”Eläinkuljetusten pomppurata” valittiin Suomen surkeimmaksi kylätieksi

Blogi, perjantaina 25.10.2024

Suomen Tieyhdistys ry:n yhdessä Suomen kylien kanssa järjestämä Suomen Surkeimman Kylätien etsintä päättyi ja kyseenalainen voittaja löytyi tällä kertaa Satakunnasta. Maantie 12703 eli Vanhakyläntie Säkylässä sai eniten ääniä Maaseudun Tulevaisuuden äänestyksessä ja voi hyvin todeta, että ei voitto mennyt tälläkään kertaa väärään. Noin viiden kilometrin mittainen Vanhakyläntie tunnetaan nimellä ”Eläinkuljetusten pomppurata” ja asfalttipaikkoineen tie näyttääkin lähinnä lehmän kuosilta.

Tämä Säkylässä sijaitseva valtion alemman tieverkon tie on hyvä tai huono esimerkki siitä millaisessa kunnossa maamme alempi tieverkko on ja toisaalta myös siitä, miten tärkeä rooli näillä teillä on maamme huoltovarmuuden näkökulmasta. Kuten olen lukuisia kertoja todennut liikennejaoston puheenjohtajanakin, että maamme kuljetuksista yli 90 prosenttia kulkee edelleen autoilla ja yhteenkään ruokakauppaan ei Töölössä eikä Punavuoressakaan ruokaa saada ilman maanteitä. Ja vaikka joku kaupungeissa uskottelisikin maailman pelastaakseen, että hän ei autoa ja teitä tarvitse ja ratikka ja bussi riittää, niin kyllä sillä ajattelulla nälkä pian kaupoissakin tulisi, sillä kyllä ne ruokien raaka-aineetkin maaseudulta kulkevat juurikin näitä ”mt12703” -tyyppisiä teitä ensin pelloilta ja tiloilta ruokatehtaisiin ja sieltä sitten keskusvarastojen kauppa Saleihin ja K-Marketteihin.

Ihan jokainen suomalainen siis tarvitsee maanteitä ja myös tätä valtion alempaa tieverkkoa, ruokaa ei Ullanlinnanmäkeenkään muuta ”tietä” tule.

Tällä viikolla kävin tutustumassa Veekmas Oy:n toimintaan Kiteellä. Veekmas on vuonna 1982 perustettu ja nykyisin Pohjoismaiden ainoa tiehöylien valmistaja ja tiehöyläteknologian edelläkävijä. Sain hyvän katsauksen yritykseen, sen laitteisiin ja myös maamme tiedonpidon nykyisiin ongelmiin. Silmiä avaava visiitti! Kiitos esittelystä ja opastuksesta toimitusjohtaja Sanna Halttunen joukkoineen. Ja hyvin sujui myös ajo Eero Alhon antamin opein. Lopen mies tunnettiin ja muistettiin tehtaalla hyvin toimitusjohtajaa myöten. Tiet pysyvät paremmassa kunnossa jos niistä pidetään huolta.

Tätäkin tietä on paikkailtu 15 vuoden ajan sieltä ja täältä öljysoraa monttuihin lapioilla heittäen ja reikien peitellen. Ja tämänkin tien varressa tehdään meille suomalaisille ruokaa. Vanhakyläntien varressa sijaitsee kaksi Kariniemen kotitilaa ja ne muuten tuottavat yksin noin seitsemän prosenttia HKFoods Oy:n koko broilertuotteiden raaka-aineista vuosittain. Ja samaa tietä käyttää vielä yksi iso sikatilakin. Ja jos joku nyt sanoo, että ”mä olen vegaani ja en broileria ja possua syö”, niin samojen teiden varrelta tulee myös viljaa jne. Tarvitset siis tätäkin tietä.

Tämä tie on tyyppiesimerkki siitä millaiseen kuntoon maamme alempi tieverkko on päässyt. Enää ei ole kyse vain asfaltin rei´iästä ja paikkauksista vaan siitä, että teiden rungot pettävät ja talvisin jopa talvikunnossa pito on vaikeaa, kun lanat eivät töyssyisessä asfaltissa toimi jne. Tämän Suomen Surkein Kylätie kilpailun tavoitteena onkin vuosittain herättää huomiota maamme teiden kasvavasta korjausvelasta, mutta myös siitä, että teiden huono kunto vaikuttaa myös arjen sujuvuuteen. Tämän takia nyt pääministeri Petteri Orpon (kok) hallituksen toimesta ryhdyimmekin korjausvelkaa taklaamaan. Kun edellisen Sanna Marinin hallituksen kauden lopussa teitä asfaltoitiin vain noin 1500 km vuodessa ja korjausvelka kasvoi rajusti jopa 3000km vuodessa, niin nyt uutta pikipintaa tänä vuonna vedettiin yli 4000 km ja näin saimme korjausvelan kasvun pysähtymään ja samaa työtä jatkamme myös ensi vuonna. Itse kävin liikennejaoston puheenjohtajana tälläkin viikolla katsomassa teiden kunnostustarpeita tällä kertaa Kiteellä ja Joensuussa ja viime viikolla piipahdin katsomassa miten Lammintien asfaltointi saatiin tehtyä ja myös Vojakkalantie ja Siikalantie sekä Hunsalantie. Tehtävää siis riittää ja sitä jatketaan. Ja alleviivaan nyt vielä sitäkin, että tätä yli 4000km vuotuista asfaltointimäärää pitäisi voida jatkaa koko tämä vaalikausi ja vielä seuraavaakin eli ainakin koko 2020-luku, että korjausvelka saataisiin pois maksettua.

Työtä jatketaan. Tänäänkin.

Uusi aamu ja aurinko vähän paistaa. Sää yllättävän lämmintä edelleen. Mennään.

….

Kello 21.56 ja kotona jälleen. Työviikko oli nyt aikamoinen, mutta paljon saatiin myös kyllä aikaankin. Kyselytunnilla myös tällä viikolla pääsin ääneen ja nostin esille kasvun, työllisyyden ja yrittäjyyden tärkeät nurkkapultit hyvinvointiyhteiskunnan perustan vahvistamiseksi. Alla video kysymyksestäni ja myös työministeri Arto Satosen vastaus.

Tänään istunnossa puhuin vielä EU:n nimisuojauksesta ruualle ja juomille ja myös ruuan alkuperämerkinnöistä. Näissä olemme paljon saaneet aikaan ja nyt maatalousministeri Sari Essayahin johdolla lisää nimisuojassa. Meiltä Lopelta myös lähtenyt hakemus tähän ja tavoitteena saada Lopen Peruna myös EU:n nimisuojan piiriin Shampanjan, Fetan, Karjalanpiirakoiden ja Lapin Puikulan kaveriksi. Herkkuja kaikki.

Kiitos taas tästä viikosta. Tai siis työviikosta. Viikonloppuhan vielä 43 viettämättä ja sitä kohden. Sytytän vielä kynttilän isälleni, joka olisi tänään täyttänyt 82 vuotta. Näitä juhlia emme enää yhdessä vihreiden kuulien kanssa saaneetkaan juhlia.

Isä.

Kommentit