Valkea yöt -tapahtuma muistutti perjantaina vesistöjemme kunnosta ja hoito- ja kunnostustöiden tarpeellisuudesta. Pääsin myös kuvaan legendaarisen Onni-Monnin kanssa. Vanajavesikeskuksen iloinen maskotti Onni-Monni muistuttaa alueemme historiasta, sillä monni eli ennen Vanajavedessä. Onni-Monni liputtaa Vanajaveden suojelun puolesta ja muistuttaa upeista rannoista ja vesistöjen tilan parantamisesta.
Kuluvalla vaalikaudella olemme osoittaneet merkittävästi eduskunnasta rahoitusta Vanajaveden vesistön hoito- ja kunnostustoimiin. Suurempaan Kokemäen vesistöön kuuluva Vanajaveden vesistö on laaja ja kaunis järvikokonaisuus kahden maakunnan Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan alueilla. Vanajaveden vesistö on tunnettu luonnon monimuotoisuudestaan, saaristostaan ja historiallisista kulttuurimaisemistaan, mutta myös järvistä, mitkä ovat huonossa kunnossa ja joista ja vanhoista koskista missä vesi kyllä virtaa, mutta eivät enää vaelluskalat liiku.
Idea Vanajanveden hoito- ja kunnostustoimien tukemiseen valtionvaroista syntyi, kun aikanaan kuin lehdestä uutista kuinka Vanajavedellä sitkeä vieralaji isosorsimo valtasi alaa ja elintilaa vesistöjen muilta kasveilta. Ystäväni Helena Lehkonen urakoi talkoita isosorsimon saamiseksi kuriin ja olinkin sitten Helenaa yhteydessä ja myös Vanajavesi Säätiön silloiseen toimijaan Ville Lintulaan. Olimme aiemmin eduskunnan erillisrahoituksella tukeneet erilaisia vesistöjen hoitotöitä eri puolilla Suomea ja nyt virittelimme ajatusta siitä, että tämä isosorsimotyö vaatii kyllä innokkaiden talkoolaisten ja tekijöiden lisäksi myös määrärahoja ja laajempaakin tekemistä. Vanajavesikeskus innostui ideastamme ja näin alkoi hyvä yhteistyö laajan vesistön hoitamiseksi ja pala palalta kunnostamiseksi.
Heti ensimmäisessä pääministeri Petteri Orpon (kok) hallituskauden budjetissa 2023 osoitimme mittavan 100 000 euron rahoituksen Vanajaveden isosorsimon torjuntaan. Tämän jälkeen olen vuosittain rahoitusta tänne osoittanut ja työt ovat laajentuneet isosorsimosta myös hoitokalastukseen, muidenkin vesikasvien niittoihin, laskeutusaltaiden tekemiseen ja nyt myös vanhojen koskien ennallistamiseen. Osoitimme näin ollen myös vuodelle 2025 vastaavan 100 000 euron rahoituksen Vanajavedelle erityisesti silloin Vanajaveden vesistön yläjuoksun vesistöjen kunnostuksiin ja mm. vaelluskalahankkeisiin.
Lopen seurakunta oli mukana myös Valkeat yöt -tapahtumassa ja Riesa Pelle pääsi minutkin yllättämään päättäjäkruunulla 🙂
Ja nyt sitten kuluvalle hallituskautemme kolmannelle vuodelle korotimme avustusmäärärahan 200 000 euroon, kun laajensimme niittojen, hoitokalastuksen yms. lisäksi toimia myös patojen purkutöihin. Tällä rahoituksella tullaan nyt rahoittamaan Janakkalan Suojärven padon, Hämeenkosken Koskenkosken padon ja Hausjärven Puujoen Vuolteenkosken padon purkuihin (yht. 180 000 euroa) ja vesistön hoitokalastukseen 20 000 euroa.
Rahoituksella on saatu jo paljon aikanaan. Esimerkiksi yksin urakan aloittaneeseen isosorsimon torjuntaan on osoitettu 28 rahoituspäätöstä yhteensä 57 000 euroa. Isosorsimon kitkemistyötä on pidetty erittäin onnistuneena rahoituskohteena ja tehokkaana toimena vesistön pelastamiseksi ja kunnostamiseksi. Rahoitusta on tästä haettu myös hoitokalastushankkeisiin.
Nyt nämä virtavesihommat etenevät. Lopen Nummistenmyllyn hanke on etenemässä nyt toteutusvaiheeseen kesäaikana. Sopimuksen mukaan urakan pitäisi olla valmis lokakuun loppuun mennessä.
Myös Janakkalan Suojärven padolla on työt saatu käytiin kesällä. Puita raivattiin jo alkukesästä ja myös itse uoman konetyöt tehdään nyt. Jos alhaisista vedenpinnoista on jotain hyötyä, niin näissä hommissa se on urakantekoa edesauttanut. Muuten toki alhaiset vedenpinnat ovat nyt kiusanneet vesistöjämme ja myös niiden virkistyskäyttäjiä.
Suojärven kunnostushankkeen tavoitteena on korvata vanha, kalojen vaellusta estävä patorakenne uudella loivemmalla pohjapadolla. Vanha kivirakenteinen pato puretaan ja viereen tehdään pitkäpuomikaivinkonetyönä maalta käsin uusi loivempi pohjapato. Hankkeella nostetaan Suojärven keskivedenkorkeutta.
