Ette taistelleet turhaan.
Ette taistele Ukrainassakaan turhaan.
Hyvää itsenäisyyspäivää! Tänään juhlimme rakkaan isänmaamme itsenäisyyspäivää. Vapauttamme ja itsenäisyyttämme haastettiin ensimmäisen kerran jo 1918 ja sitten kahteen eri otteeseen 1939 ja 1940-1945. Uhraus oli suuri ja moni koti menetti isän ja pojan, moni äidin ja tyttären. Se oli uhraus vapaalle isänmaalle ja lahja meille tuleville sukupolville.
Kunniavartio Lopen Sankarihautausmaan Sankariristillä.
Tänään Ukraina käy samaa taistelua samaa vihollista vastaan. Tänään, kun juhlimme omaa itsenäisyyttämme niin samalla muistamme, että Ukrainassa taistellaan samasta asiasta. Uhraus sielläkin on suurin mahdollinen ja panos kaikista tärkein.
Ukraina ei taistele nyt vain omasta vapaudestaan ja itsenäisyydestään vaan kaikkien demokratioiden puolesta ja läntisten arvojen puolesta. Me olemme halunneet auttaa Ukrainaa ja haluamme auttaa jatkossakin.
Olemme antaneet merkittävän määrän sotatarvike- ja muutakin apua Ukrainalle. Ja toivottavasti vielä tämän vuoden puolella saadaan päätökset myös merkittävästä oman ammustuotantomme kasvattamisesta. Tällä päätöksellä tulemme nostamaan oman kranaatintuotantomme uusiin ja maailmankin mittakaavassa merkittäviin määriin ja pystymme näin auttamaan lisää ja pidempään Ukrainaa, mutta myös vahvistamaan omaa puolustustamme. Venäjä ei tule nimittäin muuttumaan.
Puolustusvoimien räjähdekeskus yhdessä Nammo Lapuan kanssa valmistaa maassamme tykistön kranaatteja. Tämä tuotantoa halutaan nyt kasvattaa ja näyttää myös muille maille esimerkkiä. Meillä tiedetään mitä taistelu itsenäisyyden puolesta vaatii.
Toivottavasti asian valmistelua johtanut puolustusministeri Antti Häkkänen voi päätökset julkistaa lähiaikoina ja antaa tämän kaivatun ja tarpeellisen joululahjan Ukrainalle. Ukrainalla on nimittäin nyt merkittäviä haasteita tykistöammusten saatavuudessa eikä EU näytä pystyvän lupaamaansa täyttämään. EU:han lupasi jo viime maaliskuussa toimittaa vuoden aikana miljoona tykistöammusta Ukrainalle. Tästä lupauksesta me haluamme osaltamme pitää kiinni.
Autamme toisia ja pidämme huolta myös omasta puolustuksestamme. Se on meidän tehtävä nyt omalla vahtivuorollamme. Etenemme Suomi-kylki edellä.
Tänään seppeltenlasku aamusta Lopen Sankariristille, Karjalaan jääneiden muistomerkille ja hautausmaalle, vein myös kukan Vapaussodan muistomerkille. Illalla menneitä sukupolvia muistaen ja kiittäen saimme astella Tasavallan Presidentin Itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Povitaskussani sydämen puolella vaarini sotilaspassi ja tammenlehvä ja mummini lottamerkki.
Me emme unohda.
Tänään erityisen hienoa oli nähdä ystäväni ja Lopen yksi viimeisimmistä veteraaneista 100-vuotias Tapani Ilvonen Presidentinlinnassa. Tapanista oli upea juttu myös Ilta-Sanomissa, missä hän ihmetteli miksi hänet kutsuttiin. Me muut emme ihmettele. Tapani kutsuttiin siksi, että he eivät taipuneet vaan taistelivat oman nuoruutensa, monet oman terveytensä ja monet jopa elämänsä meidän vapaudelle uhraten. Siksi Tapani oli tänään Kunniavieraana Linnassa.
Ja kun aamulla ennen kahdeksaan juttua Tapanista Ilta-Sanomista luin niin silmäkulmani sai kostumaan Tapanin erityinen toive tavata tänään Jenni – Tasavallan presidentin puoliso tohtori Jenni Haukio.
Tapani. 
Toki kallehin on vapaus!