Vapaapäivä ja talkoita Saunalautta Joosepilla

Blogi, sunnuntaina 07.06.2020

Pitkästä aikaan oli sellainen päivä, että kalenterissa ei ollut mitään. Ei edes yhden yhtä Teams-etäpalaveria tai koronaryhmää tai muutakaan. Eikös sellaista siis voi hyvällä omatunnolla kutsua…

…Vapaapäiväksi.

Ryhdyimmekin kavereiden kanssa hieman entraamaan vanhaa Saunalautta Jooseppia. Aikanaan lautan serkkuni ja kavereitteni kanssa teimme ja nyt se kaipasi jo vähän sellaista peruskorjausta. Uudet kansilaudat Erälopesta ja vähän ponttoonien korjausta ja yhden uudenkin asentaminen. Ja Tero samaan aikaan naapurisaaren Mikon kanssa huolsi perämoottorin. Nyt taas lautta hienossa kunnossa ja udottaa taas juhannusta. Juhannus on sellainen Joosepin juttu ja silloin se on kaikkien kaveri, sillä kaikki haluavat juhannusyönä Selkäkiven kokolle ja Laukkasille Sajaniemeen. Jooseppi silloin paras luottokaveri.

Eilen illalla myös ehdin jo hieman talkoilla. Yksikseen oli rauhoittavaa pitkän viikon päätteeksi öljytä vanhan Tätilan Aitan lattiat. Siinä niitä konttaillessani mietin, että mitähän kaikkea nekin lankut ovat saaneet elämänsä aikana nähdä. Aitan tarkkaa ikää en tiedä, mutta aikanaan se tehtiin Hevosojan Heikkilän Tätilän rinteeseen. Jotkut teistä voivatkin muistaa aitan Pilpalantien ja Järventaustantien risteyksessä? Niiltä vuosiltaan aitan seinässä muistossa ainakin tuhannen niittia ja nastaa. Tanssimainokset ja Räyskälän Vauhtipuiston mainokset ja kaikki muut olivat aitan seinässä kaikkien nähtävillä.

Ja olihan aitta ainakin paikallaan jo yli 100 vuotta sitten, kun vapautamme ja itsenäisyytemme oli uhattuna. Vapaussodan jäljiltä aitan seinässä edelleen punaisten vartiomiehen haulikon lyijypanoksen jälki. Nekin ajat aitta kesti ja maamme muutenkin. Myöhemmin sitten Pekka-eno aitan siirsi tänne Pekkalan mäelle ja täällä se aikanaan oli lähinnä varastona ja nyt sitten meidän aikakaudella tunnelmarikkaana majapaikkana ja historiallisena paikkana.

Tässä Vanaja sitten entisöitynä Jalasjärvellä. Kuva: Seppo Korpi

Tältä se näytti aikanaan ja tällaisella tekstillä autoa vuosia sitten ryhdyin etsimään: ”Enoni Pekka Heikkilä omisti aikanaan vanhan Vanaja kuorma-auton. Maansiirto P. Heikkilällä oli paljon muitakin koneita ja vempaimia Karanojan kaatopaikan Tanasta lähtien. Mutta vanha Vanaja jäi lapsena mieleeni. Enoni kuoltua rapistunut kuormuri myytiin eteenpäin 90-luvun alussa. Nyt haluaisin löytää tämän vanhan Vanajan? Siis tämän saman. Jos jollakulla tietoa missä vanha Vanaja menee niin laittakaapa minulle viestiä. Olisi hauska nähdä kuormuri, jos vaikka entisöitynäkin löytyisi.”

Ja kun minä olen tällainen mitä olen niin eilen illalla sain mieluisan viestin Vajana- ja Sisukuorma-autojen Facebook-ryhmässä. Kuutisen vuotta sitten etsin täällä blogissani ja myös Facebookissa enoni vanhaa Vanajaa. Se mukaan aikanaan ison varastommekin nimesin Vanajaksi. Mutta nyt eilen sitten vanha enon kuorma-auto löytyi ja mitä vielä täysin entisöitynä ja museokatsastettuna. Auton täältä huonossa kunnossa aikanaan enoni kuoleman jälkeen myimme ja olin jo varma sen joutuneen purkuun ja varaosiksi. Mutta ei, eilen se löytyi täysin entisöitynä ja museokatsastettuna Jalasjärveltä.

 

 

 

Kommentit