Lopen uuden kirkon peruskorjauksen jälkeisiä avajaisia vietettiin tänään. Uusi kirkko – toki siis jo toistasataa vuotta vanha tämäkin – seisoo sen aikaisen tavan mukaan keskellä kylään, kylän korkeimmalla paikalla.
Lopen kirkko alkuperäisessä vanhassa ulkoasussaan ennen vuoden 1914 tulipaloa.
Lopen olemassa olevan ja edelleen elävän kirkkohistorian voi jakaa oikeastaan kahteen. On vanha 1660-luvulla valmistunut Pyhän Birgitan kirkko vanhan kyläkeskuksen alueella Loppijärven kainalossa ja sitten useamman palaneen kirkon jälkeen vuosina 1885-1888 rakennettu uusi kirkko – uusgoottilainen tiilikirkko nykyisen kirkonkylän alueella. Tämänkin kirkon kerran liekit tuhosivat, mutta vuoden 1914 palon jälkeen kirkko 
rakennettiin sisältä uudestaan ja otettiin käyttöön reilu satavuotta sitten vuonna 1921. Tulipalon jälkeen kirkkomme muuttui aika paljon, kun Ilmari Launiksen suunnitelmien mukaisesti esimerkiksi kirkkosali kääntyi ja myös näin ollen pääsisäänkäyntikin muuttui.
Lopen kirkko rakennettiin erinäisten vaiheiden jälkeen punaisista tiilistä. Punatiilestä muodostuikin näin Lopen kirkonkylän arkkitehtuurinen oivallus, jota olen itse nyt päättäjänä pyrkinyt pitämään hengissä. Joitain vuosia sitten esitin toiveen betonielementtien sijaan uusimman kerrostalomme ulkovuorauksen tekemisestä punatiilisenä ja aivan viimeksi pari vuotta sitten toiveen muuttaa tumman harmaaksi suunniteltu Lopen uusi hoivakoti Villa Eedilä punatiiliseksi. Molemmissa tapauksissa arkkitehdit olivat yllättyneitä yhteydenotostani ja myöhemmin kiittivät. Minusta nämä molemmat seisovatkin nyt juuri oikealla tyylillä kylässämme. Täällä blogissanikin aiheesta kirjoitin laajemminkin pari vuotta sitten:
25.2.2024: Punainen tiili on Lopen kirkonkylän tunnus – Punatiilen perinne jatkuu Lopella
Tuossa blogissani myös korjaan aika usein kuultavan väitteen Lopen kirkon tiilistä. Ne eivät siis ole Santamäen tiilitehtaan tiiliä, vaan Kytäjän kartanonherra Konstantin Linderin tiilitehtaan punaisia tiiliä. Santamäessä tiilituotanto alkoi vasta seuraavalla vuosikymmenellä 1890-luvun puolivälissä. Paloheimon Santamäen tiilitehtaan tiiliä suosivat myöhemmin sitten mm. arkkitehdit Alvar Aalto, Väinö Vähäkallio ja Onni Tarjanne ja esimerkiksi Kulttuuritalo ja myös Helsingin keskustan Stockmannin tavaratalo rakennettiin 1920-luvulla loppilaisista tiilistä.
Kauniin kirkkomme puhuttelin on ainakin minulle ainutlaatuisen kaunis ja nyt myös konservoitu alttaritaulu.
Alttaritaulu Vuorisaarna on Kaapo Virtasen 1928 maalaama, malleina toimi 1920-luvun loppilaisia.
Lopen kirkko juhannuksena 1912 eli kaksi vuotta ennen sen tuhoutumista tulipalossa. Tiilikirkko ehti palvella parivuosikymmentä, kunnes sekin vakuuttamattomana paloi 1.11.1914. Tällä kertaa ei kuitenkaan kivijalkaan asti – kuten puukirkkojen kohdalla oli tapahtunut, vaan punatiiliseinät jäivät pystyyn. Vanhaa kirkkoakaan ei enää viralliseen käyttöön otettu vaan seurakunta vuokrasi Lopen Nuijalta Nuijantalon kirkoksi. Historian kirjat kertovat, että ”kirkon ulkopuolinen asu oli palossa varsin vähän kärsinyt ja asiantuntijoiden mukaan pystyyn jääneiden tiiliseinien ja tiilestä tehtyä osaa kirkon tornista voitiin täysin käyttää hyväksi uudelleenrakentamisessa”. Porvoon hiippakunnan piispa Jaakko Gummerus vihkikin sitten Lopen peruskorjatun kirkon tarkoitukseensa 19.3.1921. Ja tämän jälkeen kirkko palovakuutettiin rakennuslainaa vastaavasta summasta eli 900 000 markasta.
Muistan lapsuudestani, kun kirkkoamme edellisen kerran korjattiin sen alkuperäisiin 100-vuotisjuhliin. Kirkon korjauksia suoritettiin vuosina 1984 – 1988. Vanha perinteinen kaunis Seurakuntasali säilyi tuolloin entisellään ja muistan sieltä lukuisat pääsiäis- ja joulumyyjäiset ja myös silloisen kirkkoherramme Teuvo Vähäkylän. Hän oli lämminhenkinen seurakuntamme isä ja erityisesti pienen pojan mieleen jäi se miten kirkkoherra sulki silmänsä tiukkaan siristykseen rukoillessaan. Minullekin sieltä jäi tapa, että suljen silmäni.
