Hyvää tammisunnuntaita!
Nuoren itsenäisen Suomen vapaus ja itsenäisyys oli uhattuna ensimmäisen kerran jo muutama kuukausi itsenäistymisestä vuoden 1918 alussa. 27.1.1918 joukko isänmaallisia miehiä päättivät pitää itsenäisyydestä kiinni ja alkoi Vapaussota. Tammisunnuntaita – tammikuun viimeistä sunnuntaita – vietetäänkin vapaussotamme alkamisen muistoksi.
Itseasiassa venäläisten aseistariisunnan piti alkaa Etelä-Pohjanmaalla vasta maanantaina 28. tammikuuta, mutta kun punakaartit ottivat vallan Etelä-Suomen kaupungeissa, niin Laihialla miehet päättivät aloittaa toimet jo sunnuntai-iltana. Sosialistien vallankumoushalu oli johtanut nimittäin 27.-28.1.1918 vallankaappaukseen. Punaisten vallankaappaus onnistui Helsingissä ja eteläisessä Suomessa. Vapautta ja itsenäisyyttä ei haluttu menettää ja Hulmin taistelu aloitti vapaussodan, vaikka itseasiassa jo muutamaa päivää aiemmin 23. tammikuuta 1918 Karjalassa olikin jo ryhdytty riisumaan venäläisiä sotilaita aseistaan. Tammisunnuntaina toimet saivat kuitenkin liikkeelle suuremmat voimat ja yhteisen tahdon pelastaa isänmaan nuori itsenäisyys.
Jollain tavalla ei voi välttyä ajattelemasta nyt sata vuotta myöhemmin Ukrainaa. Ja pahaa pelkään, että samoin käy Valko-Venäjälläkin. Venäläisiä on kyllä helppo saada ”kylään”, mutta pois niiden saaminen onkin historian valossa vaikeaa. Näin kävi tavallaan meilläkin vuonna 1918. Vaikka Venäjä oli jo tunnustanut maamme itsenäisyyden, niin siitä huolimatta venäläisjoukkoja oli yhä Suomessa senaatin pyynnöstä huolimatta. Tässä vaiheessa esiin astui Gustav Mannerheim. Hän otti aloitteen käsiinsä ja ryhtyi upseeriensa kanssa laatimaan suunnitelmaa venäläisten aseista riisumiseksi.
Vapaussota oli raju koettelemus. Lopulta valkoiset valloittivat huhtikuun lopussa Viipurin ja viimeisenä 15.5.1918 Inon linnoituksen. Vapaussota päättyi 16. toukokuuta 1918, jolloin valkoinen armeija marssi ylipäällikkönsä Gustav Mannerheimin johdolla Helsingin voitonparaatissa.
Itsenäisyytemme oli pelastettu, mutta toki vain hetkeksi. Jo kaksikymmentä vuotta myöhemmin kestävyyttämme koeteltiin uudelleen. Silloin olimme yhtenäisenä itänaapuriamme vastaan. Taivuimme, mutta emme katkenneet. Vapaus voitti ja nyt olemme saaneet asua vapaassa Suomessa jo yli 100 vuoden ajan.
Tänä viikonloppuna emme päässeet Kallenpäiville juhlistamaan Tammisunnuntaita. Koronarajoitukset jättivät jo toistamiseen pitkäaikaisen Riihimäellä vietetyn perinteemme väliin. Mutta siitä huolehdimme, että emme unohda. Tänäänkin vein valkoiset ruusut Vapaussodan muistomerkille. Sillä kallehin on vapaus.
Mitä lieneekin aarteita Suomessa,
Toki kallehin on vapaus.
Tääll’ on suorana seistä ja kaatua
Joka miehellä oikeus.
Lunta ainakin nyt riittää. Aikamoinen myräkkä ollut eilisestä päivästä lähtien ja talvi tuli kertaheitolla oikein vallien kanssa. Kaunista talvipäivää kaikille.