Kaunis talvinen päivä. Aurinkoa ja lumen kimmellystä ja vielä Salpausselän Kisat.
Voisi ajatella, että voisiko parempaa päivää edes olla. Perinteiden mukaan tänäänkin suuntasimme Lahteen ja Salpausselän 
monttuun, mutta tällä kertaa murheellisin mielin. Venäjän diktaattori Vladimir Putinin sotatoimet Ukrainassa ovat jatkuneet läpi yön ja kuolonuhreja on tullut lisää. Siviilitkään eivät enää välty Putinin väkivallalta ja myös tiedot siviilien, aikuisten ja lasten kuolemista, leviää nyt maailmalla. Venäjän valko-sini-punainen lippu on värjääntymässä Putinin käsissä takaisin kokonaan punaiseksi – verenpunaiseksi.
Vaikka kuinka yrittää ajatella, että eiväthän yksittäiset urheilijat tästä vastuussa ole, eivätkä olekaan. Mutta toki hekin edustavat Putinin Venäjää ja pönkittävät hänen diktatuuriaan ja yksinvaltaansa. Putinhan on osannut aina hyvin käyttää urheilijoita ja urheilun suurtapahtumia hyväkseen. Sitten on tällaisia NHL-jääkiekkoilijoiden Aleksandr Ovetshkin kaltaisia pölhöjä, jotka seisovat Putinin rinnalla, tekee hän mitä tahansa. Ovetshkin on tunnettu aina Vladimir Putinin suurena tukijana ja sellaisena hän näyttää haluavan jatkavan sodankin keskellä? Tapahtumien ja Putinin suora ja selväsanainen tuomitseminen oli NHL-pelurille mahdoton tehtävä. Sai sentään sanottua, että ”hän on presidenttini”. Ja miten hävytöntä Ovetshkiltä oli todeta, että ”perheeni on Venäjällä, joten tilanne on pelottava”. Ei Venäjällä ole muuta vaaraa kuin Putin, todellinen vaara, herra Ovetshkin on Ukrainassa. Olisit heistä huolissasi.
Onneksi monet urheilijatkin ovat suorasanaisesti tuominneet Putinin sodan. Heidän tulee antaa jatkaa urheiluaan, mutta ilman Putinin Venäjän tunnuksia. Venäjä voi palata urheilukentille, kunhan maa jälleen noudattaa kansainvälisen yhteisön sääntöjä toki urheilun sääntöjen lisäksi.
Salpausselällä kuitenkin urheiltiin. Aurinko paistoi ja talvilajien parhaimmisto kisasi legendaarisessa kisamontussa. Oli mukava päästä paikan päälle vaikka tutun riehakkaisiin tunnelmiin ei edes suomalaisten menestyessä intouduttu. Ajatukset eivät sille nyt tilaa antaneet.
Tänään Putinin sota on jatkunut Ukrainan Kiovan kaduilla. Putin kylvää kuolemaa kaupungin kaduille. Tämän seuraaminen on ollut kylmäävää ja ahdistavaa. Kysymys kuuluu, että eikö kukaan auta Ukrainaa? Joutuuko Ukraina polvistumaan yksin Putinin Venäjän edessä? Länsi ei auta, kun maa ei kuulu Natoon. Ei myöskään Yhdysvallat ja Iso-Britannia, jotka lupasivat 1990-luvulla taata maan turvallisuuden. Tätä ei pitäisi unohtaa, että Neuvostoliiton hajottua Ukrainan alueella sijaitsi noin kolmannes Neuvostoliiton ydinaseista. Maa suostui luopumaan ydinaseista kolmevuosikymmentä sitten, kun Ukrainalle luvattiin koskemattomuus. Koskemattomuuden lupasi Yhdysvaltain ja Iso-Britannian rinnalla taata myös Venäjä. Mitä näemme tänään? Yksi turvallisuuden takaajista ja lupaajista käy hyökkäyssotaa maata kohtaan ja kaksi muuta ”puolustaa” vain pakottein? Ukraina on petetty.
Miksi Ukraina käy puolustussotaa nyt yksin? Siksi, että se ei kuulu Natoon. Siksi Suomen pitää kuulua niin pian kuin mahdollista. Muistetaan siis tänäänkin opetus minkä saimme Talvisodassa:
Ei koskaan enää yksin.