Yhdysvaltalainen tutkimusorganisaatio Institute for the Study of War eli ISW kertoi omassa raportissaan juuri, että Venäjällä kyllä riittää tykistön ammuksia ensi vuonnakin. Vuoden 2022 tasoa ei hyökkäyssotaa käyvä maa pysty ensi vuonna ylläpitämään, mutta ”riittäväksi” maan tykistötuli arvioidaan myös ensi vuonna.

Kuvituskuva
Viime keväänä, huhtikuussa 2023, Ukrainan puolustusministeriö kertoi, että omaa maataan puolustavalta maalta kuluu noin 120 000 – 150 000 tykistön ammusta kuukaudessa. Tarve kuitenkin arvioitiin jopa viisinkertaiseksi. Ja kun tämän kulutuksen ja tarpeen suhteutti koko EU:n vuosituotantoon eli noin 300 000 tykistön kranaattiin, niin käytännössä koko vuoden tuotanto kului parissa kuukaudessa puolustussodan tilanteesta ja parissa viikossa, kun taisteluja käännettiin hyökkäyssodan asentoon.
Samaan aikaan, kun Euroopan maiden varastot vanhoista, tai siis varastoiduista kranaateista, tyhjenee niin tuotantomääriä pitäisi pystyä siis kasvattamaan merkittävästi. Ja tässäkään ei nyt riitä ne kuuluisaksi tekemäni juhlapuheet, mitä olemme eri valtioiden suunnista ja valtioiden päämiehiltäkin kuulleet, vaan nyt valtioilta tarvitaan sitoumuksia ja pitkän aikajänteen tilauksia teollisuudelle, jotta tarvittaviin investointeihin ne voisi lähteä ja aidosti kasvattaa tuotantojaan. Pelkällä puhutulla skaalauksella ei tilanne ratkea vaan tarvitaan siis uusia isoja investointeja tuotantomäärien kasvattamiseksi.
Yhdysvallathan kertoi jo viime tammikuussa lisäävänsä omaa tykin ammusten tuotantoaan kahden vuoden aikana jopa 500 prosentilla. Pääseekö maan tällaiseen tasoon sen aika näyttää. Lopulta kuitenkin vain tehty tykin ammus auttaa. Tällaisia päätöksiä – ja siis aitoja tuotantoja – tarvittaisiin nyt myös muilta länsimailta – Suomi mukaan lukien. EU-komissio jo toki toukokuussa varasi 500 miljoonan euron lisätuen 155- ja 152-millimetrin tykistöammusten tuotantoon. Tavoitteeksi asetettiin silloin miljoonan tykistön ammuksen tuottaminen ja toimittaminen Ukrainalle vuodessa. Nyt pitäisi siis päästä sanoista tekoihin ja valtioiden, Suomi mukaan lukien, päättää lisäammustuotannosta Ukrainan puolustussodan tarpeisiin.
ISW kertoi tällä viikolla, että Venäjälle virtaa samaan aikaan ammuksia ja myös ampumatarvikkeita lisää Pohjois-Koreasta. Pohjois-Koreasta on raportoitu tuodun Venäjän käyttöön jopa tuhat konttia ampumatarvikkeita ja jopa 300 0000 – 500 000 tykistön ammusta. Pohjois-Koreasta virtaava apu siis vahvistaa Venäjän tilannetta. Viime viikolla Viron puolustusvoimien tiedustelukeskuksen päällikkö Ants Kiviselg arvioi, että Venäjällä olisi itsellään vielä noin neljä miljoonaa tykistön kranaattia.
Venäjän varastoissa olisi siis näin ollen edelleen EU:n yli 13 vuoden koko tuotantomäärä tykistön kranaatteja? Valmiina.
Kulutus toki Venäjän toimesta on rajua. ISW:n mukaan ”Pohjois-Korea saattoi näin ollen toimittaa Venäjälle 300 000-500 000 ampumatarviketta, mikä voi kestää jopa kuukauden nykyisellä päivittäisellä kulutusnopeudella, joka on noin 10 000 ammusta päivässä”. Ampumatarvikepula on siis molemmin puolin varsin suuri – tai ainakin tarve. Ukrainan selviäminen on siis isolta osin nyt lännen avun varassa. Kyse on siitä miten paljon haluamme auttaa, mutta myös kasvavassa määrin myös siitä miten paljon pystymme auttamaan. Siksi tuotantomäärien nostamisessa tulee nyt päästä juhlapuheista tekoihin.
….
Kello 21.54 ja vielä töissä. Tänään ensin pitkä päivä kasista iltaan eduskunnalla ja sitten junalla Riihimäelle seutukunnan hallitustapahtumaan. Esitin, että aloittaisimme uudestaan kolmen kunnan hallitusten tapaamiset ja nyt tänään yhteen tauon jälkeen kokoonnuimme. Kävimme läpi seutukunnan yhteisiä asioita HAMK:sta Hyriaan ja yhteisestä matkailuhankkeesta Riihimäen tuleviin asuntomessuihin. Erittäin onnistunut ja hyvä ilta ja hyvää keskustelua. Iso kiitos Hausjärven kunnanhallituksen puheenjohtaja Kyösti Arovuorelle (kok) illan isännöinnistä ja Riihimäen kaupungille kaupunginhallituksen puheenjohtaja Riku Bitterin (kok) ja kaupunginjohtaja Jouni Ehon johdolla järjestelyistä. Hyvä paluu yhteistyön pöytiin ja olen varma, että seutukunnallamme on kolmena kuntana enemmän voitettavaa yhteistyöllä, kuin että jokainen vetäisi yksin aina eri suuntiin. Tästä on hyvä jatkaa.
Itse esitin yhtenä uutena avauksena, että voisimme ideoida seutukunnallemme myös työnimellä tai tyylillä ”Helsinki Cup” jonkinlaisen Riihimäen Seudun Cupin. Olisiko laji fudis tai sälibandy? Tai joku muu? Tärkeintä olisi, että tehtäisiin yhdessä ja isosti ja kolmessa kunnassa. Ja ideaa myös jalostin siihenkin suuntaan, että voisihan tällä samalla tavalla tehdä myös kulttuurijuttua esimerkiksi Harrastajateatteripäivien idealla tai kuorojen Hämeen Laulujuhlat? Olisiko tässä tai näissä ideaa?
Mutta se pääasia, että yhteistyölle on nyt avattu latua myös päätöksenteon pöydissä. Paljon on tehtävissä yhdessä. Enemmänkin.
Nyt vielä töitä. Palasin junalla vielä Helsinkiin. Budjettijutut venyvät ja pitävät kiireisenä. Nyt illalla hiljaisempaa ja rauhallisempaa tehdä.