Eteläinen Häme kuuluu maamme peurarikkaimpiin alueisiin. Yksin kotikunnassani Lopella ammutaan vuosittain noin 2300 peuraa ja toisaalta autojen alle on kuollut yli 200 peuraa joka vuosi. Lopen peurakolareista valtaosa on tapahtunut kahdella tieosuudella eli kantatie 54:llä ja Joentaka-Läyliäinen-Vihtijärvi 132 -tiellä. Ja totta kai näillä peurakannoilla koliseen aika-ajoin tiellä kuin tiellä.
Erityisesti valkohäntäpeurojen määrä on kasvanut alueellamme ja myös maassamme hurjasti.
Kantatie 54:n uusi riista-aita on nyt valmis. Destian väki totesi, että ei tälle tieosuudelle olisi todennäköisesti koskaan aitaa tullut ilman tätä meidän omaa projektiamme.
Valkohäntäpeurahan tuotiin Suomeen Laukon Kartanon maille runsaat 80 vuotta sitten. Suomi sai Amerikasta, sinne muuttaneilta suomalaisilta, lahjaksi seitsemän valkohäntäpeuraa ja ne vapautettiin luontoon vuonna 1934. Ja nyt peurakanta on yli 110 000 valkohäntäpeuraa. Ja kannan on arvioitu yksin viimeisessä kymmenessä vuodessa yli tuplaantuneen nykymääriin. Yli 110 000 valkohäntäpeurasta noin puolet on reilun maakunnan kokoisella alueella Lounais-Suomessa ja me lukeudumme käytännössä jo tähän peurarikkaimpaan alueeseen. Koko kanta polveutuu siis Laukkoon tuoduista seitsemästä peurasta ja jotkut puhuvatkin ihan perustellusti Laukonpeurasta.
Lopen Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Stenbacka kiinnitti viimeisen kiinnityslangan Lopen uuden riista-aidan päähän.
Eli kun Riista-aitaa ei voi eikä saa avata, niin me otimme sen käyttöön kiinnittämällä sen päähän viimeiset lenkit. Omat käyttöönottolenkit aitaan kiinnittivät niin Destian, Junimegin kuin Lopen metsästäjienkin edustajat. Ja myös itse sain oman lankani aitaan laittaa. Urakka on näin myös minun osalta valmis. Kiitos kaikille ja turvallisia kilometrejä.
Kari Kuparinen ja Pekka Stenbacka riista-aidan käyttöönottajaisissa.
Lopen SRV-yhetshenkilö Penrtti Forsman, Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Stenbackla ja aita hankkeen yksi puuhamiehistä Kari Kuparinen keskustelemassa aitaprojektista yhdessä Destian Jari Rosenqvistin ja Keijo Niemisen kanssa.
Aidan käyttöönottokahvit tarjosin väelle tänään uuden riista-aidan länsipäässä sijaitsevalla Paajasen Teboililla. Itseasiassa tämä asema on kantatie 54:n pitkäikäisin asema.
Edelleen nykyiselläkin metsästysmäärällä kanta on kasvanut noin 10 000 eläimen vuosivauhdilla. Luonnonvarakeskus onkin arvioinut, että kannan kasvun saaminen laskuun edellyttäisi noin 56 000 valkohäntäpeuran kaatamista vuosittain. Tähän päästiin metsästäjien valtavan isolla työllä viime vuonna. Viime vuonna ammuttiinkin ennätykselliset yli 60 000 peuraa eli kasvua edellisvuodesta oli 15 %, mutta urakka ei helpota vieläkään vaan tahdin täytyy jatkua.
Metsästäjät tekevät siis äärimmäisen arvokasta ja kovaakin työtä. Tänä vuonna urakka on vielä tätäkin suurempi.
Rajusti kasvaneet hirvieläinkannat näkyvät niin tienpäällä kuin pelloillakin. Maanlaajuisesti Suurriistakeskuksen tilastojen mukaan liikenteessä tapahtuu vuosittain yli 12 000 riistaonnettomuutta (2018). Lopella tämän vuoden saldo on nyt lokakuun lopulla noin 185 kolaria. Viime vuosien kolarimäärä on ollu reilussa 200:ssa. Yksin tällä nyt aidatulla Kormu-Launonen osuudella on tapahtunut jo tänä vuonna nelisenkymmentä peurakolaria. Itseasiassa viimeinen nyt 9.9. eli aita jo toimii.
