Jos ravintola itse kertoo olevansa puolessatoista vuoden päästä avaamisestaan Pohjoismaiden paras pihviravintola, niin pakkohan se oli kokeilla.
Näin siis otimme suunnaksi Ullanlinnan ja lihatalo Atrian oman kesän alussa avatun Gastrogrill Muré -pihviravintolan. Suomalaisesta lihasta tuttu lihatalo päätti perustaa ravintolan, sillä kaksi epävirallista pihvien maailmanmestaruutta ei voinut olla heistä sattumaa. Atrialaisella Ayshire hiehojen lihalla voitettiin nimittäin World Steak Challenge vuosina 2018 ja 2019. Hieno kunnianosoitus ennen muuta suomalaisille karjankasvattajille ja kotimaiselle ruuantuotantolle.
Mutta nyt päätimme avata ravintolan oven ja katsoa sisään ja ennen muuta antaa suun kertoa.
Ensi vaikutelma paikasta oli miellyttävä. Lämminhenkinen ja tunnelmarikas miljöö ja samaa luokkaa oleva tervetulotoivotus. Tästä ei siis voinut tulla huono illallinen. Lista oli sitä mitä luvattiin. Toinen toistaan parempia 100% suomalaisia lihoja ja ei muuten yhden yhtä kasvisvaihtoehtoa – siis luvatusti pihvinpaikka. Ja kun liha on ykkönen niin paikka tarjoaa sitten sille seuraksi omien sanojensa mukaan ”lihan parhaita kavereita” eli Lapin puikulaperunasta tehtyjä ranskanperunoita, kasviksia, salaattia yms. Kaverit sai valita siis myös itse aiemmin jo itse valitsemalleen lihalle.
Lihaa listalta löytyikin possusta kanan kautta yli 8 viikkoa mureutuneeseen naudan fileeseen ja paljon muutakin. Ja aika-ajoin myös vähän enemmänkin speciaalia. Miltä kuullostaisi läpi elämänsä esimerkiksi Fazerin Sinistä nauttineen hienon liha? No kyseessä sentään siis vain Fazerin ylijäämä suklaa ja sillä siis korvattu melassia. Tämä alkuun vähintäänkin hullulta tai jopa ökyltä kuullostanut erikoislihaerä oli myyty ravintolassa loppuun hetkessä. Ja seuraavaksi sitten reilun viikon päästä 19.10 tarjolla Mureessa on kotimaista ’Suomi-Wagyuta’.
Japanin Koben alueella kasvaneiden Wagyu-härkien marmoroitunut, murea lihahan tunnetaan ympäri maailmaa ja nyt Atria tuo siitä oman versionsa suomalaisena Nivalasta Kallion tilalta pihviravintolansa pöytään. Kotimainen Wagyu-hieho ei siis ole oluella hierottua eikä tankarunoja kuunnellutta karjaa vaan suomalaisella nurmella ja puhtaalla vedellä kasvanutta Holstein-ja Wagyu-rotujen risteytyksestä syntyneiden hiehoja pehmeää ja mureaa lihaa. Tarjoilija ainakin kovasti suositteli ja kannusti varaamaan oman palan pian. Kannattaa siis toimia heti ja varata pöytä ja annos, jos herätti kiinnostuksen. Kuulemma ensin grilliin laitetaan fileet ja sitten myöhemmin prime ribit ja flank steakit. Pitäisikö minunkin varata?
Mutta erityisen maininnan haluan antaa ravintolan aivan mahtavalle henkilökunnalle. Tarjoilijoilla oli aikaa juuri meille. Ruoka tehtiin juuri meille ja tunnelma oli kodikkaan erityinen. Hienoa ja tyylikästä, mutta ei liian. Kodikkaan tyylikästä ja hienoa.
Mutta lautaselle me valitsimme reilusti marmoroitunutta naudan ulkofileetä ja puikolaranuja ja jääsalaattia & Ranch-kastikeella. Pihvi tuotiin omalla lautasella – kunniapaikallaan. Keittiömestari Teemu Bomanin opein pelkällä suolalla siveltynä – muuta se ei kaipaa ja niin se on parasta. Pippuri oli toki 
pöydässä, mutta sitä ei huippuhyvä ja huippuhyvin tehty pihvi todellakaan kaivannut.
Vähän punaviiniä seuraksi ja avot.
Jos liha tulee Suomesta niin viini sitten Espanjasta. Pihville sopivan viinilistan viineistä suurin osa oli Riojalaisen viinitalo Marqués de Cáceresin viinejä. Luonnollisesti yksinoikeudella Gastrogrill Murélle. Ja osaava henkilökunta neuvoi mielellään makkuhermoja hellivän ystävän pihville ja sen kavereille. Sekin osui muuten nappiin. Sanoisinko, että palkintokorokkeelle kivuttiin kokonaisuuden kanssa.
Hyvän naudanlihan perinteinen mureutumisaikahan on sen kuukauden päivät – neljästä viiteen viikkoa. Mutta Mureéssa omassa dry age -kaapissa lihaa pidetään jopa kaksi kuukatta – kuudesta viikosta aina jopa kahdeksaan viikkoon. 45 paikkaisessa, tummia sävyjä ja suomalaista puuta sisältävässä, tunnelmaisessa ravintolasalissa olevasta kaapista mm. Finjävelin, Ultiman, Groteskin ja Palacen keittiöistäkin tuttu Boman valitsee lihan keittiöönsä. Salin seinillä kerrotaan lisäksi jokaisen annoksen lihan tuottajatila, mutta myös lihan maun voimakkuus, mureus ja marmoroitumisen taso asteikolla 1–10.
Jälkiruokaa en minä nauti, niin kuin te blogini lukijat ja ystäväni hyvin tiedätte- mutta niitäkin listalla riitti. Meidän pöydässä maistettiin kotimaisia juustoja. Hienona yksityiskohtana sekin, että juustoista osa tuli samoilta tiloilta, kun pääruoaksi nautittu liha. Suomalaista ruuantuotantoa. Minulle riitti se tuplaespresso – vähän täytyi olla eurooppalainen sentään.
Erinomaisen hyvä illallinen hyvän ystävän Tiina Seppälän kanssa. Hän jos kuka tietää mitä on hyvä suomalainen liha. Ja samalla tuli myös päivitettyä politiikankin ajankohtaiset.
Vitsaukseni on aina ollut erehtymätön makuaistini. Tällä kertaa sitä hellittiin. Paras ruoka, parempi mieli.
Suosittelen.
Mutta nyt uusi viikko jo käyntiin. Ja ettei nyt synny taas väärää kuvaa niin tämä ei ollut maksettu mainos tai sellainen miksi sitä sanotaan kaupallinen yhteistyö. Tämä oli utealiaan hyvän ruuan ja pihvin ystävän seikkailupäiväkirja ja rehti 100% suomalainen suosittelu.