Tänään järjestin toisen Loppiaisen Lopen Uupuneiden Jänisjahdin. Muutama vuosi sitten rakensin Niittumäen kalliolle laavun ja siitä syntyi ystäväni Santeri Nousiaisen kanssa sitten idea järjestää pieni oma jänisjahti. Ajankohdaksi valikoitui meille Lopen Uupuneille sopiva loppiaisen aika ja näin nytkin matkaan lähdimme. Aamulla varhain vielä pimeän aikaan tulet laavulle ja aamukahvit nuotiolla ja suomalaista ruisleipää, voita ja juustoa.
Tavaksi on minulla tullut myös ennen jahtia nostaa pieni malja Erkille ja sen teimme tänäänkin jahtiveljien kanssa. Sitten passilinja kuntoon ja ajokoira matkaan. Jäniksiä on Hevosojan Heikkilän ja Tuomolan metsissä ja pelloilla ollut tänä vuonna hyvin ja jälkiä nytkin heti aamusta useammat. Onnistuineita ajoja ja mukavaa yhdessä oloa niin metsäteillä, Joosepinpolulla, pellonreunassa kuin metsässäkin.
Päivän aikana sitten tulet laavulla kestivät ja saimme vähän purtavaa rinnanalle ennen iltapäivän seuraavia vetoja. Antoisa päivä ja onnistunut jänisjahti. Ja mikä hienointa samoilla mailla missä myös jo isoisäni ja myös rakas Pekka-enokin ovat jänöjä jallittaneet. Joskus jänötkin heitä niin kuin tänään myös meitä.
Illansuussa sitten Pekkalan saunaan ja tupaan olin kattanut sitten illallispöydä. Pekan herkkuja siinä eli alkuruoaksi sienikeittoa, sitten hirvikääryleitä a´la Simosen Terttu Lopen pernamuussin ja jälkiruuaksi isotädin vuoden 1930 reseptillä Mannerheimin Kakkua.
Ilo ja Halli ja vaarini Paavo Heikkilä vuonna 1924.
Talvea parhaimmillaan ja yhdessäoloa hienoimmillaan. Kiitos. Kiitollisena painan pään Pekkalan pedin tyynyyn.
