Hanhille levähdyspaikkoja ja buffet-peltoja – Rekkakuskeista ei niin väliä?

Blogi, torstaina 24.09.2020

Pääministeri Sanna Marinin hallitus tuntuu olevan lähes eniten huolissaan siitä, että onko valkoposkihanhille riittävän hyviä peltoja tarjolla. Buffet-tarjoilun pitäisi toimia ja maanomistajien antaa omia peltojaan hanhien käyttöön. Valtavaksi paisunutta ja koko ajan kasvavaa valkoposkihanhien kantaa suojellaankin kiivaammin ja paremmin kuin aidosti tukalassa paikassa eläviä saimaannorppia. Muuttavan kannan lisäksi Suomessa yli 34000 linnun pesivä kanta, joka kasvaa myös edelleen. Meillä Suomessa pesivien valkoposkihankien määrä on itseasiassa kasvanut keskimäärin 18 prosentin vuosivauhtia aina vuodesta 1985 lähtien. Ei siis aivan hirveän huonosti mene hanhilla.

Ymmärrän hyvin, että ihmisten kiukku Marinin hallituksen toimia kohtaan siis kasvaa. Varsinkin, kun samaan aikaan niin Viro kuin Ruotsikin on sallinut valkoposkihanhien ampumisen. Valkoposkihanhet ovat vallanneet pääkaupunkiseudun kaupunkipuistot. Eikä edes se, että Presidentti Kekkosen muistomerkin vesialtaasta on tullut hanhien kylpypaikka ole saanut keskustaa heräämään.

Lisäksi samaan aikaan yli 300 suomalaiselta maatilalta on tehty valkoposkihanhiin liittyviä vahinkoilmoituksia yhteensä yli 8000 peltohehtaarilta. Ei sekään ole saanut keskustaa heräämään eikä taipumaan siihen, että valkoposkihanki siirrettäisiin metsästyslain piiriin. Siirto lintudirektiivin liitteeseen II/1 mahdollistaisi valkoposkihanhien tavanomaisen metsästyksen ilman poikkeuslupia. Jostain syystä eduskunnassa kerrotun mukaan juuri keskusta tätä vastustaa? Voiko todella pitää paikkansa?

Eli meillä valkoposkihanhen suojelustatusta tulkitaan Euroopan tiukimmin. Saman direktiivin nojalla kuitenkin Ruotissa ammutaan vahinkojen torjumiseksi vuosittain 7000 valkoposkihanhea. Tanskassa peräti 16 000 ja Alankomaissa 35 000.

Meillä Ely-keskukset ovat myöntäneet tälle syksylle 20–40 lupaa tilan koosta riippuen. Ja mikä hulluinta nämä ammutut linnut tulee merkitä ja jättää siis pellolle supien, minkkien ja muiden buffet-pöytään.

Olemmekin kokoomuksesta esittäneet asiaan ratkaisuksi sitä, että valkoposkihanhet siirrettäisiin juurikin metsästyslain piiriin. Lintudirektiivihän ei nimittäin estä valkoposkihanhien metsästystä vaan velvoittaa vain ottamaan huomioon lintukantojen kehityssuunnat. Samaan aikaan kun Suomen hallitus kiistelee eikä saa ongelmaa ratkaistuksia Ruotsissa ja Virossa valkoposkihanhi on riistalaji ja alueellisesti metsästettävä. Meillä Marinin hallitus suunnittelee sen sijaan valkoposkihanhille levähdyspaikkoja ja ruokapeltoja.

Sainkin tuossa kiukkuisen viestin, että…

”Mitäs jos siellä eduskunnassa olisitte vähän huolissamme myös meidän rekkakuskien levähdyspaikoista!”

Lupasin olla ja olen myös ollutkin. Maantiekuljetusten määrät ovat nimittäin kasvaneet pitkään ja siellä samaisen EU:n direktiivit ja asetukset määräävät raskaanliikenteen ajo- ja lepoajoista. Teillämme kulkee nykyisin kymmeniä tuhansia raskaan liikenteen ajoneuvoja. Ne kuljettavat tavaraa kauppoihin, puuta metsästä käyttöön ja monenlaista muuta. Kasvavassa määrin myös postimyynnin tuotteita meille yksityisille kuluttajillekin. Tämä on luonut lisätarvetta myös lepo- ja taukopaikoille. Esille on nostettu aiheellinen huoli taukopaikkoja riittävyydestä ja myös palvelutasosta. Logistiikan tehokkuus ja maantieliikenteen turvallinen sujuvuus vaatii tätä.

EU-asetushan määrää ”kuljettajan on pidettävä neljän ja puolen tunnin ajon jälkeen vähintään 45 minuutin tauko. Pitemmän vuorokausilevon on oltava vähintään 11 tuntia jokaista 24 tunnin jaksoa kohti ja yhdenjaksoisen viikkolevon pituudeksi on määritelty minimissään 45 tuntia”.

Raskaan liikenteen kuljettajat ja kuljetusyrittäjät ovatkin aiheellisesti vaatineet erityisesti pääkaupunkiseudulle mm. Vuosaaren uuden sataman myötä, mutta myös muualle kunnollisia ja riittävän hyvin varustettuja levähdyspaikkoja. Eli tarvitaan siis lisää paikkoja, mutta myös niihin riittävät palvelut.

Kyse on siis työntekijöiden jaksamisesta ja hyvästä levosta ja näin myös liikenneturvallisuudessa. Lupaan tehdä näistä esitykset myös loppuvuodesta ensivuoden talousarvioon.

Tänään myös Uuden Suomen vieraana: Kansanedustaja Timo Heinonen jakoi 7-vuotiaana Iiro Viinasen mainoksia, mutta sitten osat vaihtuivat – ”En olisi ilman Iiroa täällä”

Nyt takana jo aamun ja päivän ensimmäiset kokoukset. Lounasta ja sitten iltapäivällä vielä ryhmäkokous ja kyselytunti. Minun osalta se toki nyt vain etänä eli työhuoneessa pötkötellen ja kuunnellen. Saliin siis pääsee edelleen vain noin 1/3 kansanedustajista kerrallaan.

Kommentit