Kuluvalla viikolla keskustelimme eduskunnassa mm. valokuitujen eli nopeiden tietoliikenneyhteyksien rakentamisesta maahamme. Tätä projektia on vedetty jo kymmenisen vuotta ja tehtävää todellakin edelleen riittää. Toki hieman tekniikkakin koko ajan kehittyy, mutta niin se kehittyy tänään ja huomennakin. Tosiasia on kuitenkin se, että kymmenen vuoden kuluttua verkkoyhteys on asumisen kannalta talojen tärkein verkko ja siihen kytkeytyvät silloin niin sähkö- kuin vesiverkostotkin. On myös kiistaton tosiasia, että laadukas ja nopea verkkoyhteys tulee vaikuttamaan myös erittäin merkittävästi alueiden elinvoimaan.
Itse nostin keskustelussa esille huoleni siitä, että nyt verkkoja erilaisina hankkeina, osuuskuntina ja muina tehtäessä ei vain maahamme syntyisi uutta ”carunaa” eli lopulta käytännössä luontaisena monopolitina toimivat tietoverkot joutuisivat esimerkiksi ulkomaiseen omistukseen. Se siis tarkoittaisi helpolla sitä, että hinnat nousisivat ja niihin ei ainakaan voisi vaikuttaa, mutta tietoverkkojen kohdalla se voisi myös tarkoittaa huolta tietoturvasta.
Näin siis syntyy maahamme jälleen yksi luonnollinen monopoli. Tällaisiahan ennestään ovat vesi- ja viemäriverkostot ja totta kai ne puhutuimmat eli sähköverkot. Sähköverkkotoiminta on siis monopoli, eikä ihmisillä ole mahdollisuutta valita, miltä verkkoyhtiöltä siirtopalvelun hankkivat. Varsinaisen sähkönhän voi toki kilpailuttaa, mutta yleensä nämä ongelmat liittyvät juurikin siirtohintoihin jotka vain kasvavat vaikka sähköä ei käytännössä kuluttaisi jopa lainkaan.
Sähköverkkoyhtiöthän ovat käärineet viime vuosina todella mittavia tuottoja. Itse nostin eduskunnassa joku aika sitten esille muutaman sähkölaskun, joissa itse sähköä oli kulunut muutaman euron, mutta loppusumma laskussa oli siirtomaksujen takia lähes sata euroa. Sähkön siirtohinnat ovatkin kaksinkertaistuneet reilussa kymmenessä vuodessa ja Ylenhän paljasti, etteivät säävarmuusinvestoinnit selitä kuin pienen osan verkkoyhtiöiden miljoonatuotoista.
Me olemme Kokoomuksessa myöntäneet, että Fortumin jakeluverkkojen myynti oli aikoinaan virhe. Politiikassa tehdään virheitä, mutta harvoin niitä halutaan myöntään. Myöntäminen on kuitenkin ensi askel siihen, että virheistä voitaisiin ottaa opiksi ja askel siihen, että niitä voitaisiin korjata. Meillä Kokoomuksen on nyt molempia. Käsi on ylhäällä virheen merkiksi ja halu korjata tehtyjä virheitä.
Verkkojen omistus ei kuitenkaan yskin ratkaise hintakysymystä. Pitää muistaa, että siirtohintoja ovat nostaneet paitsi yksityisessä omistuksessa olevat myös kuntien omistuksessa olevat verkkoyhtiöt. Eräs suurimmista kuntaomisteisestä yhtiöstä on nostanut siirron perusmaksua neljässä vuodessa 85 prosenttia. Suurjännitteisiä jakeluverkkoja ja jakeluverkkoja ylläpitää yhteensä vajaa sata sähköverkkoyhtiötä. Suurimmat jakeluverkkoyhtiöt ovat siis Caruna Oy, Elenia Oy ja Helen Sähköverkot Oy. Viisitoista suurinta sähköverkkoyhtiötä kattavat yli 70 prosenttia jakeluverkoista, sähkön käyttäjistä ja yhtiöiden liikevaihdosta. Kaikkein pienimmät sähköverkkoyhtiöt Suomessa toimivat yhden kunnan alueella ja palvelevat muutamaa tuhatta asiakasta. Suurin osa Suomen noin 80 jakeluverkkoyhtiöstä onkin kunnan tai kuntaenemmistöisen osakeyhtiön omistuksessa.
Kyse on siis siitä, että koska kilpailu ei voi olla verkkotoiminnassa, niin verkkoyhtiöllä ei ole markkinoilta tulevaa painetta pitää hintoja alhaalla tai toimia kustannustehokkaasti. Tämä siis tarkoittaa juurikin sitä luonnollista monopolia. Tämän takia asian korjaamiseksi tarvitaankin vahvaa sääntelyä asiakkaiden suojaksi ja siksi, että ongelma ei siis ole vain Carunassa tai Eleniassa vaan se pitää ratkaista kaikissa vajaassa sadassa sähköverkkoyhtiössä.
Siirtohinnathan määrää siis lopulta viranomaisen päättämä valvontamalli. Tämä muuttui keskustalaisen energiaministerin aikana vuoden 2016 alussa sallien hinnankorotukset.
