Sanna Marinin vasemmistohallitus vie vauhdilla eteenpäin keskustan hallitusohjelmaan edellyttämää Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusta maakuntamallilla. Sote-palveluiden poistaminen kuntien tehtävistä ja vastuulta pahimmassa tapauksessa keskittää palvelut ennen näkemätön rajusti kaupunkeihin ja jopa vain maakuntakeskuksiin.
Sote-maakuntamalliahan on pilotoitu nyt jo Pohjois-Karjalassa. Sieltä uutisoitiin juuri, että Lieksa on jo eroamassa kuntayhtymästä palveluiden keskittämisen takia. Sote-uudituksen pilottimaakunnassa jatkossa lääkäripäivystykseen olisi jopa 100 kilometrin matka. Siunsote on viemässä lääkäripäivystyksen yli 10 000 asukkaan Lieksan kaupungista Joensuuhun. Kyse ei siis olisi vain maaseudun palveluiden alasajamisesta vaan liipasimella on myös kaupunkien omat palvelut. Esillä on ollut malli missä Lieksa pysyisi kuitenkin Siunsotessa, mutta järjestäisi itse ilta- ja viikonloppuvastaanoton. Eli juuri niin kuin tiedämme monessa paikassa tapahtuneen. Eli yhteinen organisaatio vastaisikin enää isoimman palveluista ja pienemmät sitten joutuisivat maksamaan omat palvelunsa perusmaksujen til.
Ylellä 18.2.2020 Lieksan kaupunginjohtaja Jarkko Määttänen totesikin, että ”Peruspalveluiden turvaaminen on niin tärkeä asia kaupungille ja kaupunkilaisille, että emme voi hyväksyä näiden lähipalveluiden karsimista.”
Nyt vasemmistohallituksen tukema keskustan runnoma maakuntamalli ei myöskään olisi enää edes laajentamassa ihmisten valinnanvapautta ja näin ollen maakunnista tultaisiin jatkossa mahtikäskyllä määräämää missä kunnassa ja kaupungissa lääkäriin tai päivystykseen pääsen ja mistä palvelut pois karsitaan. Mutta kuten Lieksan kaupunginjohtajakin totesi niin lähipalvelut ovat kuitenkin nimenomaan niitä mitkä luovat turvallisuuden tunnetta ja yhteisöllisyyttä ja ovat myös alueiden elinvoiman mahdollistajia. Siksi rajusti keskittävää maakuntamallia ei esitetyssä muodossa pidä missään tapauksessa hyväksyä.
Kokoomus onkin koko ajan edellyttänyt, että sote-uudistuksessa on varmistettava laadukkaiden ja yhdenvertaisten peruspalvelujen saatavuus riittävän läheltä. Olemme esittäneet harkittavaksi jopa erillistä lähipalvelulakia tämän varmistamiseksi. Laki ottaisi kantaa mm. lääkäripalveluihin ja neuvolapalveluihin, mutta myös muihin peruspalveluihin varhaiskasvatuksesta peruskouluun ja ammattikoulutuksesta ja lukio-opetuksesta esimerkiksi kirjastopalveluihin. Nyt monet arjen palvelut ovat nimittäin karkaamassa ja keskittymässä ennenäkemättömän nopealla tavalla kaupunkeihin. Heikkenevä kuntatalous on tätä kehitystä vain pahentamassa tänä ja ensi vuonna. Kuntatalous on ajautumassa historiansa pahimpaan kriisiin. Uudistuksissa pitäisikin nyt pystyä vastaamaan paremmin myös peruspalveluiden saatavuus- ja yhdenvertaisuuskysymyksiin. Tämä sama haaste koskee kasvavassa määrin myös koulupalveluitamme.
