”Kruunu pojistaan huolen pitää”
Näin kuuluu vanha ikiaikainen suomalainen sanonta – lupaus. Se viittaa valtion vastuuseen sotilaistaan. Talvisodan syttyessä tämä lupaus konkretisoitui. Se oli lupaus ja vakuutus sotaan lähteneille miehille, mutta myös lotille ja muille naisille. Maan johto lupasi näin, että huolta teidän ei tarvitse kantaa huomisesta, te voitte omistautua isänmaan puolustamiseen. Kruunu hoitaa teitä ja pahimman sattuessa myös lapsenne, kun tehtävä on hoidettu.
Sotiemme veteraanien ja sotainvalidien kohdalla tehtävä on pian hoidettu. Viimeinen iltahuuto on kuulunut jo suurimmalle osalle ja viimeiset katajaiset ovat jo sadan vuoden iässä. Tämän vuoden alussa veteraaneja oli enää keskuudessamme noin 900 ja heistä suurin osa naisia. Naiset toimivat mm. Lotta Svärdin tehtävissä niin huollossa, valvonnassa, kuin myös lääkintä- ja muissa tukitoimissa. Veteraanien määrä vähenee nopeasti. Suurin piirtein joka päivä yksi kunniakansalaisistamme kuulee sen viimeisen iltahuudon ja siniristilippumme lasketaan kunnialiputukseen.
Vielä hetki sitten vuoden 2024 lopussa veteraaneja oli keskuudessamme 1430, viime vuoden lopussa tuo noin 900 ja ennusteen mukaan tämän vuoden lopussa enää vajaa neljäsataa ja vuosikymmenen lopussa enää ehkä sata. On arvioitu, että vuonna 2032 vielä muutama ikihonka on yli 105-vuotiaana elossa, mutta todennäköisesti vuonna 2033 ei enää ehkä yhtään. Joka tapauksessa ensi vuosikymmenellä kuullaan se viimeisistä viimeinen iltahuuto.
Kannamme heistä jokaisesta vastuumme viimeiseen loppuun asti. Ja tärkeä tehtävämme on myös varmistaa heidän puolisoidensa hoiva ja hoito. Ja vielä pidempään jatkuva tehtävämme on pitää se kruunun lupaus myös sotaorpojemme osalta. Tätä työtä olen itse myös määrätietoisesti halunnut tehdä ja esityksistäni on valtion rahaa myös ohjattu sotaorvoille ja kaatuneitten omaisille.
Suomen sotien 1939–1945 päättyessä maassamme oli noin 700 000 veteraania, joista noin 100 000 oli naisia. Sodassa kaatui noin 96 000 sotilasta ja heitä suremaan jäi 30 000 sotaleskeä. Sankarivainajien vanhempia oli vielä huomattavasti enemmän. Sotaorpoja oli sodan päättyessä 55 000 – 80 000 lasta. Heti sotien jälkeen vuonna 1945 sotalesket perustivatkin Kaatuneitten Omaisten Liitto ry:n vaalimaan sodissa kaatuneiden ja sodan olosuhteissa henkensä menettäneiden muistoa. Liiton tarkoituksena oli ja on tänäänkin toimia kaatuneitten omaisten hyväksi valvomalla heidän yhteiskunnallisia etujaan ja toimimalla heidän puolestaan. Tänään Kaatuneitten omaisten liitto edistää kaatuneitten omaisten yhteistoimintaa ja tukee heidän virkistys- ja kuntoutustoimintaa.
Kaatuneitten Omaisten Liitto ry:n ansioristi kiitoksena ja tunnustuksena arvokkaasta toiminnastanne kaatuneitten omaisten hyväksi
Se oli arvokas juhlahetki. Sain vastaanottaa hetki sitten Pasilassa Veteraani- ja perinnejärjestöjen tiloissa Kaatuneitten omaisten liiton puheenjohtaja Hannu Niskaselta ja toiminnanjohtaja Nina Harjulehdolta arvokkaan ansioristin.
Kaatuneitten Omaisten Liiton ansioristi voidaan myöntää tunnustukseksi ja kiitokseksi erityisen ansiokkaasta ja pitkäaikaisesta toiminnasta.
Pienen juhlavan hetken päätteeksi sain myös pitää meidän palkittujen puolesta kiitospuheen. Kiitin siinä totta kai saamastamme huomiosta ja tunnustuksesta, mutta myös Kaatuneitten omaisten liiton tekemästä poikkeuksellisen pitkästä ja arvokkaasta työstä. Toivotin voimia myös jatkaa ja jaksaa tätä työtä tehdä.
Puheessani muistelin kahta hetkeä missä sotaorvot tulivat erityisen lähelle minua. Toinen oli Tammenlehvän perinneliiton tehtävien vastaanottojuhla Finlandiatalossa muutama vuosi sitten.
Blogi 13.3.2025: 85 vuotta talvisodan päättymisestä – 105 kunnian päivää muistetaan meillä ja maailmalla
Vieressäni siellä istui rivi hämeenlinnalaisia sotaorpoja. Heidän vierellä oli jotenkin ainutlaatuinen tunnelma istua tässä juhlahetkessä. Ja heidän ainutlaatuisuutensa ja poikkeuksellisen kovat kokemukset konkretisoituivat siinä, kun jo itsekin kunniakkaaseen ikään tulleiden silmäkulmat kostuivat. Ja erityisen liikuttavaa oli se, kun miehet totesivat, että meidät unohdetaan aina. Tuossakin juhlassa muuten sotaorvot jäivät huomiotta ja myös hieno kenttäpostikirjeiden esitys sivuutti nämä kovia kokeneet lapset ja nuoret. Kirjeistä kaikissa oli onnellinen loppu, mutta se ei ollut sodan koko totuus. Hetki jäi mieleeni ja päätin, että minä osaltani varmistan, että enää emme unohda.
Toinen liikuttava hetki oli kun sain tehdä kunniakäynnin Yhdysvalloissa Arlingtonin sotilashautausmaalle suomalaissotilaiden haudoille.
25.4.2024: Arlington National Cemetery – Kunniakäynti Lauri Törnin haudalla
Laskin kukat Lauri Törnin haudalle ja kävin muidenkin suomalaissotilaiden haudoilla. Se oli ikimuistoinen kunniakierros. Mutta ehkä vielä vahvempana mieleeni jäi se kuinka Arlingtonin sotilashautausmaalla muutamilla haudoilla oli itkeviä lapsia. Kyllä, sotaorpoja, 2020-luvulta. Se oli mieleen ja silmiini jäänyt tilanne. Teki mieli näitä lapsia mennä halaamaan. En mennyt, annoin heidän äitiensä kanssa surra rauhassa, mutta suljin silmät, en siksi, että en näkisi, vaan siksi, että tuon näyn muistaisin.
Tänään toivotan teille kaikille hyvää Lippujuhlapäivää! Marsalkka Gustav Mannerheimin syntymäpäivää!