Jokainen suomalainen tarvitsee myös maaseudun teitä.
Tämä on tosiasia, mikä usein unohtuu, kun kuuntelee ennen muuta Helsingissä asuvia ihmisiä. Minullekin on monet kerrat todettu, että ”Ei minua kiinnosta se teidän korven tiet” ja ”hoitakaa te ne tienne itse”. Ja tämän sanottuaan kyseinen henkilö menee Kampin tai Lauttasaaren K-Marketiin ja hakee leipää ja voita. Ja kyllä, ihan jokainen leipä ja voi-pakettikin on tarvinnut kauppaan tullakseen niitä maaseudun pienempiäkin teitä. Usein matka alkaa maatilalta yksityistietä ja jatkuu sitten valtion alempaa tieverkkoa kohti teurastamoa tai myllyä, sieltä leipomoon ja edelleen tavara kulkee valtion pienempiä teitä ja sieltä ruokateollisuudeltakin ruokamme liikkuu edelleen isolta osin kumipyörillä ruokakauppoihin.
Sama totuus on myös metsäteollisuuden parissa. Yksityistiet ja valtion alempi tieverkko on elinehto maamme teollisuudella ja kaupoille ja tätä kautta myös työllisyydelle. Sitä pitkin kulkee teollisuuden raaka-aineet, tavarat ja ihmiset. Itseasiassa peräti noin 90 prosenttia maamme tavaratonneista kuljetetaan kumipyörillä, mikä tekee kuorma-autoliikenteestä elinehdon myös huoltovarmuudellemme. Myös henkilöliikenteestä noin 90 prosenttia kulkee kumipyörillä.
Ja vaikka kyse on isossa määrin ihan omasta maamme elannosta ja jokapäiväisestä leivästämme, niin pitää muistaa sekin, että olemme myös vahvasti vientivetoinen maa kaukana keskeisistä markkinoista. Taloutemme toimii vain silloin, kun tavara liikkuu sujuvasti myös tehtaistamme satamiin ja satamista maailmalle. Noin 90 prosenttia Suomen viennistä kulkee meriteitse. Satamat ovat porttimme maailmalle, mutta portille päästäksemme tarvitsemme toimivan ja hyväkuntoisen tieverkon.
Siksi liikennejärjestelmä on yksi maamme kilpailukyvyn perusrakenteista. Kun yhteydet toimivat, yritykset voivat investoida, työllistää ja viedä tuotteitaan maailmalle myös Suomen eri puolilta.
Tieverkko muodostaa käytännössä logistiikkamme selkärangan, pienemmät tiet ja myös yksityistiet verisuoniston. Kun tieverkko toimii luotettavasti, kuljetukset ovat ennakoitavia ja kustannukset pysyvät hallinnassa. Kun tieverkko rapautuu, vaikutukset näkyvät nopeasti yritysten kustannuksissa, toimitusvarmuudessa ja lopulta myös työpaikoissa.
Suomen väyläverkko on kuitenkin vuosien aikana päässyt monin paikoin kulumaan. Tieverkon korjausvelka on noin 2,6 miljardia euroa ja rataverkon noin 1,6 miljardia euroa. Korjausvelka ei synny yhdessä vuodessa tai hallituskaudessa. Se syntyy vuosien aikana, jos kunnossapitoon käytetään liian vähän resursseja ja sitä tehdään vääränlaisella kalustolla. Suomen uhanalaisin karhu on tiekarhu ja jos teitämme ei hoideta tiehöylin, niin ne eivät pysy kunnossa.
Ihka-aito tiehöylä eli tiekarhu alias maantiekarhu. Huippuharvinainen ja uhanalainen tänä päivänä Suomen teillä. Tiehöylissä käytettään siis yhdestä kolmeen terää hieman työtehtävän ja tarpeen mukaan. Terien paikat ovat etupyörien edessä, etu- ja takapyörien välissä ja takapyörien takana. Talvella 2020 pääsin ajamaan tätä Riihimäen kaupungin konetta Eero Alhon opastuksella ja sain hyvän katsauksen siihen mikä merkitys oikealaisella kalustolla on tienpidossa. Kiitos Eero!
