Talvisodan päättymisestä tulee tänään 13.3.2025 kuluneeksi 85 vuotta.
Kiitos ja kunnia!
Talvisodan ihme, 105 kunnian päivää, jolloin tulevaisuus oli katkolla on tänäänkin mielissämme. Moni asia oli synnyttänyt maassamme sellaisen hengen mistä kumpusi sitten yhteinen tahto puolustaa isänmaatamme ja sen vapautta ja itsenäisyyttä. Tästä ihmeestä kumpusi sitten talvisodan ihme.
Talvisodan ihme; yksimielisyys ja peräänantamattomuus loivat suuren osan puolustustaistelua.
Talvisota oli oli alkanut 30. marraskuuta 1939 ja seuraavan vuoden kevättalvella 13. maaliskuuta 1940 se päättyi Moskovan rauhansopimukseen. Suomen ja Neuvostoliiton välillä käyty sota oli alkanut, kun Neuvostoliitto ilman sodanjulistusta hyökkäsi
maahamme. Sota muistetaan erityisen vaikeista talviolosuhteista, puna-armeijan massiivisista miestappioista ja meidän mottitaktiikasta sekä tästä ”talvisodan hengestä”. Sodan seurauksena menetimme Neuvostoliitolle noin kymmenesosan maa-alueistamme ja neljänneksi suurimman kaupunkimme Viipurin. Moni perhe menetti poikansa ja isänsä ja moni perhe kotinsa ja kotiseutunsa. Ja eiväthän maamme koittelemukset tähän loppuneet. Neuvostoliiton sodan halu ja valoitushalu ei kadonnut mihinkään eikä se ole kadonnut sitä seuraavalta Venäjältä vielä tänäänkään. Venäjä ei muutu.
Tänään oli kunnia olla mukana talvisodan päättymisen muistopäivänä juuri remontoidussa Finlandiatalossa. Neljän veteraaniliiton yhdessä perustama Tammenlehvän Perinneliitto otti tämän vuoden alusta vastuun veteraanien hoivasta ja sotasukupolven arvokkaan perinnön vaalimisesta. Tänään oli virallisen vahdinvaihdon aika Finlandiatalolla. Upea juhla ja hieno tunnelma ja upeaa, että mukana oli vielä myös meidän sotiemme veteraanejakin. On aika muistaa ja kertoa, on aika katsoa tulevaan.
Hoivatkaa, muistakaa, kertokaa!
Tällä viikolla pidimme myös ensimmäisen veteraaniasiain neuvottelukunnan kokouksen puolustusministeriön kansliapäällikkö Esa Pulkkisen johdolla. On kunnia saada jatkaa työtä nyt veteraaniasian parissa tässä arvokkaassa pöydässä. Jatkamme siitä mihin Rinen eli Rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnan kanssa työmme päätimme. Hoidamme ja vastaamme, että viimeisten veteraanien ja heidän puolisoidensa palvelut ovat kunnossa viimeiseen iltahuutoon asti, mutta huolehdimme myös siitä, että muistot ja perinteet säilyvät. Tehtävämme on se mistä myös Veteraanin iltahuudossa lauletaan.
Hoivatkaa, kohta poissa on veljet
Muistakaa, heille kallis ol’ maa
Kertokaa lasten lapsille lauluin
Himmetä ei muistot koskaan saa
Tänään päivään mahtui myös yksi tv-kuvaus ja sitten normaalit kokoukset eduskunnassa ja illalla vielä järjestyksessään neljäs Talvisodan päättymisen muistoseminaarimme Panssarimuseolla. Tänään seminaarissamme puhui kollegani ja sotatieteiden dosentti Jarno Limnell. Vaunuhalliin oli kokoontunutkin täysi halli väkeä tärkeän asian äärelle ja kuulemaan tärkeää viestiä.
Jarno on loistava puhuja ja yksi maamme johtavista asiantuntijoista näissä kysymyksissä ja täytyy sanoa, että erinomaisen esitelmän ja ajatuksia herättävän puheenvioron hän tänäänkin seminaarissamme piti. Ja sen jälkeen vielä hyvä keskustelu ja paljon kysymyksiä yleisön kanssa. Suuri kiitos.
Ensi vuonna jatkamme ja huolehdimme tälläkin seminaarillamme osaltamme, että muistot elävät ja pidämme huolta isänmaastamme tänäänkin.