Olin tänä vuonna Suomi Areenassa mukana kolmessa eri paneelikeskustelussa. Mielenkiintoinen, mutta pitkä päivä, mutta onneksi eilen oli se lomapäivä. Aamusta siis kuudelta ylös ja kohti Satakuntaa. Porissa perinteinen Suomi Areena ja olin lupautunut tällä kertaa mukaan siis kolmeen eri paneeliin; kiertotaloutta ja jätehuoltoa, liikuntaa ja urheilua ja kolmantena sitten vielä liikenteen tulevaisuutta.
Suomi Areena on siis perinteinen ja maamme suurin yhteiskunnallinen festivaali, joka on järjestetty vuosittain Porissa vuodesta 2006 lähtien. Aikanaan tapahtuman perustivat MTV:n silloinen uutispäällikkö Esa Nieminen ja Porin kaupungin tiedotuspäällikkö Tapio Furuholm ja alkuperäinen idea on edelleen voimassa eli tuoda politiikka ja yhteiskunnalliset aiheet helposti lähestyttävään muotoon kansalaisten pariin. Konsepti oli kerralla valmis, sillä MTV etsi kesäkaudelle uutta uutisaiheistoa ja Porissa oli valmiina kansan liikkeelle saava Pori Jazz. Tapahtuma siis luotiin samaan viikkoon ja täytyy sanoa, että alunperin se toimikin erinomaisesti. Nykyisin Suomi Areenaa vietetään sitten jo tässä juhannuksen jälkeisellä viikolla ja siihenkin oli hyvät omat syynsä, sillä tästä monet yritykset ja järjestöt ja me poliitikotkin sitten siirrymme kesälomalle tai tauolle.
Suomi Areenanan ideana oli madaltaa kynnystä poliitikkojen, päättäjien ja kansalaisten välillä ja se onnistui mitä parhaiten. Kymmenessä vuodessa tapahtuma kasvoi ja 2010-luvun puolivälissä ohjelmassa oli jo yli 100 eri tilaisuutta ja 600 puhujaa. Kymmenen vuotta sitten Suomi Areena teki kaikkien aikojen kävijäennätyksensä, kun kesällä 2017 ri keskustelut keräsivät yhteen 74 000 kuulijaa. Huipuista kävijämäärä hieman sitten laski ja 2020-luvulla kävijöitä oli vuosittain ensin 40 000 – 50 000, mutta edelleen tapahtuma tavoittaa ja saavuttaa hyvin kuulijat ja kävijätkin. Viime vuonna kävijämäärä oli jälleen nousussa yli 230 tilaisuutta ja yli 800 puhujaa saavutti yli 50 000 kuulijaa.
Tämän vuoden Suomi Areenan 20. juhlatapahtuman teemana oli luottamus. Ja tapahtumia oli jälleen tuttuun tapaan valtava määrä ja paljon myös väkeä. Ja täytyy sanoa, että kun sääkin meitä suosi, niin tunnelmahan oli mitä parhain.
Itse aloitin tämän Suomi Areena päivän NG Nordicin järjestämällä paneelilla missä
aiheena oli lämpö, jäte ja huoltovarmuus eli kiertotalouden rooli energiajärjestelmässämme. Keskustelussa nousi vahvasti esiin, että jätehuolto ja materiaalikierto eivät ole vain arjen palveluja tai ympäristökysymyksiä, vaan ne ovat osa kriittistä infrastruktuuria. Jätteenpoltto tuottaa lämpöä kaupungeille ja kierrätysmateriaalit pitävät teollisuuden käynnissä. Kysymys ei ole enää vain siitä, mitä jätteelle tapahtuu, vaan siitä, kestääkö järjestelmä myös poikkeusoloissa ja mitä seuraavalla vaalikaudella pitää päättää, jotta se kestää.
