Tänään vietin osan päivästä Lopen Ampumaradalla. Hieman siis treeniä kavereiden kanssa alkaneeseen jahtikauteen ja tänään erityisesti haulikkoradoilla. Ja ihan hyvin kiekkoja putosikin niin trap-radalla kuin Compak-sportingissakin. Olisikin erittäin tärkeää, että kaikki metsästyskaudella osallistuvat kävisivät myös riittävästi harjoittelemassa ampumaradoilla vaikka hirvimerkki olisikin taskussa ja kokemusta vuosienkin ajan. Harjoitus kuitenkin tekee varmuutta myös riistankin parissa ja lopulta myös mestarinkin.
Meillä Suomessa tiukennettiin aseen saantia merkittävästi vakavien kouluampumistapausten jälkeen. Parin sairaan nuoren tapausten takia siis tehtiin tiukennuksi aseen saantiin kaikille vastuullisille metsästäjille ja myös ampumaurheilijoillekin. Itseasiassa jopa niin paljon, että uusia harrastajia ei tahdo enää löytyä metsästysseuroihin ja saatikka ampumaradoille. Eilen illalla keskustelinkin aiheesta myös parhaan eduskuntaystäväni, nykyisen sisäministeri, Petteri Orpon kanssa. Toin huolen metsästysseuroista ja ampumaradoilta ministerillemme ja esitin mm. muutamia konkreettisia korjausehdotuksia. Totta kai on tärkeää varmistaa, että aseita ei joudu vaarallisiin käsiin, mutta siihen toki on paljon muitakin keinoja kuin nyt käytössä olevat. Itse siis helpottaisin ampumaharrastuksen pariin pääsemistä vastuullisesti metsästysseurojen ja kerhojen kautta. Tekisin myös kevennetyn lupamallin tilanteisiin missä jo vastaavan aseen omistava nuhteeton ampuja haluaa päivittää ja vaihtaa aseensa vastaavaan mutta esimerkiksi uudempaan. Ja luopuisin myös esimerkiksi jopa vaarallisesta aseiden poliisille näyttämiskäytänteestä tilanteissa missä ase hankitaan luvallisesta aseliikkeestä. Silloin vastuu luvan ja aseen yhteensopivuudesta on luonnollisesti alan ammattilaiselle ja liikkeellä. Näyttökäytäntö voisi olla perusteltu ehkä silloin kun ase ostetaan toiselta yksityiseltä henkilöltä. Tässä nyt vain muutama esimerkki mitä itse muuttaisin aselupalainsäädännössä.
Aseiden säilytys on sitten aivan oma lukunsa ja siinä totta kai pitää noudattaa hyviä periaatteita mm. lukollisin kaapein. Mutta muuten minusta olemme menneet muutaman askeleen liian pitkälle ja siksi toivon, että uusi hallitus nyt tarkastelee aselupalainsäädännön ja mahdollistaa vastuullisen metsästyksen ja ampumaharrastuksen maassamme jatkossakin.
Vuoden 2016 budjettiesityksestä
Muutama sana vielä nyt esitellystä ensimmäisestä valtiovarainministeri Alexander Stubbin budjettiesityksestä ensi vuodelle. Tuore budjettiesitys tarttuu maamme talouden haasteisiin määrätietoisella otteella. Esitys noudattelee aikalailla tarkasti hallitusneuvotteluissa sovittua, mutta joitain muutoksiakin se pitää sisällään alkukesäiseen.
Esitys on finanssipoliittisesti hieman kiristävä. Menoja vähennetään, ja säästöjä on haettu hyvin laajalla rintamalla. Säästöjä ei kuitenkaan tehdä, ei tietenkään, silkasta säästämisen ilosta vaan siksi, että Suomen julkisen talouden kehitys saataisiin kääntymään kohti kestävää. Valtion velkaantuminen hidastuu, vaikkakaan ei lopu. Suunta on kuitenkin oikea ja ratkaisut tarpeellisia. Maamme taloudellinen itsenäisyys säilyy nimittäin vain, jos velkaantumista hillitään ja samalla tehdään toimia työllisyyden vahvistamiseksi.