Liikennejaoston puheenjohtajana olenkin nostanut esille tarpeen selvittää, mitä tienpidossamme on tapahtunut TVL:n, Tielaitoksen, ELY-keskusten ja nykyisen Väyläviraston aikana. On selvää, että virheitä on tehty. Ainakin itse saan vähintään viikoittain palautetta, että teitämme talvihoidetaan vääränlaisella kalustolla? Alimitoitettu kalusto ja mm. niiden tiehöylien puuttuminen vaikuttaa mm. roudan syvyyteen ja myös tienrakenteiden märkänä pysymiseen. Laiminlyöty teiden kosteudenhoito on myös keskeinen osa tässä ongelmassa. Jos ojat eivät vedä ja putket ovat tukossa niin teiden rakenteet ja rungot pysyvät märkinä ja routa rikkoo rakenteita aivan toisella kouralla. Ja oma vaikutus on ollut myös sillä, että rekkojen kokoa on kasvatettu ilman, että teidän kantavuutta ja rakenteita olisi samaan aikaan parannettu ja vahvistettu. Tiestömme on tehty isolta osin 40-50 vuotta sitten ja tiedämme, että silloin henkilöautoista lähtien kaikki olivat painoltaankin ihan eri luokkaa kuin tämän päivän Teslat ja 76 tonniset rekka-autot. Mutta vain tunnistamalla virheet voimme oppia niistä ja tehdä asiat paremmin tulevaisuudessa.
Blogi 19.1.2021: Uhanalaisten matkassa – Tiekarhut ovat sukupuutonpartaalla
Kyllä – tällä hallituskaudella olemme jo kertaalleen pysäyttäneet korjausvelan kasvun. Haluan kuitenkin olla rehellinen ja todeta, että tällä hetkellä korjausvelka on jälleen kasvussa. Sen pysyvä taittaminen vaatisi rahoitusta vähintään 400 miljoonaa euroa lisää joka vuosi useiden vuosien ajan. Itse olen miettinyt ja esittänytkin, että tästä kansallisomaisuudestamme pitäisi tehdä oma ylivaalikautinen pelastusohjelma. Tehdä parlamentaarinen päätös, että nyt laitamme kahden vaalikauden aikana lopulta tämän tieverkkomme korjausvelan kuntoon. Väyläverkon kunnossapito on myös talous- ja työllisyyspolitiikkaa.
Me kokoomuksessa katsommekin, että toimiva liikennejärjestelmä on ennen kaikkea kasvun ja työn tekemisen edellytys.
Ensinnäkin meidän on pidettävä olemassa oleva väyläverkko kunnossa. Kunnossapito on kaikkein vaikuttavinta liikennepolitiikkaa. Kun tiet, radat ja sillat pidetään hyvässä kunnossa, vältetään vielä kalliimmat korjaukset myöhemmin ja varmistetaan liikenteen sujuvuus.
Ja hyvä olisi, että Liikenne- ja viestintäministeriön kokoushuoneissa ratikkareittien ja sujuvan julkisen liikenteen keskellä ei unohdettaisi aina heitä ja meitä, jotka päivittäin tarvitsemme myös tätä valtion alempaa tieverkkoa. Näitä teitä pitkin ihmiset tulevat myös sinne rautatieasemille ja lentokentillekin, mutta myös työpaikoille, kouluihin ja harrastuksiin.
Omaa autoa Suomessa tarvitsee moni ja sen käytön täytyy olla jatkossakin mahdollista.
Haluan korostaa myös maakuntalentokenttien roolia. Olemme muuten ainoa Pohjoismaa, missä ei ole toimivaa kattavaa maan sisäistä lentoliikennettä. Sellainen meillä on ollut ja sellainen maassamme voisi jatkossakin halutessa olla.
