Tänään olin Valtion Liikuntaneuvoston varapuheenjohtajana vieraana Lahden Salpausselän kisoissa. Salppurin kisat tulivat minulle tutuksi jo lapsena ja nyt vuosia tullut käytyä kisamontussa joka kerta. Tänä viikonloppuna kisataan siis vuoden 2017 MM-kilpailujen esikilpailut eli MM-etkoista puhuttiin – jatkoja mukaillen.
Tässä sprintin hiihtäjät kiipeävät viime vuonna uusitulle uudelle sillalle ensimmäistä kertaa. Kaikki siis lähes valmista Lahti2017 MM-kisoihin.
Ja myös suurmäki remontoitiin viime kesänä kisakuntoon.
Ja päällä vanha perinteikäs isäni norjalainen villapaita vuodelta 1966. Eli tänään juhlittiin paidan viisikymppisiä 🙂 Kiitos Isä!
Oli mukava saada paikanpäällä pieni katsaus kisapaikkojen nykykuntoon ja viime vuonna tehtyihin perusparannuksiin. Suurmäki peruskorjattiin ja myös hiihtolatujen stadion sillat ja myös se legendaarinen J-mutka. Rinteen jiitä levennettiin nyt usemmasta kohdasta niin että kääntymiseen on saatu lisää tilaa ja myös vauhteja on pyritty pienentämään mutkaan tultaessa. Vielä ennen MM-kisojakin mutkaa pitää korjata ja viimeisissä vaatimuksissa J-mutkan salpausselän harjua leikataan ja avarretaan mutkaa entisestään. Toivotaan, että sitten FIS:lle kelpaa ja ettei kaikkea hienoa ja legendaarista paikasta pois hiota.
Alkukaudesta peruuntuneet Rukan kisat lisäsivät Salppurin ohjelmaan lisää osakilpailuja. Tänä viikonloppuna Salpausselällä nähdään itseasiassa enemmän maailmancupin kisoja kuin koskaan aikaisemmin kisojen 91-vuotisessa historiassa. Ohjelmassa oli yhteensä 11 mäkihypyn, maastohiihdon ja yhdistetyn kilpailua, joista tosin tuuliongelmien takia jouduttiin jälleen ainakin yksi mäkikisa perumaan. Suurmäen tuuliasiaa varmasti tuleekin vielä käydä läpi ennen ensi vuoden MM-kisoja. Oliko jotain tuuliongelmien korjaamiseksi vielä tehtävissä?
Salpausselän Kisoilla on pitkä historia ja niidenkin takana on kukas muu kuin Lauri Tahko Pihkala. Kisat saivat alkunsa vuonna 1922, kun Pihkala kirjoitti artikkelin Holmenkollenin veroisten kilpailujen saamisesta Suomeen. Idea syntyi Suomen hullaantuessa samaisen vuoden Holmenkollenin kisamenestyksestä, missä Tapani Niku ja Anton Collin saavuttivat kaksoisvoiton 50 km:n hiihdossa. Pihkala esitti artikkelissaan kilpailuja pidettäväksi Lahteen sen sijainnin ja maaston vuoksi. Ensimmäiset ulkomaiset kilpailijat osallistuivat kilpailuihin vuonna 1926, jotka olivat nelipäiväiset Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n kongressikilpailut. Sen jälkeen Salpausselän kisat on kilpailtu maailmanmestaruuskilpailuina vuosien saatossa kuusi kertaa eli vuosina 1926, 1938, 1958, 1978, 1989 ja 2001 ja nyt jälleen ensi vuonna kun Suomi täyttää 100 vuotta.
Hieno talviurheilupäivä tänään. Paikalla kohtuullisesti väkeä. Toki eilinen ilta oli ollut todella hiljainen ja nyt isoin juttu onkin se, että pitäisi saada suomalaisille menestystä myös ladulla ja mäessä. Kun eilen paras mäkimiehemme oli koehyppääjänä hypännyt vuosikausia hyppäämättä ollut Toni Nieminen eikä ladullakaan palkintopallille sinivalkoista väriä saada niin onhan se totta, että monttuun ei väkeä aiempaan tapaan saada. Jos Niemisen ja Nykäsen kulta-aikaan ja hiihdonkin luistaessa Salppurissa oli viikonloppuna katsojia ruuhkaksi asti niin nyt katsomossa väkeä oli mutta vain tuhansia. Salpausselän Kisojen kisaennätys on kuitenkin 450 000 katsojaa. Nyt ei päästä lähellekään kymmeneosaakaan siitä. Vielä kymmenen vuotta sittenkin päästiin katsojamäärissä 50-70 ooo katsojaan. Ja sellaisia määriä pitäisi nytkin saada, mutta se vaatisi suomalaisten voittojuhlia niin ladulla kuin mäessäkin. Toivottavasti huhut Itävallan entisen päävalmentajan Alexander Pointnerin neuvotteluista Lahdessa tänä viikonloppuna olisi totta ja mäkihypyn solmu saataisiin avattua ennen kotikisoja. Hiihtopuolella uskon välivuoden jälkeen arvokisavuoden jälleen tuovan suomalaismenestystäkin ja yhdistetyssäkin hyvää nostetta.
Ja vielä siis hieman töitä kisamontussa lumien sulettua ja sen jälkeen kaikki kisapaikkojenkin osalta kunnossa. Itse odotan jo innolla kotikisoja – vuoden 2017 MM-kisoja.
Tässä kuvassa siis isälläni tuo norjalainen villapaita ihan uutena päällä vuonna 1966. Isäni siis kuvassa ylärivissä vasemmalla. Kuva: Arja Saarikon albumista.
Tänään muuten päällä perinteen mukaan rakkaan isäni vanha norjalainen villapaita. Paidalla tänään 50 vuotisjuhlat 🙂 Arja Saarikko oli nimittäin ladannut tällaisen kuvan Wanhoja Loppi-kuvia sivuilleni Facebookiin. Kuvassa Lopen yhteiskoulun opettajat vuodelta 1965-1966 Heinonen, Halme. Alanko, Säilä, Estlander, Kuosmanen, Laitinen, Tervahartiala. Alhaalla Virtanen, Kasi, Sillanpää, Åstet, Mykkänen ja Löfgren. ”Hyviä opettajia kaikki!”
Huomenna sitten jälleen sporttipäivä. Salppurin kisatkin jatkuvat, mutta meillä Lopella myös Rallisprintin SM-sarja. Lupasin kotiseuralleni Lopen UA:lle mennä kisat selostamaan. Onkin mukava jälleen päästä sprintissäkin ääneen. Hanaa! Perä tielle!
Isäni vuonna 1966 ja minä vuonna 2016. Sama norjalainen villapaita 🙂 Salppuripaitani nykyään.