Mitä ainutlaatuista on Pyhän Laurin kirkon uruissa?
Tiedätkö sinä? Minä en tiennyt, mutta joka päivä, kun saa elää, niin oppii jotain uutta. Eilen jälleen mielessä oli viisaus, että ”jonain päivänä kuolen, mutta sitä ennen kaikkina elän”. Palasin nimittäin eilen hyvän lukioaikaisen kaverini ja elinikäisen ystäväni Jussi 
Hannulan haudalle. Jussi kuoli nopeasti edenneen sairauden uuvuttamana ja murtamana pari vuotta sitten – juuri samana iltana kuudes kuudetta, kun me muut olimme kokoontuneet yhteen valkolakkiemme 30-vuotisjuhliin. Jussi ei tullut – hän lähti.
Jussin hautajaiset olivat sitten kesällä 2024 Janakkalan Pyhän Laurin kirkossa. Raskas ja vaikea hetki, mutta jotenkin kuitenkin kaunis ja lohdullinenkin. Kivut olivat poissa. Eilen sitten näin Jussin haudan ensi kertaa valmiina. Kaunis viimeinen leposija ystävällä ja me emme unohda. Kiitos Jussi.
Pyhän Laurin kirkossa soi eilen sellainen musiikki mistä Jussikin olisi pitänyt. Jussi oli musiikinkin monitoimimies ja muistan kuinka hän minun kolmikymppisillä Tschokkisen Leilan kanssa lauloikin. Monitaituri. Hän oli valo ennen loppua.
Te lucis ante terminum
Upea Janakkalan Barokin urku- ja cembalokonsertti oli kesälauantain illan ohjelmistossa. Sveistiläis-chileläinen Catalina Vicens urkuri ja cembalisti on on yksi vanhan musiikin kentän monipuolisimmista taiteilijoista – muusikko, tutkija ja soitinrakentaja, joka on erikoistunut historiallisiin kosketinsoittimiin. Eilen Pyhän Laurin kirkossa hän esitti parituntisessa kondsertissaan ensin uruin ja sitten cembalolla ohjelmistoaan mikä vei meitä 1500–1600-lukujen Euroopan halki: Cabezonista, Valentesta ja Byrdistä Sweelinckiin, Schildtiin ja Dowlandiin.
Tänään Catalina Vicens onkin yksi nykyajan halutuimmista historiallisten kosketinsoittimien soittajista ja opettajista. Jotain ainutlaatuista kuulimmekin eilen Pyhän Laurin kirkossa ja tuli mieleen jalkapallokenttien tähdet, jotka maalin tehtyään 
polvistuvat kentän pintaan nurmea kiittämään. Vicens osoitti konserttinsa molemmilla puoliajoilla yleisön antamat pitkän aplodit ennen muuta upeille soittimilleen. Hänestä välittyi nöyryys ja myös kiitollisuus ja ainutlaatuiset nämä Janakkalan kirkon urut ovatkin.
Vicensin ura on ollut myös poikkeuksellinen. Hän ei ole vain tyytynyt soittamaan ja nauttimaan aiempien mestareiden tekemisestä vaan hän on itse luonut koko ajan myös uutta musiikkia antiikkisille kosketinsoittimille ja myös kehittänyt keskiajan ja renessanssin kosketinsoittimien parissa työskennellen soitinrakentajien rinnalla kehittäen uusia prototyyppejä historiallisten lähteiden pohjalta. Uskonkin, että juuri tästäkin syystä hänelle oli myös tärkeä hetki päästä Pyhän Laurin kirkkoon ja sen urkujen äärelle. Vicensin työ säveltäjien rinnalla on antanut uuden elämän historiallisille soittimille. Catalina Vicensin ura on ainutlaatuinen.
Mutta ainutlaatuinen taitelija sai myös estradikseen ainutlaatuisen paikan. Janakkalan Pyhän Laurin kirkkohan on maamme nuorin eli viimeinen keskiaikainen kivikirkko. Sen rakennutti aikanaan Åke Tott ja kirkko otettiin historiatietojen mukaan käyttöön noin viisisataa vuotta sitten syksyllä 1520. Kirkko on kestänyt hyvin aikaa ja sitä on peruskorjattukin pieteetillä ja tyylillä. Kirkon sisätilat korjattiin täydellisesti 1990-luvulla ja sinne vie myös Janakkalan Barokin juuret tai ainakin siemen.