Isoimmassa osassa pelti kolisee peurojen kanssa, mutta myös kauriit ja hirvet aiheuttavat kolareita. Tämän päivän autot menevät vielä usein jo peurakolarinkin jälkeen lunastukseen eli isosta laskusta puhutaan. Ifin maksama korvaus on ollut keskimäärin noin 3100 euroa hirvieläinkolaria kohden, mutta peurojen ja puhumattakaan hirvien kanssa törmätessä lasku on yleensä paljon peltivahinkoa suurempi. Onneksi kuitenkin henkilövahingot ovat autojen kehittyessä vähentyneet, vaikka itse kolarimäärät ovatkin kasvaneet. Yksin täällä meillä Etelä-Suomessa 2015 jälkeen kolmessa vuodessa autoilijan riski törmätä eläimeen on kasvanut vakuutusyhtiö Ifin tilastojen mukaan lähes 50 prosenttia. Tarve siis aidoilla metsästyksen rinnalla on suuri.
Vahingot eivät yksin jää kuitenkaan vain tienkäyttäjien niskaan vaan myös maanviljelijät ovat aivan kohtuuttomassa tilanteessa. Hirvieläinten eli lähinnä peurojen aiheuttamia satovahinkoja korvaattiin 2019 yli 300 viljelijälle yhteensä noin 230 000 euroa. Vahingot ovat kasvussa ja esimerkiksi meillä Lopella jo osa maanviljelijöistä on joutunut vaihtamaan jopa viljeltäviä lajeja peura- ja kauristuhojen takia. Tehtävää siis riittää. Ja iso hatunnosto kuulukin meidän metsästäjille. Tälle jahtikaudelle valkohäntäpeuran pyyntilupia myönnettiinkin eteläiseen Hämeeseen enemmän kuin koskaan ennen. Kanta- ja Päijät-Hämeen lupamäärä on nyt yli 11 000 eli noin 1000 lupaa enemmän kuin edellisellä kaudella. Yksin Lopella lupia on noin 1600 ja näillä ammutaan tämän syksyn ja alkuvuoden aikana yhteensä noin 2300 valkohäntäpeuraa. Lisäksi sitten hirvet päälle ja kauriitakin vielä aikamoinen määrä.
Yksin metsästäminen ei enää pysty pitämään teitä turvallisina ja siksi lisäsin toimiessani kokoomuksen vastaavana eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa viime kauden lopulla joulukuussa 2018 määrärahan riista-aidan rakentamiseen kantatie 54:lle. Määräraha 370 000 euroa piti riittää hieman pidemmällekin tieosuudelle, mutta tien kapeus, runsas liittymäärä, suunnitelmien puuttuminen ja nostettu rakentamistaso ja -laatu nostivat hintaa. Nyt määrärahalla saatiin aidattua vain kaikkein pahimmat peurakolaripaikat. Uuden aidan myötä, eläimille jätettyjä kulkuväyliä lukuunottamatta, aidasta saatiin aikalailla kattava Lopen Joentakaa Riihimäelle. Määrärahalla myös parannettiin tien risteysjärjestelyjä ja myös valaistusta. Uutena tehtiin mm. metsänpuolen tuplavalaistus aidan Riihimäen puoleiseen alkuun. Tavoitteena siis valaista mahdollisimman hyvin se paikka mistä eläimet todennäköisimmin tien ylittävät. Aivan umpinaiseksi, kun ei aitoja koskaan voida tehdä.