Marinin hallituksen runnomassa maakuntamallissa ei maan eri osien erilaisuuttakaan oteta riittävästi huomioon. Sama malli ei nimittäin toimi koko Suomessa. Alueiden olosuhteet vaihtelevat ja tämä vaatisi myös järjestelmältä joustavuutta. Nyt ollaan tunnistamassa kuitenkin vain Uudenmaan erityisasema, mutta sekin todennäköisesti toimimattomalla tavalla. Vai kuka uskoo, että esimerkiksi nyt keksitty uusi Kerava-Vantaa -maakunta olisi toimivin itsehallintoalue palveluiden tuottamiseen? Tai piskuiseksi jäävä noin 100 000 asukkaan väestöään monin paikoin menettävä Itä-Uusimaa? Ja samalla sivuutetaan sitten Tampereen, Turun ja monien muiden kaupunkien halu olla mukana jatkossa laadukkaita sote-palveluita tekemässä.
Viime kaudella, kun maakuntahallinto ja Sote-uudistus kaatuivat mm. perustuslaillisiin ongelmiin niin järkevintä olisi ollut itse kunkin myöntää todetut ongelmat ja edetä nyt nykyisten kuntien ja kaupunkien sekä nykylainsäädännön pohjalta. Niitä siis kehittäen. Myös Kuntaliitto on kannattanut sote-uudistuksen jatkamista nimenomaan kuntien ja kuntayhtymien vapaaehtoisuuden pohjalta.
Maamme on kaikissa tapauksissa isojen haasteiden edessä. Väestön ikääntyminen ja pakkautuminen kiihtyvällä tahdilla vain muutaman kaupungin läheisyyteen haastaa koko yhteiskuntaamme. Kaupungistuminen ei ole ainakaan enää mielipidekysymys vaan tosia, mutta senkin kanssa pärjäämme kunhan osaamme tehdä järkeviä ratkaisuja.
Summa summarum. Nyt pitäisi tunnistaa ne palvelut joiden pitää olla jatkossakin lähellä. Tällaisia ovat ainakin minulle varhaiskasvatus ja päivähoito, esikoulu, peruskoulu ja toisen asteen koulutus, mutta myös sote-palveluista ainakin lääkäri- ja neuvolapalvelut. Nämä ovat niitä mitkä ovat lähipalveluina parhaimmillaan.
Eduskunnassa tänään esillä mm. raideliikenteen kehittäminen ja mm. tarvittavat ja tulevat junavarikkoalueet. Pääkaupunkiseutu säteilee aina meille Riihimäelle asti ja tämä myös osa pääradan kehittämistä. Pääradasta puheenollen nyt kuitenkin huoli kasvaa koko ajan siitä, että Marinin hallitus yrittää viedä eteenpäin kaavanvastaista uutta Suomi-ratalinjausta. Tällaista ohi Hämeenlinnan, Janakkalan ja Riihimäen vedettävää raidelinjausta ei nyt enää pitäisi suunnitella. Sen nimittäin estää meidän lainvoimainen Hämeen maakuntakaavakin. Ja olen varma, että kaavamuutos ei ole aivan helppo urakka jos edes koskaan mahdollinenkaan. Siksi on haihattelua ja ajanhukkaa nyt laittaa rahaa tällaisen seinään viimeistään lopulta törmäävän uuden raidelinjauksen suunnitteluun. Nyt siis kaikki panokset pitäisi laittaa kaavan mahdollistavaan nykyistä taidekäytävää noudattelevaan pääratahankkeeseen. Ja lentokentälle menevä raide pitää vetää Keravalta. Näin se saadaan palvelemaan myös Lahden oikorataa. Ja jos joskus itärata etenee niin sen ainoa järkevä ja kustannuksilta kestävä linjaus kulkee oikoradan ja Lahden kautta. Nyt joku tolkku tämän. Vai onko lopulta vain tarkoitus vatkata ja vatkata ja viivyttää lopulta hankkeita niin pitkään ettei niitä edes enää tarvitsisi nykyhallituksen tehdä?