EU:n yhteisvastuuseen perustuva avunanto toiselle jäsenmaalle on ollut ulko- ja turvallisuuspolitiikan alkuvuoden yksi kuuma keskustelun aihe. Itsekin olen täällä blogissanikin kirjoittanut aiheesta useamman kerran ja käynyt läpi niin Lissabonin sopimusta, mihin yhteisvastuu perustuu, kuin myös viime aikojen tapahtumia, mm. Ranskasta, mitkä ovat osaltaan ajaneet tilanteen tähän.
Ranskan presidentti Francois Hollande vetosi Pariisin terrori-iskujen jälkeen Euroopan unionia ottamaan käyttöön Lissabonin sopimuksen 42.7:n artiklan. Kyseessä on ensimmäinen kerta unionin historiassa, kun näin tapahtui.
Myös meillä Suomessa lainsäädäntötyö on nyt etenemässä reippain askelin, mutta ehkä osittain hieman oikoenkin. Avoinna on mm. se ketä tehtäviin lähetettäisiin ja voitaisiin lähettää ja avoinna on myös heidän palvelussuhteensa ehdot. Tärkeä kysymys on myös se, että mitä joukkoja me voisimme Suomesta nopealla aikataululla lähettää toisen maan avuksi? Onko meillä sellaisia?
Ja valitettavan vähälle on julkisessa keskustelussa jäänyt myös se, että mitä kaikkea me voisimme saada pahimmalla hetkellä. Itseasiassa meillä käyty keskustelu on osaltaan jopa vain heikentänyt Lissabonin sopimuksessa aikanaan sovittua apua. Keskustelu on ollut sopimusta vähättelevää ja samalla sen arvoa ja toimivuutta sekä luotettavuutta nakertavaa. Myös sitovuus on kyseenalaistunut. Samassa on unohdettu täysin, että meidän kaltaiselle sotilasliittoon kuulumattomalle maalle EU:n turvatakuut ovat ainoa ulkopuolinen apu ja toivottavasti se tarkoittaa sopimuksessa luvattua ”kaikin mahdollisin keinoin” eikä vain esimerkiksi esillä ollutta oliiviöljyä. Natomailla on kuitenkin tukenaan ja turvanaan heidän keskinäinen artikla 5, mutta meitä se ei auta edes korkeimman tason kumppanuusmaana.
Ranskan presidentti Francois Hollande vetosi Pariisin terrori-iskujen jälkeen Lissabonin sopimuksen 42.7:n artiklaa ja näin Ranska pakotti EU:n jäsenmaat tulemaan ulos kuorestaan. Myös eduskunnassa käsittelemme paraikaa tähän asiaan liittyvää päätöksenteko ja myös sisältölakia. Lopulta esille nousee kuitenkin yksi kysymys onko meillä sellaisia joukkoja mitä voimme lähettää jos ja kun muut apua tarvitsevat. Oliiviöljyn lähettäjille ei varmasti fetajuustoa kummempaa vasta-apua ole tarjolla.
Kello 20.54 ja illaksi jo kotiin Lopelle. Eduskunnassa tänään pitkä ja mielenkiintoinen keskustelu myös turvallisuudesta. Sisäministeri Petteri Orpon johdolla maahamme tehtiin historian ensimmäinen Sisäisen turvallisuuden selonteko. Asiakirja tänään keskustelussa täysistunnossa ja harvoin kukaan ministeri saa näin laajaa tukea ja kannusta käytännössä kaikista eri puolueista yli hallitus ja oppositiorajojen.
Sisäministeri Petteri Orpon johdolla valmisteltiin maamme ensimmäinen Sisäisen turvallisuuden selonteko. Uhat ovat moninaistuneet ja kansainvälistyneetkin ja niihin vastaamiseksi tarvitaan lisää resursseja ja aukotonta yhteistyötä. Valtioneuvoston selonteko sisäisestä turvallisuudesta tänään eduskunnan käsittelyssä.
Orpon johdolla maamme hallitus vastaakin uusiin uhkiin vahvistamalla viranomaisten toimintakykyä. Viranomaiset ovat tunnistaneet uusia uhkia maamme sisäiselle turvallisuudelle ja turvallisuusympäristö on myös muuttunut pysyvästi. Tai mikä tässä maailmassa enää on pysyvää – toisaalta voisi todeta, että mikään ei enää oikeastaan yllätä. Esimerkiksi Turkin tilanne voi muuttua hyvinkin nopeasti aivan mihin suuntaan tai tilanteeseen tahansa ja epävarmoja tekijöitä on myös monissa EU-maissakin. Uusia uhkia ovat myös esimerkiksi Venäjän ja lännen suhteiden huononeminen, laajamittainen laiton maahantulo sekä hybridi- ja kyberuhat. Samalla toki ns. vanhat uhat ovat säilyneet ja samaan aikaan kaiken tämän myötä ihmisten turvallisuudentunteessa on merkkejä heikkenemisestä. Kielteisen kehityksen pysäyttämiseksi hallitus vahvistaakin siis nyt turvallisuusviranomaisten toimintakykyä. Toki samaan aikaan niukat resurssit vaativat toiminnan sopeuttamista ja viranomaisten tehtävien priorisointia.
