Maa- ja metsätalousministeriö valmisteli keväällä asetusluonnoksen. Ministeriön tavoitteena oli rajata vesilintujen metsästystä. Jo lausunnolle lähetetyn asetusluonnoksen tavoitteena oli suojata taantuvia vesilintukantoja kieltämällä ravintohoukuttelu. Ruokinnan kielto kestäisi aluksi kolme vuotta.
Jouhisorsan, tukkasotkan, lapasorsan, heinätavin, nokikanan ja haapanan kannat ovat todellakin taantuneet pitkään, mutta on vaikea nähdä, että kaikkien vesilintujen ruokintakielto olisi ratkaisu näiden lajien kantojen kasvattamiseksi. Ehkäpä kuitenkin lopulta päinvastoin. Lopulta maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä pysäyttikin ainakin toistaiseksi oman ministeriönsä suunnitelmat eikä allekirjoittanut ruokinnan kieltävää asetusta.
Vesilintujen ruokinnan lisäksi keskustelua on aiheuttanut tasaisesti myös kauriiden ja peurojen ruokinta. Osa on pitänyt juuri ruokintaa syynä kantojen rajuun kasvuun. Tämä voi toki osaltaan olla tottakin, mutta totta on sekin, että nykymääriä ei olisi millään tavalla mahdollista ampua ilman ruokintapaikoilla tapahtuvaa kyttäysjahtia. Peurat ja kauriit pitää siis saada myös metsästystä varten käymään samassa paikassa. Kyttäyspaikoilla tapahtuvalla metsästyksellä voidaan myös varmistaa parhaan saalismäärän lisäksi myös turvalliset ja varmat riistalaukaukset.
Kyttäysmetsästyksellä voidaan myös tehokkaimmin vaikuttaa valikoivaan metsästykseen ja sitä kautta riistakantoihin ja niiden laatuun. Kauris- ja peurakannasta saadaan poistettua näin siis juuri halutut yksilöt.
Pienenisikö Etelä-Suomessa kauris- ja peurakannat ruokinnan lopettamisella on sekin kysymysmerkki. Itse en usko suuressa määrin näin käyvän. Eläimet siirtyisivät yhä enemmän pihoihin ja puutarhoihin ja löytäisivät ruokansa muualta. Osa voisi runsaslumisimpina vuosina toki kuolla nälkäänkin. Mutta samaan aikaan, kun myös maanviljelijät siirtyvät koko ajan yhä enemmän viljelyyn, missä pellot ovat talven yli kasvipeitteisiä, niin ruokaa pelloilta riittänee tätäkin kautta.
Valkohäntäpeura on lisäksi meille joka tapauksessa tärkeä riistaeläin. Sellaisena me metsästäjät sen haluamme myös jatkossa vastuullisesti pitää. Ja pitää myös muistaa, että samat elukat tarjoavat ruokaa myös kasvaneelle petokannalle. Jos metsissä ei kauriita ja peuroja riittäisi niin nykysusimäärillä pihoissa pyöriviä hukkia oli varmasti nykyistä enemmän. Huuto siitäkin syntyisi.
Tasapaino on varmasti kaikissa ruokinta-asioissakin löydettävissä. Vesilintujen kanssa voidaan tehdä lajikohtaisia rauhoituspäätöksiä, kuten tehdäänkin, ja myös rajoittaa saalismääriä. Kauriiden ja peurojen kohdalla tasapaino löytyy varmasti siitä, että ruokinta hoidetaan nimenomaan metsästystä tukien. Ja oikeaoppisella ja vastuullisella ruokinnalla voidaan ohjata eläimet pois valtaväylien läheisyydestäkin ja vähentää näin myös sorkkaeläinkolareita.
Elokuussa Metsästäjäliitto kertoi saaneensa Suomen riistakeskukselta poikkeusluvan myös keinovalon ja aseeseen kiinnitettävien yötähtäinlaitteiden käyttöön villisikojen tapaan myös valkohäntäpeuran metsästyksessä. Lupa on myönnetty nyt ainakin alkuun vain vuodeksi ja se kattaa valkohäntäpeuran tihentymäalueet Lounais-Suomen suunnalla. Päätös on otettu vastaan metsästäjäpiireissä osittain ristiriitaisin tuntein. Kokeilun myötä tuloksena pitääkin olla parempia ja varmempia riistalaukauksia, jota hanketta kokeilua jatkaa. Nähtäväksi jää tapahtuuko näin?
Hyvää ja vastuullista jahtikautta kaikille.
Timo Heinonen
metsästäjä,
kansanedustaja (kok)