Kun minä olin pikkuinen vielä Pekka-eno Luutasuolle suksilla vei – Tänään teimme saman retken perheen kanssa

Blogi, lauantaina 20.03.2021

Kun minä olin pikkuinen vielä Pekka eno Luutasuolle suksilla vei.

Muistan nuo retket lapsuudesta. Parhaita hetkiä yhdessä rakkaan enoni Pekan ja Eijan ja perheemme kanssa. Luutasuo on ollut suvullemme tärkeä paikka aina ja erityisesti Pekalle. Pekka Heikkilä omisti aikanaan suosta puolet ja läheisen Haaviston alueen. Nykyisin voitte löytää näistä ajoista muistoja ja kiitollisuuden osoituksenani Pekalle siellä lammen, jonka nimesin 90-luvulla Pekaksi.

Nykyisin Luutasuo kuuluu Komion luonnonsuojelualueeseen. Luutasuon alueen myin aikanaan valtiolle suojeltavaksi ja nyt tuo alue on osa tärkeää Etelä-Suomen suoluontoaluetta. Luutasuon erottaa Luutalammi Luutasyrjänmäestä, Oikkaanmäestä, Väärä Vastamäestä jne. Ja näiden jääkauden muokkaamien harjujen syleilystä löytyy upeita lampia kuten Lukkolammi, Sikalisko ja Komionlammit. Mutta tällä kertaa katseemme oli tuolla Heikkilän tilan vanhoilla mailla. Pekka-lampi siis on Latosuon ja Luutasuon välissä Haavistossa ja sieltä tuo alue avautuu Luutasuolle. Suolla aikanaan oli vanha turvepehkuosuuskuntakin ja lapsuuden retkiltä muistan vielä vanhan turpeenkannon puukorin yhdestä suon saarista. Alue tainnut suoksi muuttua jo jo kauan ennen karttojen piirtämistä ja näin suon saarilla ei ainakaan tämän päivän kartoissa ole nimiä. Onkohan koskaan ollutkaan? Ehkäpä joskus?

Lapsena me lähdimme Pekan ja Eijan kanssa matkaan Pilpalantien varresta Ojennussuon nurkasta. Nytkin täältä Pilpalantien suunnasta suolle suuntasimme ja nimenomaan halusin hankikannoille päästä. Vanhan tarinan mukaan Suomen sodassa 1808-1809 tämän suo kaistaleen ylittivät myös sotilaat. Aikanaan yhden vanhan saappaan kantaraudan – kantavahvikkeen – löysinkin. Oliko jonkun sotilaan pakokauhun vallassa saappaan kannasta pudottama? Mene ja tiedä.

Pekka Heikkilä, enoni ja Eija ja minä poika taustalla. Aika velikulta. Sama paikka, sama kello ja vain 40 vuotta aikaa välissä.

Ja eno ja sen poika. Katsokaa nyt meidän asentojakin.

Tänään Pekka-enon muistoa kunnioittaen ja lapsuuden muistoja vaalien teimme retken Luutasuolle. Tämä varsinainen suoalue onneksi säilynyt aika hyvin koskemattomana ja vedentasonkin osalta suotahan aikanaan ennallistettiin. Lapsuuden kalasääskin pesäpuuta ei enää suolla ole, mutta onneksi uusi pesäpaikka suolla on. Ja kaunista luontoa muutenkin.

Kahvit suolla piti Pekan mukaan keittää aina lumesta. Nokipannukahvia se oli parhaimmillaan. Voin vielä maistaa sen maun.

 

Kommentit