Sain tuolloin Lopen kamerakerhon nuorena kuvata kirkon juhlallisuuksia. Kauniita mustavalkokuvia tulikin juhlassa ja silloin myös peruskorjatusta kirkostamme paljon. Tuon 1980-luvun peruskorjauksen yhteydessä alkuperäisestä rippikoulusalista, joka oli toiminut vuosina 1950 – 1966 myös siunauskappelina, tehtiin musiikkisali. Tuossa salissa sitten monet kerrat kokoonnuimme Lopen Lapsi-ja Nuorisokuoronkin kanssa harjoituksiin ja myös mm. kappalaisemme Ilkka Juotteen – Ilkka-papin – Sadonkorjuu ja muiden messujen harjoituksiin ja valmistautumisiin. Ilkka-papin messut tekivätkin
Lopen seurakunnasta maankin laajuisesti tunnetun, kun kirkkomme täyttyi kerta toisensa jälkeen ääriään myöten täyteen ja ainakin yhden kerran Yleisradio myös televisioi koko messun.
Musiikkisalin seinää on koristanut tuosta 1980-luvun remontista lähtien kirkon palossa pelastettu Felix Frangin maalaama Kristuksen ylösnousemusta esittävä alttaritaulu. Vuonna 1988 kirkkoon asennettiin tanskalaisen Christensenin urkutehtaan valmistamat 29-äänikertaiset urut, jotka tänäänkin soivat kauniisti taitavan kanttorimme Taina Sulkasen otteissa.
Nyt siis mittava, lähes vuoden kestänyt ja peräti 3,7–3,8 miljoonaa maksanut peruskorjaus valmistui. Peruskorjauksessa kirkon sisätiloja palautettiin yli 100 vuotta vanhaan sinisävyiseen värimaailmaan. Samalla entisöitiin myös kirkkosalin penkit ja uudistettiin myös kirkon talotekniikka, kuten lämmitys ja valaistus. Seurakuntasali muuttui juhlasaliksi ja musiikkisali tornisaliksi. Tilat saivat myös uusia toimintoja mm. keittiöiden ja muiden myötä. Erityisen onnistuneena itse pidin kirkon pääsisäänkäynnin uudistamista. Se on tehty kauniisti ja historialliseen kirkkoon hyvin sopien. Myös Muistokynttelikön uusi paikka kirkon takaosassa antaa paremman rauhan ja yksityisyyden läheisten muistamiseen.
Tänään 25. tammikuuta kirkkomme vihittiin siis uudelleen käyttöön peruskorjauksen jälkeen. Kirkon vihkimismessun toimitti Tampereen piispa Matti Repo. Todella hieno kokemus oli saada olla mukana tällaisessa kirkon vihkimisseremoniassa. Piispa teki sen hienosti ja upealla tavalla seurakuntalaisiamme osallistaen vihkimisen eri vaiheissa. Avustajina olikin poikkeuksellisen laajajoukko kotiseurakuntamme työntekijöitä ja luottamushenkilöitä kirkkoherra Tuomas Hynysen johdolla. Juhlajumalanpalveluksen musiikista vastasi tuttuun tapaan kanttori Taina Sulkanen ja aina ihastuttava kirkkokuoromme. Ja entisenä isosena ja myös IleStylen laulaja mieltäni lämmitti sekin, että mukana oli myös tämän päivän seurakuntamme isosia oman bändinsä kanssa. Nuorten kanssa esiintyivät tutu Kiia Saikkonen, viulu ja laulu; Antti Auvinen, kitara ja Juho Aarnio, basso.
Jumalanpalveluksen ja kirkon uudelleen vihkimisen jälkeen nautimme juhlakahvit seurakuntasalissa ja kuulimme vielä peruskorjauksen vaiheista. Nyt kirkkomme onkin valmis kohti seurakunnan 400-vuotisjuhlia. Lopen seurakuntahan itsenäistyi omaksi kirkkoherrakunnakseen vuonna 1632, vaikka kappeliseurakuntana se olikin mainittu asiakirjoissa jo aiemmin. Lopen seurakunnan vanhimpia asiakirjoja on säilynyt vuodesta 1669 lähtien. Lopen seurakuntakunta on valmistellut myös 400-vuotishistoriakirjaansa viime vuosina ja suurella mielenkiinnolla odotankin tämän teoksen julkistamista. Kotiseurakuntamme historia on nimittäin poikkeuksellisen värikäs ja käänteitäkin sisällä pitävä Santa Pirjon ja palaneiden kirkkojen, Nuijan talon kirkkovaiheen ja muiden myötä. Tällainen historiateos varmasti tuo satojen vuosien historiasta vielä paljon uutta meille kaikille.
Lämmin kiitos kauniista ja lämminhenkisestä juhlajumalanpalveluksesta.