Erityisen ikäviä ovat koulutuksesta tehtävät säästöt. Tätä ei käy kiistäminen. Tähän tulenkin huomenna esittämään hieman korjauksia. Osaamisen ja koulutuksen vahvistamiseen täytyykin löytää kärkihankkeiden kautta mahdollisimman paljon lisäresursseja. Ammatillisen koulutuksen uudistus sekä korkeakoulujen profiloitumisen ja tehtävänjaon vahvistaminen tarjoavat mahdollisuuksia tehdä asioita paremmin ja edullisemmin. Samalla rakennetaan tulevaisuuden peruskoulua panostamalla muun muassa digitaalisuuden hyödyntämiseen.
Merkittävä arvovalinta on myös työn laittaminen kaikessa etusijalle. Stubbin budjettiesitys keventää työn verotusta. Suurin muutos verotuksessa on työtulovähennyksen kasvattaminen kaikkiaan 450 miljoonalla eurolla. Tämä lisää pieni- ja keskituloisten ostovoimaa ja työnteon kannustavuutta. Myönteisiä työllisyysvaikutuksia on kannustavuuden lisäksi aihetta odottaa myös palvelualojen ja kaupan piristymisen kautta.
Hallituksen aiemmin tekemän verolinjauksen mukaan työn verotus ei kiristyisi muillakaan tulotasoilla, koska veroperusteisiin tehdään ansiotason nousua vastaava tarkistus vuonna 2016. Julkisuudessa on kerrottu siitä, että suurituloisten verotus kiristyy. Se on totta, mutta syy tähän ei ole hallituksemme päätöksissä vaan kiristyminen johtuu työmarkkinaosapuolten Työllisyys ja kasvusopimuksen eli TYKA:n yhteydessä sopimasta korotuksesta työttömyysvakuutusmaksuihin. Hallituksen toimet sen sijaan ovat työn verotusta keventäviä. Koska työttömyysvakuutusmaksu sekä työnantajilla että työntekijöillä nousee 0,5 prosenttiyksiköllä, aiheuttaa maksun korotus kuitenkin lievän kiristymisen yli 100 000 euroa ansaitsevien verotuksessa.
Samalla verotuksen painopistettä siirretään työn verotuksesta haittojen ja kulutuksen verottamiseen. Verotus myös kokonaisuutena hieman kevenee. Kun talouskehitys on alamaissa, verotuksen kiristäminen veisi tilannetta vain huonompaan suuntaan.
Loppujen lopuksi ainoa tapa saada Suomi nousuun on työ ja siihen panostaminen. Slogan Työn kautta on siis edelleen ajankohtainen ja itseasiassa ajankohtaisempi kuin koskaan. Budjetin kautta voidaankin tehdä paljon, mutta muutakin tarvitaan. Hallitusohjelmassa on sovittu laajasta joukosta muitakin toimia kuin vain valtion tulojen ja menojen muutokset. Itse asiassa monet tärkeimmistä ja vaikuttavimmista uudistuksista ovat sellaisia, että niihin ei tarvita paljon tai ollenkaan julkista rahaa. Sääntelyn purkaminen, kuntien velvoitteiden vähentäminen ja muut ihmisten ja yritysten toiminnanmahdollisuuksia laajentavat uudistukset ovat välttämättömiä, jotta paikoillaan junnaava talouskehitys kääntyisi kohti kasvua.
Työn kustannusten alentaminen yhteiskuntasopimuksen avulla olisi nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa erittäin tärkeä uudistus. Sillä tavoitellaan juurikin kotimaisen, suomalaisen, työn kilpailukyvyn vahvistamista ja sitä kautta lisää työtä suomalaisille. Onnistuminen tässä heijastuisi myös julkiseen talouteen sekä lisääntyvien verotulojen että alenevien työttömyysmenojen kautta. Yhteiskuntasopimuksen avulla voitaisiin välttyä niin sanottujen ehdollisten lisätoimien toteuttamiselta eli miljardin lisäleikkauksilta ja puolen miljardin veronkorotuksilta. Onkin annettava kaikki tuki ja työrauha meneillään oleville neuvotteluille, joita parhaillaan käydään entisen valtakunnansovittelijan Juhani Saloniuksen johdolla. Tässä eilinen julkaisemani kolumni Yhteiskuntasopimuksesta.
