Hallitus turvaa ampumaratojen toiminnan – Tavoitteena 1000 ampumarataa

Blogi, sunnuntaina 09.07.2023

Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitusohjelmassa kokonaisturvallisuus ja maanpuolustus on näkyvästi esillä. Turvallisuustilanne ja -ympäristömme ovat muuttuneet nopeasti ja tähän haluamme reagoida. Nato-maanakin maamme kansallinen puolustuskyky perustuu jatkossakin yleiseen asevelvollisuuteen, koko maan puolustamiseen ja korkeaan maanpuolustustahtoon. Tämän kivijalka reserviläisarmeija tarvitsee harjoituksia, sillä vain harjoittelemalla oppii ja voi ylläpitää taitoja. Tavoitteenamme onkin nyt estää nykyisen ampumarataverkoston mm. ympäristölupasyistä johtuva harveneminen. Haluamme turvata ampumaurheilijoille, reserviläisille, viranomaisille ja muille ammatissaan ampumataitoa tarvitseville, mutta myös harrastajille, mukaan lukien lähes 370 000 metsästäjää, turvalliset ja ympäristöystävälliset harjoitteluolosuhteet koko maassa. Jäseniä yksin ammuntaa harrastavissa järjestöissä on kaikkiaan vajaa 800 000 jäsentä.

Ampumaratojen määrä on vähentynyt pitkään. Monet perinteikkäätkin ampumaradat on ajettu alas. Vuosituhannen vaihteessa ratoja oli vielä noin 2 000, mutta nyt enää noin 650. Suurin osa näistä on pääasiassa seurojen tai yhdistysten jäsenten ylläpitämiä ja käyttämiä. Yli 60 prosentin vähennys ampumaratojen määrässä parissa kymmenessä vuodessa on dramaattinen. Sen pitäisi – hallituksemme tapaan – avata yhä useimpien ihmisten silmät, sillä lopettamisvaraa ei enää ole.

Uusien harrastajien, etenkin nuorien, on ollut entistä vaikeampi päästä harrastusten pariin, kun monet pienet radat on suljettu. Merkille pantavaa on sekin, että suurin osa uusista toimijoista asuu kaupungeissa ja esimerkiksi eniten uusia metsästäjiä tulee Helsingin riistanhoitoyhdistykseen.

Säätytalolla puolustuspolitiikan neuvottelupöydässä, missä itsekin sain olla, kirjasimme, että hallitus aikoo nyt turvata aktiivisesti olemassa olevien ratojen jatkumista ja edistää uusien ampumaratojen perustamista. Tavoitteenamme on nostaa ulkoampumaratojen määrä tuhanteen vuosikymmenen loppuun mennessä painopisteenä kivääri- ja toiminnalliset radat koko maassa. Tulemme sujuvoittamaan ampumaratoja koskevia ympäristölupaprosesseja ja lainsäädäntöä.

Hallitus on sitoutunut myös siihen, että EU:n lyijynkäyttökielto, osana REACH-asetusta, ei saa enää haitata vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimintaedellytyksiä. Vapaaehtoinen maanpuolustus ja maanpuolustusvalmiuksia tukeva urheiluammunta halutaan rajata kiellon soveltamisalan ulkopuolelle. Tavoitteemme on saada myös ampumaradat pois rajoituksen piiristä, eikä nykyhallitus hyväksy EU:n lyijynkäyttökiellon ja -rajoitusten laajentamista luoteihin.

Ampumaratojen lisäksi haluamme parantaa muutenkin maanpuolustuksen mukaan lukien vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimintaedellytyksiä. Kertausharjoitusten määrä turvataan, asevelvollisuutta kehitetään, vapaaehtoiseen palvelukseen hakeutuvien naisten määrä nostetaan vähintään 2000, reservin yläikäraja nostetaan 65 ikävuoteen ja MPK:n ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen asema ja resurssit varmistetaan. Mahdollistamme varusmiespalveluksen suorittamisen ja kertausharjoituksiin osallistumisen myös diabeetikoille. Parannamme siis kaiken kaikkiaan vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimintaedellytyksiä. Yhtenä tässä selvitämme sotilaskäyttöön soveltuvien varusteiden, tarvikkeiden ja aseiden verovähennysoikeuden luomisen siltä osin kuin ne soveltuvat kriisiajan käyttöön.