Itse korostin keskustelussa sitä, kiertotalous täytyy saada toimimaan hyvin niin ihmisten arjessa kuin teollisuudessakin ja tärkeää on ennen muuta varmistaa se, että sellaista jätettä ei päädy polttoon mikä olisi mahdollista kierrättää. Hyvä on myös muistaa sekin, että jätettä on järkevin polttaa siellä missä siitä syntyvä sivutuotemaalämpö saadaan myös hyötykäyttöön.
Kerroin myös väelle pienen anekdootin omasta historiastani. Aikanaanhan toimin Karanojan kaatopaikan yrittäjänä, kun enoni Pekka Heikkilä kuoli ja perimme hänen yritystoiminnan. No se oli 90-luvun alussa ja silloinhan vielä jätteen dumpattiin penkkaan ja yrityksemme Tana ne sinne junttasi. Tiedättehän Tanan? Se jätejyrä mikä tarinan mukaan sai nimensä siitä, että koneen prototyypin nähdessään eräs mies oli tuumannut, että ”Mikäs saatana tuo nyt sitten on?”. Tana siitä sitten tuli.
Oma jätealan yrittäjyys jäi lyhyeksi, kun olimme vasta parikymppisiä veljeni kanssa, mutta se oli minun ensikosketukseni yrittäjyyteen. Sitten koneet myytiin niin tana kuin puskutraktori ja Åkerman ja pyöräkuormaajakin. Niin ja myös se vanha jos silloin vajan seinustalla vuosia seissyt Vanaja. Sen mukaanhan Pekkalan konevaja on nimensä Vanaja saanut ja tänään tuo Maansiirto P. Heikkilän vanha Vanaja on jälleen ajossa arvokkaasti entisöitynä ja museokilvissä.
Aikanaan tuo Vanaja sitten Vanaja-harrastajien Facebook-ryhmän kautta, kun Seppo Korpi kertoi hänen isänsä kavereineen pelastaneen, entisöineen ja museokatsastaneen auton upeaan kuntoon.
Blogi 16.5.2014: Vanha Vanaja?
Blogi 31.7.2020: Vahaa pintaan niin vanhakin näyttää nuoremmalta – Suomessa jo lähes 50 000 museoajoneuvoa
Mutta mielenkiintoisessa kiertotalouden keskustelussa mukana olivat kanssani Kalle Saarimaa, NG Nordicin operatiivinen johdosta, Mia Nores, Kierrätysteollisuus ry:stä, Jaakko Tuomainen, Sustainability Manager, Borouge Internationalista ja kollegani Oras Tynkkynen vihreistä.
Sitten nopea vartin siirtymä Paviljongista keskustaan ja torikadun lavalla aiheena oli kysymys: ”Tukeeko seuraava hallitusohjelma toimintakykyistä Suomea?” Suomen Olympiakomitean ja Suomen Työväen urheiluliitto TUL:n paneelissa pysähdyttävä viesti oli selvä: liikkumattomuudesta on tullut kansanterveyden ja talouden iso haaste. Ennuste, jonka mukaan vain 2 % 50 vuotiaista miehistä olisi hyvässä kunnossa vuonna 2040, kertoo tilanteen vakavuudesta.
Paneelissa pyrimme löytämään vastauksia mm. näihin kysymyksiin yhdessä liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri Mika Poutalan (kd), kansanedustaja Tiina Elon (vihr) ja kansanedustaja Saku Nikkasen (sd) kanssa.
Itse olen tämän aiheen parissa saanut töitä tehdä kohta parisenkymmentä vuotta ja näitä huomioita myös keskustelussa nostin esille. Ja myös vähän samaa kuin aamunavauksessa kierrätyksenkin osalta, että iso ratkaisu lähtee meidän jokaisen korvien välistä. Oivallus liikunnasta, oivallus ja ymmärrys siitä miten omassa työssä esimerkiksi arkkitehtinä tai piha- tai yhdyskuntasuunnittelijana voi liikuntaa lisätä tai torpatakin jne. Kannattaa ja aina pitäisi miettiä, että tukeeko tehtävä ratkaisu liikuntaa ja saako se liikettä maahamme lisää vai vähentääkö se sitä. Miettikää itse vaikka oman työnnekin aiheiden kautta tätä? Onko jotain sellaista mitä voisit itsekin tehdä?