Tälle nopeasti muuttuneelle ja uudelle turvallisuustilanteelle on leimallista, että ulkoista ja sisäistä turvallisuutta ei voida enää erottaa toisistaan. Uhat ovat monimutkaisia ja muuttuvat nopeasti, ennustettavuus on heikentynyt. Näkyvissä ei ole muutosta parempaan. Tänään eduskunnan täysistunnossa sisäministeri Petteri Orpon mukana olo täysvaltaisena jäsenenä TP-Utvassa sai tukea ja kannatusta. Ulkoinen ja sisäinen turvallisuus on niin toisiinsa yhteydessä, että tähän on kaikki perusteet Tasavallan Presidentinkin toivoman mukaan.
Nyt ensimmäistä kertaa tehdyssä Sisäisen turvallisuuden selonteossa hallitus sitoutuu turvaamaan sisäisen turvallisuuden ja oikeudenhoidon palvelut sekä viranomaisten toimintakyvyn koko maassa. Tämä tarkoittaa kiireellisten hälytyspalveluiden saatavuudesta, itärajan perustason valvonnasta ja rajanylitysliikenteen turvallisuudesta huolehtimista. Viime kaudella alkanut poliisien määrän väheneminen pysäytetään. Poliisien määrän vähentäminen on ollut kestämätöntä politiikkaa ja nyt sille onneksi laitetaan piste. Itse toivon, että pystyisimme pian jopa lisäämään poliisien määrää. Siihen on kaikki syyt ja tarpeet. Samaan aikaan hätäkeskuslaitoksen henkilötyövuosien määrä vakiinnutetaan nykyiselle noin 600 henkilötyövuoden tasolle ja itärajan valvontaa vahvistetaan yhteensä 160 rajavartijalla. Pelastustoimen järjestäminen siirtyy viiden yliopistollista sairaalaa ylläpitävän maakunnan tehtäväksi maakuntien yhteistyöalueittain.
Maamme sisäisen turvallisuuden viranomaiset ovat viime vuosina sopeuttaneet toimintaansa supistuneisiin resursseihin. Priorisointia vaaditaan edelleen ja esimerkiksi poliisin tietoon tulee rikoksia ja turvallisuusuhkia niin paljon, etteivät voimavarat riitä niiden hoitamiseen kansalaisten odotusten mukaisesti. Selonteossa esitetäänkin, että poliisitoiminnan painopisteet määritellään poliittisessa päätöksenteossa.
Teknologian tarjoamat mahdollisuudet hyödynnetään. Sisäisen turvallisuuden toimijat ovat vuoteen 2020 edelläkävijöitä toimintatapojen kehittämisessä sekä uusien teknologioiden hyödyntämisessä. Tavoitteena on kehittää käyttäjälähtöisiä ja tuottavuutta parantavia sähköisiä palveluja.
Selonteko valmisteltiin sisäministeriön hallinnonalalla. Poliisien, palomiesten, rajavartijoiden ja hätäkeskuspäivystäjien lisäksi tarvitaan laaja-alaista yhteistyötä viranomaisten, kansalaisjärjestöjen, yritysten ja lukuisten muiden toimijoiden kesken, jotta turvallisuus Suomessa paranee. Sisäministeri Petteri Orpon toimesta sSeuraavaksi käynnistyykin poikkihallinnollisen sisäisen turvallisuuden strategian valmistelu. Tähän työhön kutsutaan sidosryhmät, kuten kansalaisjärjestöt ja elinkeinoelämä, laajasti mukaan. Strategia ohjaa hallitusohjelman rinnalla koko hallinnonalan toimintaa tulevina vuosina, ja toimii tiekarttana hallitusohjelman tavoitteelle tehdä Suomesta maailman turvallisin maa.
Tilastollisesti tarkasteltuna Suomi on edelleen hyvin turvallinen maa. Esimerkiksi rikostaso on kansainvälisesti vertaillen alhainen, ja rikosten määrä on laskenut 1990-luvulta lähtien. Kehitys ei kuitenkaan ole kaikilla mittareilla myönteistä. Esimerkiksi rikosten selvitysaste on laskenut. Omaisuusrikoksista selviää vain noin joka kolmas. Jos tekijää ei valmiiksi tiedetä, raiskauksista noin puolet ja pahoinpitelyistä lähes kaksi kolmesta jää selvittämättä.
Rasismi, viharikokset ja väkivaltaisten ääriliikkeiden toiminta ovat tulleet näkyvämmiksi. Terrorismin uhka on kohonnut Suomessakin. Konfliktialueilla taisteluihin osallistuneiden saapuminen ja paluu Suomeen sekä ääriliikkeistä kiinnostuneiden määrän kasvu ja heidän värväyksensä radikaaliin toimintaan kohottavat uhkaa. Suomeen on muotoutunut järjestäytyneitä terrorismin tukirakenteita ja yhteydet Suomesta terroristisiin toimijoihin ulkomailla ovat lisääntyneet.
Tällä saralla riittää tehtävää ja hyvä, että nyt tehdään.
Huomenna aikainen herätys ja aamusta lapset päiväkotiin ja sitten Helsinkiin. Eduskunnassa normaali päivä ja ohjelmaani mahtuu myös vierailu Helsinki-Vantaan Lentokentän Tullissa ja illansuussa myös Raha-automaattiyhdistyksen hallituksen kokous. Hellepäiväksi kivan täyteinen ohjelma.