Uudet liikuntasuositukset julkistettiin kouluvuoden alkajaisiksi syyskuun alussa. Niiden mukaan lasten tulisi liikkua vähintään kolme tuntia päivässä. Kuitenkin vain 10-20 prosenttia alle 8-vuotiaista lapsista liikkuu suositusten mukaan. Liikunnan merkitys kasvavalle lapselle on kuitenkin kiistaton ja siksi asiasta on syytä olla huolissaan. Liikunta nimittäin edistää lasten terveyttä ja hyvinvointia kun se pitää sisällään niin kevyttä kuin reippaampaakin liikuntaa. Riittävän liikunnan takaaminen jokaiselle lapselle onkin tehtävä missä tarvitaan meitä kaikkia.
Kouluilla on ehdottomasti iso vastuu lasten liikuntamotivaation kehityksessä. Valitettavaa onkin tämän valossa se, että edelleen merkittävimpinä syynä lasten liikkumattomuuteen ajanpuutteen lisäksi on kielteiset kokemukset koululiikunnasta. Itse muistan tunteneeni samoin ja aika moni muukin muistaa verenmakusuussa pidetyt hiihtokisat ja kelloa vastaan juoksemiset. Miksi tällaisten omien kokemusten jälkeen vastaava tunne on siis tämänkin päivän lapsilla? Emmekö ole oppineet omista kokemuksistamme?
Liikunnan harrastaminen liikunta- ja urheiluseuroissa on muuttumassa lasten tavaksi harrastaa liikuntaa, mutta kaikilla lapsilla ei ole mahdollisuutta tähän. Syynä voi olla liian korkeat maksut tai liian pitkät matkat. Koulujen tuleekin entistä monipuolisemmin tarjota liikuntaa kaikille oppilaille lisäämällä sitä oppituntien väleihin, liikunnallistaan muitakin oppitunteja kuin liikuntatunteja ja välttää yli tunnin pituisia istumajaksoja. Koulujen tulisi myös ottaa huomioon lasten toivomuksia laatiessaan liikuntatuntien sisältöä. Lapsia kiinnostavat nykyään uudet lajit kuten parkour, skeittaus, street- ja showtanssi ja lumilautailu jne. Olisiko tällaisten liikuntatuntien jälkeen tämän päivän lapsilla aikuisina hyvä muisto koululiikunnasta? Uskon niin.
Koulut eivät kuitenkaan yksin pysty täyttämään kolmen tunnin liikuntavaatimusta ja meidän perheiden tulee myös olla mukana lasten liikunnassa. Tämä ei tarkoita, että lasten pitäisi harrastaa rajuja urheilulajeja, vaan pyöräilylenkkikin koulun jälkeen perheen kanssa riittää. Kunnat voivat myös osallistua lasten liikunnan kehitykseen tarjoamalla matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia, joissa lapset voivat kokeilla monia liikuntatapoja. Vantaalla on viime vuosina luotu parisensataa maksutonta liikuntaryhmää, jotka ovat käytännössä avoimia kaikille. Myös avoimia lähiliikuntapaikkoja on rakennettu moneen kuntaan ja kaupunkiin ja myös koulujen ja päiväkotien pihoista on tehty liikunnallisia ja avoimia myös iltaisin.
Kaikilla lapsilla on oikeus liikuntaan sekä koulussa että vapaa-ajalla. Liikunnan tulee olla hauskaa ja monipuolista eikä vain keskittyä kilpaurheiluun. Mielikuvitusta käyttäen liikuntaa voi sujauttaa melkein jokaiseen oppiaineeseen ja laatia tehtäviä joita lapset ratkovat ulkona tai luokassa liikkuen. Samaan jippoa voi käyttää kotonakin. Koulun suurin tehtävä onkin minusta kannustaa lapsia liikkumaan ja painottaa liikunnan tärkeyttä ja hauskuutta.
Timo Heinonen
kansanedustaja (kok)
Valtion Liikuntaneuvoston varapuheenjohtaja