Hämeenkosken Koskenkoskella urakan aikataulua on tarkennettu. Koskenkosken urakka ajoitetaan nyt samaan aikaan, kun Hollolan kunta teettää oman kävelysillan uusimisensa. Urakka siis odottaa tätä ja padon purku tietojen mukaan toteutuu tällä rahoituksella vasta ensi vuonna 2027. Rahoituksemme on siis siirtomääräraha eli sinänsä ei ole ongelma vaikka vuoden aikalisä tässä tuon hankeyhdistelyn kautta tulikin. Koskenkosken pato on ollut pitkään merkittävä este vaelluskaloille Teuronjoella ja nyt sinne saadaan siis toteutettua suunniteltu kalatie ja padon osittaista purkaminen ja kosken ennallistaminen.
Hausjärven Oitin taajaman pohjoispuolella virtaavassa Puujoessa on vuonna 1952 rakennettu Vuolteenkoskeen säännöstelypato. Se on ollut pitkään täydellinen este kalojen kululle. Siellä hanketta on edistetty kunnan kanssa ja toukokuulla alueella oli maanomistajien ja muiden katselmustilaisuus. Vuolteenkoskella on tavoite saada Puujoki avattua nyt kalan kulun esteistä Hausjärven kunnan alueella. Hausjärveltähän joki jatkuu sitten esteettä alavirtaan Janakkalan puolelle Kernaalanjärveen. Padolta ylävirtaan, vesistö jatkaa Mommilanjärvestä Teuronjokena Kärkölän puolelle, jossa sijaitsee seuraava nousueste eli Myllykylän pato.
Isoja juttuja ja erityisen hienoa saada olla nyt näitä osaltani avittamassa. Olemme jo käyneetkin alustavia keskusteluja seuraavista mahdollisista patohankkeista ja silloin esille nousee mm. Ojajärven pato Janakkalan ja Lopen Ojajärvessä ja myös laajemman laskeutusaltaan tekeminen tänne. Laskeutusaltailla saadaan nimittäin hyvin ja tehokkaasti estettyä järviemme rehevöitysmistä mm. metsähakkuiden ja muiden jälkeen. Katsotaan jos näitä saisin eteenpäin jo ensi vuodelle. Osa näistä tarvitsee kuitenkin nykyisten omistajien ja toimijoiden suostumuksen ja myös laajaa luvitus- ja suunnittelytyötä, mutta sitä onneksi Vanajesikeskus Eeva Einolan ja Suvi Mäkelän johdolla tehnyt voimia säästämättä.
Virtavedet ja vaelluskallat ovatkin yksi sydämen asiani.
Ja vaikka Dam Removal Europe 2024 raportti kertoikin, että Euroopassa purettiin nyt ennätysmäärä virtavesien vaellusesteitä niin tehtävää riittää. Suomikin teki tässä työssä ennätyksen, kun meillä 138 patoa poistettiin tai ohitettiin. Toiseksi eniten virtavesiään vapautti Ranska, missä vaelluskalojen tieltä poistettiin 128 estettä. Kahden kärkimaan, Suomen ja Ranskan, osuus tässä työssä oli siis mittava, sillä yhteensä esteitä poistettiin ja ohitettiin Euroopan maissa vain yli 500. Kahden kärkimaan osuus siis nousi näistä noin puoleen.
Työ meillä Suomessa jatkuu ja itse olen yrittänyt olla näissä myös enemmän kuin aktiivinen. Meillä on isoja esteitä ja pienempiä esteitä ja voisi sanoa, että jokaisen poistaminen on kalojen kannalta tärkeää. Tänään sain olla mukana tilaisuudessa, miss eteenpäin laitettiin Nummistenjoen padon purkua.
Eilen sain osallistua Loppijärven Valkeat yöt -tapahtumaan. Hieno perinteikäs tapahtuma Vanajaveden yläjuoksuilla. Väkeä kesäillassa kivasti liikkeellä ja mukavaa ohjelmaa monellakin rannalla niin lapsille kuin aikuisillekin. Ja mikä hienoa myös paljon arvokasta tutkimustietoa järven tilasta ja myös hoito- ja kunnostoimista.
Mutta totuus on sekin, että mikä muutamissa vuosikymmenissä eri toimin pilattiin, niin ei sitä ihan kuukausissa eikä edes vuosissa pelasteta ja korjata. Järvien ja vesistöjen hoito- ja kunnostustyöt vaativat siis merkittävästi työtä ja talkootyötä, rahaa ja myös niitä lehmän hermoja ja malttia. Mutta tekemättä ei kyllä pidä jättää.
Kävin eilen myös katsomassa järven etelärannalla sijaitsevan Aino Kallaksen talon eli vanhan Syrjän peruskorjauksen etenemistä. Siellä alkaa nyt talon kattoremontti ja myös rakenteita ja ulkovuorostakin on uudistettu tai oikeastaan pelastettu. Syrjässä tehdään nyt todellista kulttuuri- ja historiatekoa Erja Noroviidan ja Syrjä-Seuran johdolla. He saivatkin nyt työstään arvokkaan Muuriankkuri -tunnustuksen. Muuriankkuri on Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry myöntää arvokkaasta kulttuuriympäristön tai vanhan rakennuksen suojelutyöstä.
Onnea vielä täälläkin Syrjä Seuralle ja ennen muuta iso kiitos työstänne!