Surullisena luin lehdistä, miten Naantalin rannat olivat peittyneet niin sakkaiseen sinilevään, että vuoden Unikekoa ei voitu mereen heittämällä herättää. Vuoden 2022 Unikeoksi valittu rouva Jenni Haukio ei siis saanut perinteistä unikeon herätystä, mutta toivottavasti tekemättä jäänyt tapahtumasarja herättelisi itsekutakin vesistöjen suojeluun. Viestit Naanantalista nimittäin kertoivat, että meri on nyt huonommassa kunnossa ainakin sinilevän osalta kuin koskaan ennen. Viikollahan uutisoitiin myös, että sään lämpeneminen ja helteiden lisääntyminen tulee pahentamaan tilannetta rajusti vuoteen 2050 menneessä. Otsikossa Iltalehti kirjoitti, että ”Suomi vuonna 2050: Uimavedet myrkyllisiä” ja, että ”Alkaa olla kiire”. Hellejaksot tulevat siis lisäämään myös uimavesien bakteereita ja sinilevää. Uimaan pääsee siis yhä harvempi, sillä uiminen ei enää välttämättä tule olemaan turvallista.
Isolta osin vahinko on jo tapahtunut. Vaurioita ja tuhoja voimme kuitenkin edelleen korjata ja myös auttaa vesistöjämme, että tilanne ei ainakaan meidän toimin enää pahenisi. Kotijärvellämme on esimerkiksi melkein kaikki ojat ja pienet joet jo ”valjastettu” laskeutusaltain ja kosteikkoja on tehty keräämään ravinteita, mitkä muuten virtaisivat suoraan ojista järveen. Myös fosforisiepparit ovat olleet pelto-ojien suissa käytössä jo vuosia ja järvellä tehty niin hoitokalastusta, kuin niittojakin. Vesi on saatu myös liikkeeseen ja sekin tärkeää vesien kuntoon saamiseksi.
Me myös kaivatutimme yhteen vaarin aikanaan tekemään metsäojaan laskeutusaltaan. Oma pieni teko järvemme hyväksi. Ja nyt veden virtaus siinä hidastuu ja kerää humusta ja ravinteita pois suvun aikanaan ojittamalta alueelta. Olemme myös omaa rantaamme niittäneet ja hyvin on järven tila silläkin kohentunut. Tänä kesänä meidän kimppakone puksuttanut jo parina päivänä nyt lähinnä enää ulpukkaa pois rannasta ja tänään sitten toinen talkoourakka, kun hieman vielä pukkasi ulpukkaa syvyyksistä lisää. Mutta kyllä se vanha niittäjän ohje pitää aika hyvin paikkansa, että tavallisesta kaislasta ja järviruokosta pääsee hyvin eroon parin kolmen niittovuoden jälkeen, mutta ulpukka ja esimerkiksi ahvenvita ovat vähän viheliäisempiä.
Mutta niin paljon tämä on Pekkalan rantaa parantanut, että uimavedet ovat pysyneet hyvinä ja täällä on hellepäivinäkin päästy vilvottelemaan Loppijärven raikkaisiin aaltoihin. Ja niinkin se on, että tämä työ mitä latvavesillä teemme ja niiden varsilla metsissä ja pelloillakin on työtä myös oman Itämeremme hyväksi. Työtä on siis jatkettava kaikkialla ja toivottavasti yhdessä ja määrätietoisesti.
Uskon, että tämän vuoden Unikeko Jenni Haukio on tähän työhön meille paras mahdollinen herättelijä.
…
Kaunis ja kiva kesäpäivä tänäänkin. Virosta kotiuduttu ja nyt töitä tehty Pekkalasta. Päivällä perinteiset kesäkahvit pv-asioiden parissa Lopen Koski Cafella ja sitten illaksi Vanajanlinnaan. Aikanaan kaveribileistämme syntyneet kesäjuhlat on tänään ohjelmassa.