Vuonna 1993 kirkkoon nimittäin valmistui paikallisen tervakoskelaisen Martti Porthanin tekemät barokkityyliset täysmekaaniset ja 40-äänikertaiset urut. Näiden urkujen ympärille syntyi sitten tämä upea tapahtuma. Pyhän Laurin kirkon urut ovat harvinaisuus, sillä ne ovat Pohjoismaiden ainoat, joilla voidaan soittaa myös ns. keskisävelvirityksellä. Upeiden puuleikkauksin koristeltujen urkujen äiti löytyy Pohjois-Saksasta Stadensta Saint Cosmaen kirkosta.
Tervakoskelaisen Urkurakentamo Martti Porthanin väki tekikin mestarinsa johdolla lukuisia vierailuja 1600-luvulla rakennettujen urkujen luo Saksaan. Syntyi jotain ainutlaatuista ja uniikkia ja kun vuonna 1994 urkujen valmistuttua St Cosmaen urkuri Martin Böcker kävi uusiin Janakkalan urkuihin tutustumassa niin hän kirjoitti vieraskirjaan, että ”Tunnen tämän soittiminen äidin oikein hyvin ja tyttärestäkin tuli erittäin kelvollinen”.
Uruthan ovat erikoinen ja puhutteleva soitin. Nyt tämän vuoden huhtikuussa kuollut urkumestari Martti Porthan totesikin, että ”urut ovat yli 1000 vuotta vanha soitin, mutta niiden evoluutio on pysähtynyt jo 100 vuotta sitten. Sen jälkeen ei ole syntynyt mitään uutta”.
Eilen näitä urkuja siis käsitteli yksi maailman mestareista. Illan konsertissa erityisesti tuo ensimmäisen puoliajan urkuosuus oli puhutteleva ja jopa hämmentävä. Pyhän Laurin kirkon uruista Catalina Vicens sai sellaisia ääniä, että muutaman kerran jäin miettimään, että onko urkuparvella kuitenkin myös muitakin soittajia ja soittimia. Ja tällä kertaa ei siis myöskään kyse ollut näistä ainutlaatuisista keskisävelvirityksen soinneista vaan musiikista viiden sadan vuoden takaa – siis samalta ajalta jolloin tänne Hämeeseen tämä yksi kauneimmista keskiaikaisista kivikirkoistamme rakennettiin.
Väliaikaa vietimme sitten kirkon puistomaisella hautausmaalla ja Tapulikahvilalla. Pyhän Laurin kirkolla kellotapulissa toimii siis pieni kesäkahvila tapahtumissa ja täytyy sanoa, että ainutlaatuinen oli sekin. Kirkon nykyinen kellotapulihan on hieman uudempaa rakennustaidetta. Sen rakensi kuuluisa kirkonrakentaja Martti Tolpo vuonna 1785.
Puhutteleva on myös Pyhän Laurin kirkon alttari. B.A. Godenhjelmin Jeesus ristillä alttaritaulu vuodelta 1851 kiinnittää katseen ja kaunis varhaiskirkon henkeä huokuva seinästä ehtoollispöydäksi irroitettu alttari. Alttarikehä jätettiin myös 1990-luvun remontissa keskeltä auki kertomaan esteettömästä pääsystä Kristuksen luo, armosta ilman ehtoja.
Lämmin kiitos kutsusta konserttiin Janakkalan kunnalle kunnanjohtaja Riikka Moilasen ja puheenjohtajien Marko Ahtiaisen ja Reijo Löytynojan johdolla. Kiitos myös Helsingin Barokkiorkesterin toiminnanjohtaja Anna Karvoselle ja kaikille Janakkalan Barokin tekijöille ja luojille. Kiitos myös hyvästä seurasta Kirsi Esselström ja Riku Bitter ja koko seurueemme. Ja isoin kiitos itse ihastuttavalle mestarille Catalina Vicensille.
Anna sen soida.
Eilen illalla löysin sitten elämäni ensimmäiset valkolehdokit. Ne löytyivät lähempää kuin ehkä koskaan osasin edes ajatella. Yön kukkijat olivat vain muutaman kymmenen metrin päässä Pekkalasta. Näiden kukkien kauniit enkelten siivet aukeavat vain kesäöin.