Sillä vain harjoittelemalla oppii.

Olen myös itse nostanut esille jo pidempään aselupien myöntämisen järkeistämistä. Tässä on kyllä yhden perkaamisen paikka. Ymmärrän hyvin, että uusien kohdalla ja muutenkin taustat ja tilanne – myös terveys – tulee tarkistaa ja varmentaa, mutta järkeistämistä voidaan tehdä tämänkin kanssa. Esimerkiksi tilanne missä ase ostetaan aseliikkeestä, niin minusta ostetun aseen ns. näyttövelvollisuus poliisiasemalle on turha. Tämän voisi hyvin sisällyttää aseliikkeiden tehtäväksi. Ja toisena tilanteen missä esimerkiksi vain vaihdetaan ase toiseen vastaavaan uudempaa eli päivitetään asetta ilman, että asemäärä kasvaa, niin luvitus voisi olla enemmänkin ilmoitusmenettelytyylinen. Tämä kokonaisuus on syytä nyt huolella käydä läpi, kun turhaa ja raskasta byrokratiaa ja luvitusten sujuvoittamiseen olemme muutenkin lähdössä.

Hieman sateisempi aamu tänään. Eilinen kesän superviikonloppu onnistui hyvin. Eilen onneksi vain hieman sadekuuroja ja lyhyitä vähän ärhäkämpiä ukkoskuuroja, mutta hyvin selvittiin. Nyt Loppijärvi vähän oikein vaahtopäitä lyö, mutta vielä on kesää jäljellä.

….

Avoimien maatilojen jatkoilla

Tänään ehdimme vielä Avoimet maatilat -päivän jatkoille. Kävimme lounaalla Pilpalan Solstrandin valkosipulitilalla ja täytyy kyllä sanoa, että olipa hyvää lähiruokaa ja ihastuttava paikka. Marika ja Lassi Tudeer ovat luoneet historiallisesta paikasta todellisen kesän helmen ja hienoa, että ovet siellä aina välillä tällä tavalla myös avoinna. Tänään söimme hyvää mustatorvisienikeittoa ja riistakeittoa ja jälkiruuatkin olivat talon omasta pihasta. Valkosipulin lisäksi tilalla tuotetaan myös chiliä ja muita vihanneksia ja juureksia. Jokainen valkosipuli on tilalla itse tilanväen omin käsin lajiteltu ja tutkittu ja myös tuotteiden jatkojalostus tapahtuu käsityönä. Valkosipulien marinadeissa mausteena onkin mitäs muuta kuin tilan omaa chiliä ja kerkät pihapiirin kuusista. Kaikki tilan tuotteet viljellään puhtaasti käsivoimin ilman mitään keinotekoisia lannoitteita tai torjunta-aineita. Lannoitteina käytetään naapurikylän Hunsalan Pelto-Seppälän tilan nautojen ja hevosten lantaa. Lisää tilasta täältä: https://www.tudeer.fi/solstrand.

Herkullinen kohde.

Paikkahan tunnettiin ennen Sinervänkoskena, mutta 1960-luvulla, kun paikasta tuli useammaksi vuosikymmeneksi ruotsinkielisen seurakunnan leirikeskus se sai nimekseen Solstrand. 2003 paikka siirtyi Lassi Tudeerin omistukseen ja sen myötä Marikan kanssa hän on paikkaa rakentanut sellaiseksi millaisena sen tänäpäivänä saamme nähdä ja maistaakin.

Paikan historia vie upean kosken rannalla kauaksi. Nykyisistä rakennuksista vanhin on aivan kosken partaalla seisova vanha torppa missä asuin 1800-luvun puolivälin jälkeen parantajamuorina tunnettu Serafia.

Kiitos Lassille ja Marikalle kivasta lounashetkestä. Tällaisista paikoista on Suomen suvi tehty. Ja kesä parhaimmillaan.

 

 

Kommentit