Onnea rakas Timotei-kuoro – Muistoja monia ja tarinoita rakkaita

Blogi, lauantaina 05.05.2018

Tänään juhlistimme kotikuntani ylpeyden Timotei-kuoron 30-vuotista taivalta. Muistan kun kuoro aikanaan perustettiin. Itse lopetin samaan aikaan laulamisen nuorisokuorossamme, minkä kokeneimmista tytöistä rakentui sitten Timotei-kuoro ja sen edelleen sykkivä sydän. Lahjakkaimmat ja taitavimmat jatkoivat näin nuorisokuorosta oman naiskuoron parissa ja sama menestys sai jatkoa.

Oma kuoropojan urani rajoittui siis lapsikuoroon ja nuorisokuoroon. Näiden monien nykyisten timoteiläisten kanssa sain silloin laulaa monet konsertit, soolot ja myös reissatakin. Hauskoja muistoja pikku-Timolla monia ja hymy tulee tänäänkin kasvoille kun muistelen Sympaattia, Ellerhein-kuoroa, vappumatineoita ja Jaakobin poikia siis sitä laulua ja monia muita. Ja sitäkin kertaa, kun levyä tehdessämme kuoronjohtaja totesi, että ”Timo sinä voisit laulaa vähän hiljempaa”. Olin jo silloin niin tosissani.

Ellerhein-kuoron ja Eestin Tallinnan laulujuhlien merkitys loppilaiselle kuorotoiminnalle kasvoi vielä matkaamme suuremmaksi. Olimme ensimmäinen länsimaiden kuoro Neuvostoliiton aikana suuressa kuorotapahtumassa. Muistan marssit  Tallinnassa, laulut, uudet ystävät ja kansallispuvun sarkahousujen kovat otteet pienen pojan sisäreisille hellepäivän marsseissa ja paljon muuta. Mutta saman Ellerheim-kuoron riveistä löytyi sitten Timotein nykyinen kuoronjohtaja ja taiteellinen johtaja Anneli Julen. Tänäänkin Eestin 100-vuotisjuhlavuonna konsertissa soi minullekin rakas Ei sa mitte vaiki olla. Kiitos Anneli upeasta työstä Lopella ja yleensäkin suomalaisen kuoromusiikin hyväksi. Olemme olleet onnekkaita ja saamme olla kiitollisia sinusta. Anneli saikin tänään konsertissa Naiskuoroliiton Kultaisen Ansiomerkin. Onnea paljon!

Oma kuoropojan urani siis päättyi juuri samoihin aikoihin kun Timotei perustettiin. Tänään rakas taitavimpien kuoro juhli 30-vuotisia säveliään ja sointujaan Loppisalissa. Paikalla totta kai loppilaisen kuoromusiikin ja Timoteinkin perustaja Pekka Perko ja hänen vaimonsa, kuoroäitimme, Seija Perko ja paljon muita ystäviä ja tuttuja sävelten matkasta. Mahtava konsertti ja kyynel monta kertaa silmäkulmassa kun muistot veivät. Suuri kiitos vielä Timppikset!

Kerrassaan upea konsertti ja silmäkulma kostui monen monta kertaa. Mä niin fanitan tätä porukkaan!

Tänään myös muuten 100 vuotta Kyösti Kallion kuuluisasta sovintopuheesta. Kallio puhui Nivalan kirkossa ja totesi, että ”Ei punaisia eikä valkoisia vaan isänmaataan rakastavia suomalaisia.” Hyvä ohje itsekullekin tänäänkin 100 vuotta myöhemmin. Yhdessä.

Ja ehdinpä tänään myös hetkeksi mökillekin. Kevättä kauneimmillaan! Mutta nyt takaisin Loppisaliin ja iltajuhlaa Timppisten kanssa!

Kommentit