Me esitimmekin nyt tänä vuonna mittavaa remonttia siirtohintojen pistämiseksi kuriin. Kollegani kKansanedustaja Heikki Vestmanin johdolla valmistelimme esityksen, mikä leikkaisi verkkoyhtiöille nykyisin sallittuja monopolituottoja tutkitusti jopa 500 miljoonalla eurolla. Asiantuntijaprofessorit tukevatkin meidän esitystä. Nykyinen hintasääntelyhän maksaa ylimääräistä kuluttajille yli miljoona euroa joka ikinen päivä.
Sähköverkkoyhtiöille sallitun tuoton oletetaan olevan noin 7 %, mutta tosiasiassa toimintaan sitoutuneen oman pääoman tuotto on keskimäärin huikeat 30 prosenttia. Kokoomuksen malissa esitämme, että tuottoasteen tulisi vastata tosiasiallista pääomarakennetta ja liiketoiminnan hyvin pientä riskiä. Nykymallihan sallii laskuttaa lisäksi kuluttajilta sellaisista sähköverkon kustannuksista, joita ei oikeasti edes ole. Me haluamme muuttaa myös tämän: hintojen pitää vastata toiminnan kustannuksia. Kohtuus astuisi kehiin, jos lakiin säädettäisiin yleiset vaatimukset hinnoittelun valvontamenetelmien sisällöstä.
Vasemmistohallitus on keskustalaisen valtiovarainministerin ja energiaministerin johdolla kuitenkin väistellyt vastuutaan väittämällä, että EU-direktiivi estäisi eduskuntaa säätämästä lailla sähkön siirtohintojen tason määrittävästä valvontamallista. Direktiivi ei kuitenkaan estä lainsäätäjää kirjaamasta lakiin yleiset kohtuuden periaatteet, joihin siirtohintasääntelyn pitää perustua. Näin on tehty esimerkiksi Itävallassa.
Myös verkkoyhtiöiden yli-investointeihin on puututtava. Nykylain ja valvontamallin voi summata siten, että verkkoyhtiön kannattaa lyödä maakaapelia, vaikka kallioon, koska se saa laskuttaa kaiken ja vielä tuoton päälle kuluttajilta. Runkoverkon on hyvä olla suurissa asutuskeskuksissa ja taajamissa maan alla, mutta mitä syvemmälle latva-alueille mennään, sitä järjettömämmäksi maakaapelointi muuttuu. Ratkaisut pitäisi minusta tehdä aina erikseen harkiten ja päätös julkisesti perustellen. Onko kyseisellä alueella hyötyä kalliista maakaapeloinnista, vai riittäisikö siellä perinteisempi sähköverkko jen.
Kun kaikkialle ei vedettäisi maakaapelia, vaan pidettäisiin järki mukana sähköverkon parantamisessa säästöpotentiaali olisi tutkitusti miljardin euroa. Noin joka viidennellä haja-asutusalueiden asunnoista on jonkinlainen omaehtoisesti hankittu myrskyvalmius, kuten aggregaatti. Haja-asutusalueiden asiakkaille on säädettävä mahdollisuus poiketa vapaaehtoisesti säävarmuuden laatutasosta korvausta vastaan. Näin kalliin maakaapeloinnin kustannukset eivät vyöry kuluttajien maksettaviksi.
Hallitus on pohtinut siirtohintojen korotuskaton laskemista 12,5 prosenttiin nykyisestä 15 prosentista. Miksi jättää uudistus alle puolitiehen? Mielestäni tämä korotuskaton voisi laskea meidän mallin mukaisesti saman tien 5 prosenttiin.
Lopputulemma ja yleisesti hyväksytty tosiasia on se, että emme voi sallia, että yksi toimiala saa kääriä muhkeita monopolituottoja sivuuttaen kohtuuden vaatimukset. Niin kuin edellä totesin niin, ongelma ei koske vain yksityisesti omistettuja verkkoja. Merkittävä osa jakeluverkoista on yhä siis kuntien hallinnassa. Kuntien enemmistöomistuksessa olevat verkkoyhtiöt ovatkin jakaneet kuluneen neljän vuoden voittoja yli 600 miljoonaa euroa. Vain muutamat verkkoyhtiöt ovat ilmoittaneet laskevansa siirtohintoja koronakriisin vuoksi. Verkkoyhtiöiltä, jos joltain on vaadittava yhteiskuntavastuuta näinä aikoina.
Mitä mieltä sinä olet?
Uusi päivä siis liikkeelle. Tänään kalenterini pitkästä aikaa tyhjä ja lähdemme perheen ja mummun kanssa vähän liikkeelle. Huolet hieman helpottaneet. Te ketkä blogiani säännöllisesti luette niin muistatte huolestuneet tunteeni täällä. Ei vielä kaikki hyvin ole, mutta parempaa kohden. Toivon niin.
….
Kello 21.24 ja kotona. Oli ihana nähdä isää operaation jälkeen. Nyt korona-aikana ei sairaalavierailut ole olleet mahdollisia ja siksi pitkä aika ollut odottaa. Nyt onneksi hyvään suuntaan ja saanut parasta hoitoa Tampereella ja sitten Hämeenlinnassa ja nyt vielä ennen Lopella tuloa Riihimäellä. Omakin mieli nyt parempi ja valoisampi. Isä on kuitenkin paras isä. Ja nyt myös tärkeä Vaari.
Mukava päivä takana ja siihen mahtui pieni piipahdus myös mökillä ja myös pienemmän lapsen salibandyottelu Elmolassa. Huomenna pitkä ja tiukka maakunta- ja kotikuntakokouspäivä.
