Loppijärven Hevosojan rannat saivat ensimmäisen sorsien tekopesän aikanaan, kun nyt jo edesmenneen Kaupin Erkin kanssa Torkinrantaan yhden tekopesän Erälopella rakensimme. Muistan, kun Erkin kanssa kävimme pesän rantakaislikkoon asentamassa ja siellä pesä useamman vuoden hyvin palvelikin – lähes kymmenen vuotta. Talvi lopulta pesän pudotti ja nyt, kun kävin uuden paikalleen asentamassa, niin olipa mukava huomata, että vanha pesä oli ollut ahkerassa käytössä.
Metalliverkko kuitenkin makasi kaislikossa.
Alas pudonnut sorsatuubista oli jäljellä enää vain metalliverkko. Välistä oli kaislat hukkuneet kosteassa maassa, mutta metalliverkko törrötti paikallaan. Itseasiassa tällaisesta kokemuksesta oli alkunsa saanut myös tämä uusi Erälopen ja Jari Vilskan yhteinen ideointi tehdä tekopesiä ilman luontoon jääviä tai ainakin erillistä poiskeräämistä vaativia metalliverkkoja.
Loppilainen Jari Vilska on tehnyt puukuidusta vuosien varrella erilaisia juttuja – kransseja ja muita ja nyt tätä ideaa lähdettiin soveltamaan sorsatuubeihin. Ensin syntyi pyöreitä perinteisiä sorsan tekopesiä ja lopulta sitten kuormaa, mm. lumikuormaa, paremmin kestäviä kolmionmallisia. Tämän nyt asentamani kolmiopesän kuormankestävyys on ainakin miehen painon verran eli uskoisin, että tullee hyvin talvenkin lumikuormat kestämään. Ja toki myös tässä kolmiomallisessa pesässä on tietyllä tavalla harjakatto, niin senkin uskomme lumen painoa päältä vähentävän. Katsotaan.
Huolemme vesilintukantojen kehityksestä perustuu siis useaan tutkittuun ja todennettuun havaintoon. Viime vuosien vesilintukantojen supistuminen ja poikastuotannon lasku ovat olleet näiden ns. keinopesien, putkipesien tai pesätuubien yleistymisen taustalla. Tekopesien tekeminen ei kuitenkaan ole mikään ihan uusi juttu. Lueskelin joskus, että jo peräti 1970-luvulla ja sitten 1980-luvulla tekopesiä tehtiin Suomessakin. Into tekopesien tekemiseen ei kuitenkaan silloin ottanut tuulta oikein kunnolla alleen, mutta nyt viime vuosina on urakkaan yhä useammat tarttuneet. Sorsien putkipesiä on syntynyt erilaisten mm. Suomen Metsästäjäliiton hankkeiden ja talkoiden myötä hyvää vauhtia. Tekopesät ovatkin jo lähes elinehtona yhä useammalle taantuvalle sorsakannallemme.
Meiltä ei taida vielä selvää tutkimusdataa sorsatuubien pesimämenestyksestä löytyä, mutta esimerkiksi Pohjois-Amerikassa, missä vesiriistan hoito-organisaation Delta Waterfowlin johdolla pesärakennushankkeet aloitettiin j0 1991 tuubit ovat olleet tuottavin kannanhoitomuoto. Lueskelin, että siellä jopa 80 prosenttia keinopesäpesinnöistä on onnistunut, kun luonnonpesissä vain 10-40 prosenttia pesinnöistä onnistuu. Putkipesille on siis todellakin ollut tarvetta ja tuubien käyttöasteet ovatkin olleet korkeita. Ulkomailla on saatu myös havaintoja siitä, että myös punasotkat, tukkasotkat, tavit ja myös telkätkin ovat ottaneen pesätuubit omikseen. Valtameren tältä puolelta mm. Baltian maista on saatu erittäin hyviä tutkimustuloksia tekopesistä.
23.4.2016 asensimme Erkki Kaupin kanssa sorsan tekopesän Torkin rantakaislikkoon. Nyt uudistin pesän Vilskan Jarin ja Erälopen ekologiseksi puukuitupesäksi.
