Keskustan piti järjestää huomenna uuden valtiovarainministerin valintakokous. Kokouksesta tiedotettiin jo eilen heti Katri Kulmunin kerrottua erostaan. Valinta olisi ollutkin tärkeä saada nopeasti tehtyä sillä alkavalla viikolla eduskunnan pitäisi käsitellä niin valtion neljättä 5,5 mrd velanoton lisätalousarviota kuin myös EU:n jättiläismäistä 750 mrd ja myös tulevien vuosien julkisentalouden suunnitelmaa. Alkava viikko on siis maamme tämän hetken talouden, mutta myös jopa tulevien vuosien ja vuosikymmenten kannalta keskeisen tärkeä ja velkavankeus niin kotimaassa kuin EU:nkin tasolla pitäisi Marinin hallituksen viedä päätökseen. Tämä ei todennäköisesti onnistu kuitenkaan ilman virassa olevaa ja ministerivastuulla toimivaa valtiovarainministeriä. Uuden valtiovarainministerin valinnan pitkittyminen tulisikin siirtämään isoja päätöksiä väistämättä eteenpäin. Ehkä osaltaan hyvä niin, mutta myös monessa mielessä huolestuttavaa. Neljännessä lisätalousarviossa nimittäin on myös ratkaisevan tärkeitä osuuksia mm. kuntatalouden ja myös sairaanhoitopiirien talouksien pelastamiseksi, mutta myös yritystyten ja työpaikkojen pelastamiseksi.
Nyt kysymys kuuluukin miten asiat eduskunnassa etenevät ja millä aikataululla? Mutta vielä isompi kysymys on se, että mitä keskustassa oikeasti on tapahtumassa?
Pohditaanko puolueessa jo eduskunnan käytäväpuheiden lisäksi tosissaan myös kokouksissa ja puolue-elimissä pääministeri Sanna Marinin hallituksen jättämistä? Monia keskustalaisia päättäjiä ja myös heidän maakuntien kannattajia on huolestuttanut Marinin hallituksen toimet. Monet eivät voi ymmärtää sitä, että EU:ssa siirryttäisiin keskustalaisen valtiovarainministerin johdolla valtion yhteiseen velkavastuuseen ja monia huolettaa myös holtiton kotimaan velanotto ilman huolta huomisesta. Monet ovat kaivanneet päätöksiä talouden sopeuttamistoimista samaan aikaan, kun valtavia lisävelkoja otetaan ja ennen muuta päätöksiä tulopohjasta suurten pysyvien menojen päätösten yhteydessä. Myös työllisyystoimet on kaikki unohdettu ja siirretty niin ensin viime vuoden kesästä viime syksyyn, sitten viime talveen ja nyt tuoreimpana tulevaan syksyyn. Ja silloinkin tehtäisiin vain jonkinlaisia linjauksia ei siis edelleenkään konkreettia ja sitovia päätöksiä. Ymmärrän hyvin, että tämä vasemmistolainen jakopolitiikka alkaa heikottaa yhä useampaa keskustalaista. Osa onkin jo huutanut apuun mahdolliseen valtiovarainministerin tehtävään jopa Esko Ahoa tai sitten Matti Vanhasta. Itse olen pohtinut, että keskustan kannalta hyvä ratkaisu voisi olla Mauri Pekkarisen valitseminen tehtävään. Palautuisi tahtopolitiikka ja alkiolaisuus keskustan toimintaan.
Tänään Katri Kulmuni on kertonut haluavansa jatkaa kuitenkin Keskustan puheenjohtajana. Tämä voisi enteillä myös sitä, että keskusta jättäisi samalla myös hallituksen?
Kuva: Eduskuntatiedotus
Mutta onko siis päätöksenteon pitkittymisen tosiasiallinen syy se, että keskusta jättäisikin hallituksen nyt samalla, kun Katri Kulmuni jätti valtioneuvoston? Tätä ratkaisua voisi tukea myös se, että Kulmuni kertoi haluavansa jatkaa keskustan puheenjohtajana. Yleisesti sitä ei pidetä mahdollisena, että hallituspuolueen puheenjohtaja ei olisi hallituksen eli valtioneuvoston jäsen. Palaset voisivat siis loksahdella paikalleen keskustan hallituseron kautta?