Toiseksi meidän on varmistettava, että Suomen tärkeimmät runkoyhteydet toimivat luotettavasti. Ja tärkeää on myös huolehtia riittävistä resursseista MAL-yhteistyöhön kaupunkien ja kasvukäytävien esimerkiksi Helsinki-Lahti -junaraiteen varrella ja pääratamme Helsinki-Riihimäki-Hämeenlinna-Tampere -varrella. On järkevää sujuvoittaa myös tätä liikennöintiä ja lisätä asumista näiden varsilla. Kun keskeiset valtaväylät ja pääradat toimivat hyvin, koko liikennejärjestelmä toimii tehokkaammin.
Kolmanneksi meidän on poistettava logistiikan pullonkauloja. Usein pienilläkin parannuksilla voidaan lisätä liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta merkittävästi.
Korostin tänään eduskunnan Liikenne 12 -lähetekeskustelussa myös sitä, että infrastruktuurilla on ratkaisevan suuri merkitys myös huoltovarmuudelle ja sotilaalliselle liikkuvuudelle. Meidän on kyettävä liikkumaan nopeasti koko omalla alueellaan – ja tarvittaessa myös yhdessä liittolaisten kanssa. Väylät, satamat, rajanylityspaikat ja ratapihat muodostavat verkoston, joka tukee sekä talouden toimintaa että maanpuolustuksen edellytyksiä.
Toimiva infrastruktuuri on osa kokonaisturvallisuutta.
Lopuksi voisi todeta, että liikennejärjestelmä on lopulta paljon enemmän kuin infraa. Se on perusta sille, miten Suomi toimii: miten ihmiset liikkuvat, miten yritykset käyvät kauppaa ja miten yhteiskunta kestää myös kriiseissä.
Kun yhteydet toimivat luotettavasti, Suomi pysyy liikkeessä, ja suomalainen työ ja yrittäjyys voivat menestyä myös tulevaisuudessa.
Tänään siis pidin eduskunnassa Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron Liikenne 12 -ohjelman lähetekeskustelussa. Olemme tätä työstäneet jo johtamassani liikennejaostossa viimeisen kuukauden ajan ja sitä ennen myös parlamentaarisesti valmistelussa.
Blogi 25.10.2024: ”Eläinkuljetusten pomppurata” valittiin Suomen surkeimmaksi kylätieksi
Liikenne 12-suunnitelma on 12-vuotinen strateginen dokumentti, jossa käsitellään koko maamme liikennejärjestelmää valtakunnallisella tasolla kaikissa väylämuodoissa. Suunnitelmassa tarkastellaan siis mm. verkkoja, liikenteen palveluita sekä liikenteen tietonäkökulmia. Suunnitelmassa tarkastellaan niin matkustaja- kuin tavaraliikennettäkin.
Ensimmäinen Liikenne 12 -suunnitelma tehtiin vuosille 2021–2032. Suunnitelma päivitetään siis lakisääteisesti jokaisella hallituskaudella ja nyt eduskunnalle annettu päivitetty suunnitelma on valmisteltu yhdessä sidosryhmien kanssa ja valmistelua on tukenut parlamentaarinen työryhmä. Vuosille 2026–2037 päivitetyn suunnitelman tavoitteet ovat turvallisuus, toimivuus ja kestävyys. Kaikkia tavoitteita ohjaa taloudellinen tehokkuus.
Blogi 22.10.2024: Uhanalaisin karhuistamme
Seuraavaksi alkaa sitten päivitetyn liikennejärjestelmäsuunnitelman toimeenpano. Esimerkiksi Väylävirasto laatii kevään aikana valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman ja liikennejärjestelmäanalyysin pohjalta valtion väyläverkkoja koskevan investointiohjelman. Investointiohjelmaa hyödynnetään talousarvioesitysten valmistelussa.
Miten se hyvä slogan menikään…
Autot kuuluvat teille!
….
Nyt kello kohta kuusi. Illalla vielä katsomaan Lopen kokoomuslaisten kanssa Esa Leskisen Toinen Tasavalta Kansallisteatteriin. Eli luvassa ”Tarinoita pelon ja toivon vuosikymmeniltä”.
….
Kello 22.12 ja Kansallisteatterilta kämpille. Vielä vähän tehtävä töitä eli teen niin, että palaan teatterin tunnelmiin huomenna, kun availen uutta sivua blogissani.