Haastankin nyt teidätkin kaikki näihin talkoisiin mukaan. Sorsien tekopesän voi tehdä myös puusta eli tietynlainen kenkälaatikon mallinen puuputki ja sisälle heinää ja pehmusteita. Verkollakin pesiä voi tehdä, kunhan muistaa sitten aikanaan metalliverkot pois kaislikosta tai rannoilta hakea tai sitten tulette hakemaan Lopelta Erälopesta Vilskan Jarin ekologisen ja maassa lopulta 100% maatuvan puukuitutekopesän rantaanne.
Aivan laiturin viereen tai eloisimpaan mökkirannan paikkaan ei putkipesää kannata asentaa, mutta hieman reunempaa kaislikon reunaan tai rantakivikkoon. Jos pesä ei mahdu omalle tontille, niin silloin pesän asentamiseen pitää kysyä lupa maanomistajalta. Mutta uskoisin, että tähänkin luontotekoon luvan aina saa.
Hyviä paikkoja tekoepesille ovat ennen muuta paikat missä entuudestaakin on sorsan poikia näkynyt. Hyviä paikkoja ovat erilaiset rantakaislikot, mutta myös ojien suut ja levennykset, lahden poukamat ja pienet lammet. Itseasiassa tärkeintä on vain se, että paikka olisi hieman tuulensuojassa ja myös isommalta elolta rauhallinen.
Pedoilta, kuten minkeiltä ja supikoirilta, suoja sitten haetaan näissä pesissä pesän jaloilla ja niiden putkituksilla. Pesän jalkaan on siis hyvä kiinnittää esimerkiksi pätkä viemäriputkea tai peltiputken pätkä nousuesteeksi pedoille. Tähän emme ole vielä keksineet ekologista vaihtoehtoa, mutta eiköhän sekin vielä keksitä? Jalansuojaamisen lisäksi tuubin ympäriltä on hyvä poistaa oksat ja risut. Näin suojaamme pesää myös osaltaan näädiltä, minkeiltä ja myös oravilta. Ja hyvänä suojana ja hälyttimenä toimivat muuten myös naurulokit ja pikkulokit sorsan pesille. Olen nähnyt kuvia missä puolusta hoitavalle naurulokkilennostolle on tehty putkipesän päälle pesintätasanteita. Petopoliisit hoitavat hyvin hommaansa.
Mutta itse pesä siis kannattaa asentaa noin metrin puolentoista korkeuteen veden pinnasta. Parhaan tuloksen näyttää saavan kun pesän asentaa niin, että sen molemmilla suuaukoilla on riittävästi lentotilaa. Yleensä siis rannassa pesä kannattaa asentaa rannan suuntaisesti.
Kannattaa vielä muistaa sekin, että sorsat eivät välttämättä ota tekopesiä omikseen heti ensimmäisenä tai ei ehkä toisenakaan vuonna. Varsinkin jos pesän talveksi korjaa talteen, niin kannattaa kesäällä riittävän ajoissa hankikeleillä pesä jo paikalleen palauttaa. Tämän takia itse olen jättänyt pesät myös talveksi paikoilleen ja nyt uskoisin Vilskan harjakattomallin tässäkin talvenkestävyyttä lisäävän. Mutt kaiken kaikkiaan tässäkin hommassa lopulta kärsivällinen odotus palkitaan. Ja mikä parasta, sitten kun
se ensimmäinen pesintä tuubissanne onnistuu, niin sen jälkeen emosorsa yleensä pyrkii pesimään samalla pesällä jatkossakin.
Oma koti kullan kallis.
Näin voisi todeta sillä tutkimukset ovat paljastaneet, että suurin osa putkipesissä kuoriutuneista sorsista tekee aikanaan myös oman pesänsä vastaavaan tekopesään.
Tässä Ylen sivuilta yksinkertainen 45 minuutin ohje sorsatuubin tekemiseen: Näin pyöräytät sorsan tekopesän 45 minuutissa – vähän heinää ja verkkoa tai sitten ajelkaa Lopelle Eräloppeen!