Tällaiset kellot löysin pussista lipaston laatikosta. Ne olivat olleet siellä 1990 vuodesta lähtien kun enoni Pekka nukkui pois. Ja sitä ennen varmaan jo jonkun aikaa Pekkalankin lipastossa. Tosin tuin vasemmalta toisen Omega 125 muistan enoni kädessäkin nähneeni.
Ranteestani kello hukkui 1990-luvun puolivälissä, kun kännykkä korvasi ajannäyttäjänä ne. Löysin tuossa muutama kuukausi sitten itseasiassa Mummulan laatikosta vanhan Seikoni minkä aikanaan sain palkinnoksi jostain kilpailusta ja minkä lasia ”koristaa” edelleen naarmut muistona polkupyöräonnettomuudesta kasvojeni tapaan.
Mutta kellottomana olen ollut jo reilut puolet elämästäni. Nyt taidan kolkutella keski-iän kievaria kun heräsi kaipuu rannekelloon. Tutkin nettiä ja erilaisia esitteitä alkuvuodesta, kunnes muistin pussin vanhan lipaston laatikossa. Siellä muistaakseni oli joitain vanhoja Pekka-enon kelloja. Ja olikin.
Kaivoin pussin esille ja avasin sen ensi kertaa vuoden 1990 jälkeen. Kellot olivat siis olleet lipaston laatikossa kauemmin kuin mitä minä kellottomana ja samantien ne raksahtivat liikkeelle. En niistä sen enempää tiennyt, mutta netti kertoi ja paljasti jotain. Neljälle Omegalle löytyi hienot tarinat ja niiden paljastuttua en voi kuin nolona todeta kelloharrastajille moukkamaisuuteni. Tällaiset kellot lipastossa pussissa 26 vuotta.
Kelloseppä Antti Vaherno Watch Service Finlandilla Hyvinkään Villatehtaalla teki upeaa työtä PreMoonini parissa. Ja täytyy kyllä kehua koko firman väkeä ja heidän asiakaspalvelua ja henkeä. Tekivät minusta kelloharrastajan 🙂
Suositukset veivät pussin kanssa tieni Hyvinkäälle Kellohuolto Kuitolle eli nykyiselle Watch Service Finlandille. Huippuammattilaiset kellosepät ja mukava palvelu. Pussin sisältö osoittautui pieneksi ”lottovoitoksi” ja nolostukseni entistä suuremmaksi. Mutta toisaalta nyt vasta 40-kymppisenähän minä rannekelloa kaipasin.
Kellohuolto Kuitton mukaan ”kellot kaipaavat huoltoa määräajoin. Oikean huoltovälin kertoo rannekellonne kohdalla maahantuoja, normaalisti se on noin 5 vuotta.” Eli koko pussini huollon tarpeessa ja valinnaksi ranteeseeni otin Omega Speedmaster Professional PreMoonin vuodelta 1966. Kiva siro kello ja hieno tarina.
Nimittäin muutamaa vuotta myöhemmin vuonna 1969 Eagle-moduli laskeutui kuuhun 21.7.1969 kello 2:56 aamuyöllä. Neil Armstrongin kädessä tikitti Omegan Speedmaster Professional eli juuri samanlainen kello kuin tämä enoni vanha. Myös Edwin ’Buzz’ Aldrin ranteessa oli Omega Speedmaster Professional. Tarina kertoo, että itseasiassa Armstrongin kello olisi jäänyt koneeseen ja näin Aldrin oli ensimmäinen kelloranteessa kuuhun astunut. Entinen Omegan työntekijä John Diethelmin on myöhemmin kertonut, että astronauteilla oli kaikilla Omegan Speedmaster Professional kellot. Niiden tuotantonumero olivat st105.003 (Aldrin), st105.012 (Armstrong) and st145.012 (Collins). Aldrin kello myöhemmin varastettiin. Aika hauska sattuma, että tämän minun kelloni numero on tismalleen sama kuin Armstrongin 105012.
Ja tässä muutamia kuvia markan varrelta… Kello siis huollettiin tarkasti ja täydellisesti.
Netin mukaan ”kuukelloa ei suunniteltu alunperin avaruuslentoja varten. Vaan jo vuonna 1957 insinööreille, tiedemiehille ja urheilijoille. Kello edusti silloin oman aikakautensa huipputeknologiaa mukaan lukien pimeässä loistavat viisarit ja ajanotto. Nyt 60 vuotta myöhemmin Omega valmistaa edelleen samaa kuukelloa. Ja edelleen Omega Speedmaster Professional on ainut kello, jonka NASAN astronautit saavat kiinnittää avaruuslennoillaan ranteeseensa.
Kelloseppä Antti Vaherno huolsi enoni kellon. Muutaman kerran kävin työn etenemistä kevään aikana katsomassa ja maanantaina 25.4.2016 sain PreMoonini käteen. Ja jätin samalla isältäni saamani vanhan Omegan remonttiin. Isä sai kellon aikanaan ylioppilaslahjaksi ja nyt huollatan sen itselleni juhlakelloksi. Annetaan tuon Omegan 125 vielä odottaa ja muiden enoni Omegoiden vielä siis odottaa.
Tuolla Omega 125:kin muuten erikoinen tarina ja sopii hyvin tähän jääkiekon maailmanmestaruusvuoteen.
Omega Speedmaster 125 -kello valmistettiin Omegan 125 juhlavuoden kunniaksi vuonna 1973. Kelloa tehtiin koko maailmaan vain vain 2000 kappaletta ja se tehtiin symbolisoimaan Omegan teknistä osaamista ja sen korkeaa laatua.
Maailmanlaajuisesti tätä harvinaista kelloa löytyy yllätykseksi kuitenkin suhteessa eniten juuri Suomesta. Vuotta myöhemmin vuonna 1974 Helsinki isännöi nimittäin jääkiekon maailmanmestaruuskisoja. Kisat muistetaan myös siitä, että ne olivat jääkiekon ensimmäinen MM-tapahtumana missä kaksi pelaajaa jäi kiinni dopingista. Toinen oli Suomen maalivahti Stig Wetzell ja tämän johdosta maamme menettikin ensimmäisen maailmanmestaruus mitalinsa pronssin Ruotsille. Mutta miten siis Omegat kisoihin liittyivät – niin, että Omega oli Suomen jääkiekon MM-kisojen virallinen ajanottaja ja parhaille pelaajille annettiin palkinnoksi juuri tällaiset Omega Speedmaster 125 kellot. Omegan 125 näkyi myös kisoja isännöineen entisen suomalaispelaajan ranteessa ja kello todellakin näkyi ja huomattiin ja sen myötä myytiin samantien loppuun koko Suomesta.
Enoni Omega 125 siis ylimmässä kuvassa toinen kello vasemmalta.
Tämä satakaksvitonen siis vielä odottaa remonttia ja ranneaikaa. Senkin aika siis tulee ja ehkä vielä tänä vuonna kun kuitenkin jo kaksi jääkiekon MM-kultaa tullut maahamme. Heti vuodenvaihteen jälkeen U20 kulta kotikisoista ja viime yönä U18 mestaruus USA:sta. Jos vielä miehille kultaa niin 125 lähtee Kuittolle!
Lämpimät suosittelut vielä Watch Service Finlandin eli perinteisemmin Hyvinkään Kellohuolto Kuiton työstä ja palvelusta. Ammattilaisia.