Tulevan hallitusohjelman keskiöön halusin nostaa huolen liikuntapaikkarakentamisen rahoituksesta, mitä nyt on leikattu -50 prosenttia. Tällä 15 miljoonan tasolla emme voi jatkaa tai sitten paikat tuhoutuvat ja rapistuvat ja uusia ei synny ja se on kierre missä liike lopulta loppuu. Lupasin myös osaltani huolehtia, että hallitusohjelmassa on jatkossa myös oma osuus liikunnan ja urheilulle ja myös huippu-urheilulle. Nämä ovat sekä-että -asioita eivätkä siis joko-tai -juttuja.
Kolmas paneeli sitten kolmeen tuntiin, kun palasimme Monan kanssa rantaa ja Paviljongin lavalle. Siellä aiheena ”Uusiutuvan liikenteen murrokselle vauhtia”.
Bioenergia ry:n, Suomen Biokierton ja Biokaasu ry:n paneelissa katse käännettiin tulevaisuuteen: miten irtaudumme fossiiliriippuvuudesta ja rakennamme kasvua uusiutuvista ratkaisuista. Vaihtoehtojahan on monia: sähkö, biokaasu, vety ja uusiutuvat polttoaineet – mutta niiden skaalaaminen vaatii pitkäjänteistä politiikkaa ja investointeja. Muistutin itse, että meillä on mahdollisuus olla tässäkin jos ei suurvalta niin ainakin edelläkävijä, mutta se vaatii vakaata investointiympäristöä, teknologianeutraalia lainsäädäntöä ja panostuksia TKI-toimintaan ja myös vapautta innovoida. Tärkeää tässä on esimerkiksi pitää verotus sellaisena, että maahamme saadaan investointeja ja silloin yksi olennainen on myös nyt tehtävä yhteisöveron lasku.
Liikenteen murros on samalla mahdollisuus vahvistaa Suomen energiaomavaraisuutta, luoda työpaikkoja ja parantaa kilpailukykyä. Mukana kolmannessa keskustelussani olivat kanssani keskustalainen kollegani Mauri Kontu (kesk) ja Suomen Lantakaasu Oy:n toimitusjohtaja Leena Helminen ja Neste Oyj viestintäjohtaja Hanna Maula. Paneelin veti legendaarinen Pertti Salovaara. Ja aiemmat aina loistava toimittaja Jaakko Loikkanen (kiertotalouspaneeli) ja Tommi Vasankari (liikunta ja urheilupaneeli). Kiitos kaikille juontajille ja moderaattoreille.
Ehkä se kaikissa paneeleissa minulla oli sama viesti, että nyt ei ole aika luvata lisää rahaa mihinkään vaan meidän pitää tehdä asioita fiksumme ja arvioida aina sitä mihin olemassa olevia resursseja kulloinkin kohdennetaan. Toki tänäänkin kuulin miten luvattiin milloin minkäkin veron laskua tai jopa nollaamista ja myös aikalailla isoja rahallisia panostuksiakin moneen. Yritän itse olla näissä inhorealistinen ja elää niin, että ensi kevään vaalienkin jälkeen voi katsoa teistä kaikkia silmiin ja myös peilistä itseäni. Jakovaraa ei taida enää tämä maan minun eläissäni nähdä.
Hieno Suomi Areena päivä jälleen!
Kiitos Satakunta! Kiitos Pori! Ja kiitos Suomi Areena!
Porista sitten Humppilan ja Forssan kautta takaisin Lopelle. Nyt hetki mökillä ja illalla sitten nauttimaan kauniista Loppijärvestämme. Tänään juhlistamme järveämme ja muistutamme itseämme sen tilasta ja huolista Loppijärven Valkeat yöt -tapahtumalla. Taidan itse mennä ainakin Vanhankirkon rantaan ja totta kai Syrjään.