin mukaan mm. autoteollisuudelle sen kaipaamaan vakautta. Toisaalta ratkaisu voi olla erittäinkin kova eurooppalaiselle autoteollisuudelle, mistä onkin jo väläytelty EU:n suuntaan tarvetta lykätä sähköautoihin siirtymisen aikataulua. Myös autoteollisuuden on ennakoitu tarvitsevan tukeakin. Euroopassa autoteollisuus työllistää jopa 13 miljoonaa ihmistä ja monessa maassa näiden työpaikkojen puolesta nyt pelätään. Autoteollisuus onkin koko EU:n talouden kannalta erittäin tärkeä ala, sillä se tuottaa 7 prosenttia EU:n BKT:stä.
Kyse siis lopulta oli varmasti yhteenlaskusta 605-370=236.
Eli ns. kauppataseesta. EU:sta siis myydään vuositasolla (2024) Yhdysvaltoihin tavaraa noin 605 miljardilla dollarilla. EU-maat taasen ostivat samana vuonna yhdysvaltalaistavaraa vain noin 370 miljardilla. EU jäi siis kaupankäynnissä plussalle noin 236 miljardia dollaria ja tätä epäsuhtaa Trump lähti tasoittamaan. Uuden tullimaksun on arvioitu nyt tuovan Yhdysvalloille lisätuloa noin 90 miljardia. EU-maille asetettava uusi 15 prosentin tulli tullee näin jopa tuplaamaan kaikki Yhdysvaltain keräämät tullimaksut (2024: 88mrd dollaria).
Yksi kohta sopimuksessa oli myös se, että EU olisi lupautunut ostamaan yhdysvaltalaisenergiaa kolmen vuoden aikana yhteensä 750 miljardilla dollarilla. Lupaus on merkittävä, sillä viime vuonna 2024 EU toi muualta maailmasta energiaa kaiken kaikkiaan yhteensä noin 375,9 miljardilla eurolla. Tästä yhdysvaltalaista raakaöljyä, kivihiiltä ja nesteytettyä maakaasua oli noin 65 miljardia dollaria. Kaupan moninkertaistaminen ei siis liene kovinkaan realistista?
Ja kolmantena kohtana kauppadiilissä EU lupautui investoimaan Yhdysvaltoihin noin 600 miljardilla eurolla vielä erikseen määrittelemättömässä aikataulussa. Olisiko tässä lopulta kyse puolustusteollisuuden investoinneista Yhdysvaltoihin niin sen aika näyttää. Tämä voisi olla yksi mahdollinen skenaario, mutta huono EU:lle sekin.
Mutta miksi EU sitten tällaiseen diiliin taipui? Ehkä lopulta pakotettuna ja pienemmän pahan takia? Tai sitten luottaen siihen, että ei diili lopulta kuitenkaan realisoidu vaan Trump keksii taas diilien käsikirjoituksessaan jonkun uuden peliliikkeen?
Itse en siis osaa tätä sopimusta hehkuttaa, mutta en myöskään tyrmätä. Neuvotteluasetelma ei missään tapauksessa ollut terve ja reilu. Mutta Yhdysvaltoja me tarvitsemme joka tapauksessa, mutta eihän tämä nyt kovin reilua ystävyyttä ole. Vähän tuli mieleen vanha toteamus, missä eräs henkilö totesi sen ystävyyden kuluttavan enemmän kuin antavan.
No antaakin Yhdysvallat meille paljon. Antanut aiemmin ”maksutta” ja jatkossa yhä enemmän maksulla. Ja se on toisaalta ihan oikein. Yhdysvallat tarjoaa EU:n Nato-maille ja Euroopalle yleisestikin mm. useita sellaisia asejärjestelmiä, joita ei tällä hetkellä pystytä Euroopassa rakentamaan. Ja nyt pitääkin seuraavaan hengenvetoon pohtia, että pitäisi jatkossa pystyä. Ja vastaan itse:
Pitäisi.
Mutta miten se SDP:n suuri ajattelija sanoikaan: ”Ensi viikolla on tietenkin uusi viikko. Viikko se on ensi viikollakin”. Katsotaan mitä se ensi viikko, se uusi viikko, Trumpin kanssa sitten taas tuokaan.
….
Kello 21.15
Tänään Helsingissä ja ilta sitten taas täällä kotikunnassa Lopella. Mukava ehtiä hieman nyt kesällä olla enemmän täällä järvenrannassakin ja sauna tuolta taas on jo tulilla. Vähän tänään siis taas töitä ja sitten vähän yhdessä oloa osan perheen kanssa ja sitten illalla vielä kotiseutuviikkomme Lopen viikon avausta.
Lopen Hautuumaakävely siis avasi jälleen Lopen viikon. Olikohan tämä nyt jo sitten 18. kerta, kun hautausmaalla eri teemoilla hautoja ja henkilöitä niissä kävimme kiertämässä? Mutta joka tapauksessa lämmin kiitos jälleen Antti Koskimäelle ja Kalevi Nevanpäälle upeasta kierroksesta kauniilla hautausmaallamme. Tällä kertaa teemana oli yrittäjät ja teollisuus ja monen monta hienoa tarinaa nyt jo ”kiveen hakattuina” saimme kuulla. Kiitos myös kaikille kierroksen aikana puhuneille ja henkilöitä muistelleille. Ja kaikille mukana olleille!
Lopen viikon ohjelma on jälleen todella monipuolinen ja kannattaa ehdottomasti tulla kesäisestä Lopesta ja tämän viikon ohjelmista tänne nauttimaan. Minäkin teen niin.