Tärkeintä nyt kuitenkin olisi saada pikaisesti maahan päätöksentekokykyinen hallitus. Tällainen epävarma ja hallituksen sisäinen riitaisa- tai ainakin kysymyksiä herättelevä tilanne ei saa pitkittyä. Nyt korona- ja talouskriisin aikana tällaiseen ei ole varaa.
”Oikeuskansleri kritisoi hallituksen päätöksentekotapaa”
Näin otsikoi Iltalehti tänään 6.6.2020 oman uutisensa. Oikeuskansleri Tuomas Pöysti puuttui Sanna Marinin hallituksen päätöksentekoon koronakriisissä jo huhtikuun lopussa.
STT:n uutisessa todettiin aamulla, että ”Oikeuskansleri Pöystin mukaan kiire ei enää epidemiatilanteen pitkittyessä perustellut sitä, että päätökset syntyivät poliittisina linjauksina eivätkä virkamiesvalmistelun tuloksena. Siksi hän kehotti virkamiesjohtoa ja pääministerin esikuntaa palaamaan asioiden normaaliin valmisteluun, josta on säädetty perustuslaissa.” ”Perustuslain mukaan hallituksen päätökset ja toimet on valmisteltava ministeriöissä.”
Pöysti oli kirjoittanut paimenkirjeessään Marinin hallitukselle, että ”Poliittiset linjaukset eivät muodollisesti ole päätöksiä, joten niiden valmistelua, päätöksentekomenettelyä ja perusteluja ei dokumentoida samalla tavoin kuin valtioneuvoston yleisistunnon tai ministeriön päätöksiä”.
”Kevään aikana hallituksen päätöksiä on tehty poliittisina linjauksina muun muassa 16. maaliskuuta poikkeusolojen toteamisen yhteydessä.”
Nyt kysymys kuuluukin, että miten pääministeri Sanna Marin ja hänen hallituksensa muutti päätöksentekoa oikeuskanslerin puututtua siihen? Vai muuttiko mitenkään? Asian selvittely vaatii myös pääministeriltä kiireistä ilmoitusta asiasta eduskunnalle. Myös oikeusministeri Anna-Maja Henriksonin tulisi asiassa olla nyt aktiivinen asian selvittämiseksi mm. oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen näkökulmasta. Hallituksen pitää myös julkisesti eduskunnassa kertoa ja vahvistaa se, että onko kaikki aiemmin salatut koordinaatioryhmän asiakirjat nyt julkaistu? Onko edelleen jotain salattu?
Marinin hallituksen päätäkset onkin siis syntyneet vahvan poliittisina vaikka hallitus on yrittänyt tiedotustilaisuuksissaan muuta väittää. Ja tässä muuten hallitus on onnistunut luvattoman hyvin tuomalla aina tiedotustilaisuutensa juuri puoliyhden uutisten aikaan. Yleisradio on monet kerrat ajanut uutislähetyksissään minuuttitolkulla ulos Marinin monologia ilman toimituksellista harkintaa tai asian muiden puolten esille nostamista. Räikeimpiä ovat olleet Ylen uutiset joissa alkujuonnon jälkeen on ”soitettu” useampi minuutti Marinin tiedotustilaisuuden puhetta ilman mitään toimituksellista työtä. Ja usein uutisia on seurannut sitten Ylellä esimerkiksi A-Studio tai A-Talk pelkkien hallituksen ministereiden ja hallituksen virkamiesten miehityksellä ilman opposition äänen esille päästämistä. Ei kai Yleisradiolakia kuitenkaan ole valmiuslain myötä muutettu?
Myös perustuslakiasiantuntija, professorit Martin Scheinin ja Pauli Rautiainen ovat kritisoineet Marinin hallituksen toimia valmiuslain osalta, mutta myös mm. Uudenmaan laipioinnin kohdalla.
Minusta Marinin tulee viipymättä jo alkavalla viikolla antaa eduskunnalle esimerkiksi pääministerin ilmoitus tai tiedonanto oikeuskanslerin paimenkirjeestä ja siitä miten se vaikutti hallituksen päätöksentekoon. Myös syytä on arvioidan miksi hallitus on luopunut hyvän hallinnon vaatimuksista ja jopa oikeusvaltioperiaatteesta?