Hevossojan Tätilän vanha aitta voisi kertoa varmasti monenlaisia tarinoita jos sillä olisi suu. Paljon se on yli sadan olemassa olon vuotensa aikana aivan varmasti nähnyt. Tarkkaa ikää en aitalle tiedä, mutta aikanaan se seisoi kivillään Pilpalantien ja Järventaustantien risteyksessä Tätilän talon alapuolella. Aikanaan aitta oli kuulemma Heikkilän talon Ida-tädin vilja-aittana. Sieltä sitten aitta siirrettiin Pekka-enoni toimesta sitten Loppijärven rantaan Pekkalan mäelle ja sillä paikalla se seisoo tänäänkin ja katselee tuulia ja tuiverruksia järvemme isolta selältä.
Sisällisodan aikana Punaiset pakko-ottivat aitan varastokseen. Aivan selväksi minulle ei ole käynyt mitä aitan suojissa säilytettiin, mutta vartiomies sitä kuitenkin tarkkaili. Vaarini Paavo Heikkilä kertoi aikanaan tarinan lapsuudestaan miten asettaan pikkupojille esitelleen punaisen ase laukesi vahingossa ja panos iskeytyi seinään. Aitan seinässä on tänäänkin ”muistomerkki” tuosta vapaussodan aikaisesta tapahtumasta. Oheisella YouTube-videolla vaarini kertoo tämän tarinan ja muutakin vuoden 1918 tapahtumista Lopella. Samalla kanavalla olen tänä vuonna Suomi100 -juhlavuoden kunniaksi julkaissut muitakin vaarini vanhoja haastatteluja joita tein nuorukaisena 1990-luvun alussa.
Aitan seinässä on myös tuhansia niittejä. Ne kertovat omaa historiaansa kahden vilkkaan tien risteyksestä, missä vanha aitta sai olla Räyskälän Vauhtipuistojen ja Järventaustan Pirtin tanssien mainosjulisteiden paikkana ja monien muiden tapahtumien.
Tässä Tätilän vanha aitta ja hieman kuvia siitä mistä tänään kirjoitin.
Myöhemmin Pekkalassa aitta oli enoni aikana varastona ja kun paikka siirtyi meille 2003 niin aitta sai jälleen uuden elämän nyt kesäkammarina – nukkuma-aittana.
Kovakouraisesti aittaa käsitteli sitten vuonna 2011 Tapanimyrsky. Pekkalan mäestä kaatui vajaa kaksikymmentä ikihonkaa ja muutama myös aitan päälle. Katto antoi periksi, mutta vanhat hirret kantoivat tämänkin taakan ja aitta pelastui ja sai vain uuden katon.
Juhannuksena aitta on aina suosittu yösija. Aitan viileässä ja joskus hieman kylmässäkin ovat nukkuneet niin Jenita, Mika, Santeri, Mikko, Terhi, Elina, Jenni, Matti ja moni muu ystävämme. Aitan pitää sisällään paljon kaikkea minulle tärkeää ja varmaan jotain tuoreempiakin salaisuuksia. Niitä en taida tietää minäkään.
Aitan ympäristössä on myös leikitty ja aitassakin. Vanha männyn kannon jättämä monttu on ollut korsuna ja majana. Ja joskus aitan vanha avainkin on ollut leikeissä ja isä tietenkin huolissaan, että avain hukkuu. Niinpä joskus taisin avaimen pois leikeistä ottaa ja sen jälkeen ei avainta olekaan pariin vuoteen löytynyt. Viime juhannuksena Mikon kanssa sitten jo vanhan lukon pois ovesta irrotimme, että oven sai kiinni asti vaikkei lukkoon enää saanutkaan. Olin jo antanut periksi, että vanhaa yli satavuotiaaseen lukkoon ei enää avainta saada, kunnes Facebookin ihmeellinen maailma antoi uskoa. Pelastetaan vanhat talot -Facebook-ryhmässä kyselin, että olisiko mitään tehtävissä kun mallia avaimeen ei ole olemassa. Pian minuun otti yhteyttä seppämestari Marko Anttila. Lähetin ison puisen lukon matkaan ja pian sepän pajassa rauta taipui vanhoja työtapoja kunnioittaen aitan avaimeksi. Seppä avasi vanhan lukon ja tutki sen haitat ja teki ahjossaan ja alasimellaan raudasta pakottaen hienon uuden avaimen.
Tänään sain laittaa vanhan lukon takaisin paikalleen. Samaan paikkaan ja samoilla vanhoilla sepän tekemillä kiinnikkeillä lukon sain paikalleen. Avain sopi pesään ja lukko loksahti kiinni. Vanhan aitan ovessa on sisäpuolella myös mielenkiintoinen piian salpa. Oven saa siis tukevasti sisäpuoleltakin haalla lukittua. Salaisuudet pysyvät siis siellä jatkossakin.
Tässä aitta siellä missä se aikanaan maailmaa näki eli Tätilän mäen juurella Pilpalantien ja Järventaustantien risteyksessä. Kuva hieman huono kun aitassa olevasta vanhasta kuvasta sen tänään teille nappasin.
Uudesta seppämestari Marko Anttilan tekemästä suuresta aitan avaimesta tuli minulle yksi tärkeä muisto ja esine tästä maamme 100. itsenäisyyden vuodesta. Aitta on nähnyt nämä kaikki 100 itsenäisen maamme vuotta, mutta myös jo vuosia Venäjän Tsaarin vallan alla. Kuinka monia jo silloin sitä ei enää tiedä kukaan muu kuin vanha aitta itse ja sitäkään se ei meille kerro.
Suuri kiitos Seppämestari Marko Anttilalle! Ja suositus teille kaikille jotka tarvitsette aidon ja taitavan sepän takomia tavaroita. Avaimien lisäksi pajasta valmistuu niin taotut ovenkahvat, salvat, saranat ja kokonaiset suuret portitkin ja uniikit sängynpäädytkin. Kurkatkaa lisää mitä kaikkea mestari osaa: Seppämestari Marko Anttila.
….
Tänään päivällä pidin tunnin lounasesitelmän Hyvinkäällä Rotareiden viikkotapaamisessa. Aiheena lähiympäristömme tapahtumat 2006-2017 ja hieman tulevaakin. Mukava tuokio hyvinkääläisten kanssa ja sitten Riihimäen kautta Lopelle takaisin.
Nyt vielä illalla pieni lenkki ja lasten kynttilä Erkille hautausmaalle. ”Hyvää yötä Erkki”, totesi 5-vuotias sytytettyään kynttilän kukkasemme viereeb