Kantatie 54:n uusi riista-aita on tänäpäivänä harvinaisuus
Kantatie 54:n uusi riista-aita on tänä päivänä harvinaisuus. Ei tällekään tieosuudelle oltu suunniteltu aitaa – uskallan sanoa, että ehkä ei olisi koskaan tullutkaan ja näin totesivat myös Destian edustajat. Kantatietasoisia teitä ei yleensä hirviaidoiteta, kun vielä ilman aitaa on valtateitäkin ja myös useampiakaistaisi moottoriteidenkin osuuksia. Kun minulle syksyllä 2018 avautui paikka Valtiovarainvaliokunnassa tämä rahoitus tälle tieosuudelle osoittaa niin päätin sen tehdä. Rahan eduskunta hyväksyi joulukuussa 2018. Tämän jälkeen tieosuudelle alkoi aidan valmistelu ja suunnittelu. Kun aitaa ei oltu tiehallinnon toimesta kyseiselle tielle suunniteltu niin se piti nyt tehdä ja se vei oman aikansa. Rakentamaan kilpailutuksen ja yhden oikaisuvaatimuksen jälkeen päästiin vasta tänä vuonna.
Mutta nyt tänään joimme sitten Riista-aidan, ei avaus, vaan käyttöönottokahvit Lopen Launosten Paajasen Teboililla. Paikalla oli aidan pääurakoitsija Destian edustajat Jari Rosenqvist ja Keijo Nieminen ja myös itse aidan rakentaneet Junimeg Oy:n tekijät yrittäjä Tobias Enrothin johdolla. Mukana oli myös Lopen Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Stenbacka, metsästäjien SRVA-vastaava Pertti Forsman ja metsästäjiä lisäksi vielä edustamassa yksi aitaprojektin keskeisiä asiantuntijatekijöitä jo suunnittelu- ja rahanesittämisvaiheesta asti ollut Kari Kuparinen.
Kun riista-aitaa ei avajaisissa voi eikä pidäkään avata niin me teimme sitten toisin.
Teimme viimeiset metallisolmut kuvainnollisesti varmistamaan riista-aidan pitävyyttä.
Kiitos kaikille aidan onnistumiseen ja rakentamiseen osallistuneille. Olen tästä hankkeesta saanut enemmän kiitoksia ja palautetta, kuin mistään muusta koskaan ennen. Ja toivonkin, että aita nyt tekee tästäkin tieosuudesta turvallisemman kulkea.
Pitää kuitenkin muistaa, että ei aitakaan 100% eläimiä pidättele. Hirvi voi tulla aidasta jopa yli ja myös aidan päistä pääsee ”sisään” ja myös liittymistä, vaikka nyt Junimeg tekikin paljon aiempaa aitaa pidemmät niulut jokaiseen liittymään. Tämä osaltaan myös maksoi aiempaa enemmän, mutta myös varmistaa aidan pitävyyttää ja turvaa. Tällä osuudella on myös lukuisia portteja pelloille ja metsäteille. Myös näiden porttien vastuullinen käyttäminen on kaiken a ja o. Portti pitää avata vain siksi ajaksi, kun auton tai traktorin siitä läpi ajaa ja sulkea heti tämän jälkeen perässä. Koskaan porttia ei saa jättää edes hetkeksi avoimeksi ilman valvontaa. Tämä on turvallisen aidan käytön ehto numero yksi.
Tänään myös kävimme läpi vanhaa jo olemassa olevaa Sileenkallionmäen ja Joentaan välisen riista-aidan kuntoa. Aidassa on nyt muutama isompi reikä mm. auton ulosajon myötä ja myös muutenkin aita kaipaa jo hieman remonttia. Destia onkin tarttunut asiaan ja lupasi, että ensi viikon aikana reiät korjataan ja aitaa peruskorjataan muutenkin. Kiitos siis teille kaikille, jotka olette tämänkin aidan kunnosta minullekin viestittäneet ja mm. tänäänkin aamulla reiästä sisään tulleesta peurasta ihmisiä varoittaneet. Aina on tärkeää ilmoittaa, kun eläimiä syystä tai toisesta aitojen väliin eksyy.
Mutta mukava tilaisuus tänään. Näistä vuoden 2018 esittämistäni hankkeista nyt siis tehty jo kaikki tiet (sorastukset ja asfaltoinnit), myös luontokohteet mm. Tammelan Liesjärvellä ja Torronsuolla ja Luutaharjulla, Komiolla, Melkuttimella ja Evollakin, mutta valmistumistaan odottaa vielä pakettiin kuulunut yhteishanke liitäntäpysäköinnistä Riihimäelle Herajoelle VT3:sen varteen. Sekin valmistuu tässä lähipäivinä. Palataan siihen sitten.
Ei siis muuta kuin, turvallista matkaa.